Vauva 10kk itkee ja kitisee kaiken ajan ja olen kaksin hänen kanssaan

Mulla oli samanlainen vauva, luultiin että johtuu vaan temperamenttista, mutta myöhemmin ilmeni refluksi ja autismi... ap:n tapauksessa ei siitä ole välttämättä kyse, mutta kaikki on mahdollista.

Jos asut pk-seudulla, niin täällä olisi toinen 10kk vauvan äiti, joka voisi välillä helpata ja vaikka seuraksikin. Mullakin aika yksinäinen arki. Ei kyllä samalla tavalla kuin sulla. Mulla on paljon töitä tekevä yrittäjämies, josta harvoin on seuraa päivisin. En oikein tunne muita äitejä alueeltani ja eipä mulla hirveästi ystäviäkään täällä ole, kun olen muuttanut tänne alunperin muualta.

Olet ollut 10kk ilman puolisoa ja muuta apua kahdestaan vauvan kanssa - ei ihme että olo on loppuunpalanut. Ei meilläkään reilu 1v ole ollut ikinä hoidossa, mutta meitä on kaksi. Tilanteesi on kohtuuton!

Saisitko rahoista nipistettyä lastenhoitajan palkkaamiseen? Jos lapsen jättäminen vieraalle tuntuu ikävältä, niin onko mahdollista tehdä vaikka niin että jäät itse kotiin ja hoitaja menee esim pihalle lapsen kanssa. Sitten itse otat rennosti.

Lapsen kanssa raskainta on yksinäisyys. Älä jää yksin! Mene perhekerhoihin, avoimeen päiväkotiin, minne vaan missä saat edes hetken juttuseuraa ja lapsikin kiinnittää huomionsa muualle.

Usko tai älä, niin kyllä se helpottaa. Heti kun lapsi kävelee niin arkesi muuttuu kitinän kuuntelemisesta vahinkojen ehkäisyyn. Toki kiukkupuuskia tulee, mutta ne ovat hetkiä jotka ovat siedettävissä. Tuossa iässä vauva haluaa tehdä niin kovasti, mutta ei vielä osaa. Osalla on eroahdistusta jne. Ja kyllä niitä vaikeita aikoja toki tulee edelleen, mutta vaihtelevuus auttaa. Kitinäkauden jälkeen jaksaa juosta estämässä vahinkoja, ja kun uhma alkaa niin useimmat lapset puhuvat - eli taas on jotain uutta. Jossain vaiheessa lapsi menee päiväkotiin ja sinä töihin/opintoihin jne. ja opit tuntemaan mitä on ikävä.

Kyllä se siitä, se on niin lohdutonta ja lopullisen tuntuista se vauva-aika. Mutta pian sulla on puhuva ja kävelevä, toki myös kiukutteleva, taapero. Hanki toisia äitikavereita, yritä saada apua jotain kautta ja yritä löytää ne ihanat hetket. Keksikää vauvan kanssa joku teidän ihan oma nauruleikki. Kun molemmilla ottaa päähän,niin tee joku takuuvarma juttu joka piristää molempia, menkää vaikka sänkyyn möyryämään. Yritä kaiken raskauden keskeltä löytää se ilo ja hauskuuskin. Tsemppiä!

Minäkin olin totaali yh ja niin väsynyt valvomisesta, etten tajunnut vauvalla olevan korvatulehduskierre. Jos on yksin eikä pysty nukkumaan, se heikentää normaalia havaibmnnointia ja päättelyä. Normaalisti huomaisin sellaisen heti ja jos kotona on kaksi aikuista, niin toinen luultavasti huomaisi, vaikka toinen ei. Univelka vauvan kanssa oli minulla kuin tilapäinen lobotomia. Eli vie vauva ensin lääkäriin, jos hänellä on joku vaiva, jota maallikko ei huomaakaan. Jos kaikki on kunnossa, sun on pakkp uskaltautua pyytämään apua ulkopuolisilta niin, että saat nukuttua ja hieman omaa vapaa-aikaa palautua. Ota yhteyttä keneen tahansa puolituttuunkin ja kysy rohkeasti. Ainakin neuvolasta varmasti järjestetään kotipalvelua ennakoivasti, kun otat puheeksi. Hae apua rohkeasti! Se helpottaa ajan myötä, kun vauva alkaa nukkua ja menee päiväkotiin tms kerhoon edes joksikin tunneiksi, mutta nyt tarvitaan tukea ulkopuolelta!

Oma energiasi tarttuu lapseen

Kuten edellä mainittiin vauva-aika on tietyllä tavalla raskas kun vauva vaatii paljon huolenpitoa. Monet kehitysvaiheet voivat tehdä lapsen levottomaksi, kiinteiden opettelu, hampaiden puhkeaminen, konttaamisen ja kävelyn opettelu. Onko arjessasi rutiineja? Esimerkiksi iltarutiinit, jotka rauhoittavat vauvan nukkumaan ja saisit omaa aikaa illalla. Toivottavasti myös löytäisit lastenhoitajan joka voisi välillä auttaa sinua.

Neuvolasta on ainakin pk-seudulla mahdollista saada perhetyöntekijä avuksi nopeallakin aikataululla! Vievät lapsen esim vaunulenkille tms, että saat levätä (tai hoitavat kotona jos haluat itse ulos), hae ja vaadi rohkeasti apua! Hinta perustuu tuloihin ja on mielestäni maks 10,5e/h.

Tsemppiä todella paljon, meillä oli todella "suuri tarpeiden" vauva, taustalta paljastui refluksi. Nyt on jo vähän helpottanut, mutta olin aivan poikki vaikka olikin tukiverkkoja ja hoitoapua saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro asiasta neuvolassa jos saisit kotiapua (jonkun olemaan vauvan kanssa välillä). Voimia <3

Lohdutuksenani että omat vanhempani ovat samanlaisia :( En ymmärrä mikseivät voi auttaa kun muka niin paljon rakastavat minua ja lapsiani. Aamullakin vetävät vain makuuhuoneessa ovea kiinni että saisivat jatkaa uniaan. Kukahan sitä unta tarvitsisi enemmän, minä vai he - eläkeläiset :(

Miksi olet tehnyt lapsia, jos et kykene niitä hoitamaan? Vanhempasi ovat jo kerraan sietäneet sinun kitinääsi: miksi heidän pitäisi alkaa samaan rumbaan uudestaan?

Miksiköhän? No jospa ihan rakkaudesta? Ei ihme että Suomi on masentuneita pullollaan, kun edes oma perhe ei auta hädän ja väsymyksen hetkellä. Ei todellakaan ole isovanhemmille kohtuuton pyyntö, jos kuten esim ap:n tapauksessa hoitoapua pitäisi antaa muutama tunti vuodessa. Itsekkäitä ääliöitä tuollaiset isovanhemmat.

Missäpäin asut ap? Täällä toinen pk-seutulainen samanikäisen lapsen kanssa valmiina auttamaan.

Yksi lapsistani oli hyvin vaativa ja paljon itkevä jo vauvana. Myöhemmin (yli 5-vuotiaana) todettiin sensorisen integraation häiriö. On edelleen temperamentiltaan haastava. Minulla on kaksi rauhallista lasta myös ja näihin idioottikommentteihin haluan sanoa, että vauvan vaativuus ei johdu vanhemmista välttämättä millään tavalla.