Sinkkuutesi syyt?
Miski olet sinkku--oma valinta vai eikö kukaan kelpaa? Jos haet suhdetta, mutta ei onnistu, niin millaista itseanalyysia olet tehnyt eli onko jotain luonteessa tai vastaavaa "vialla".
Itse olen elänyt pitkän avioliiton ja sinkkuna nykyään. Olen kyllä avoimin mielin liikenteessä, mutta myönnän vaatimustasoni kasvaneen ja en edes halua enää mitään yhteisasumista. Luonteeni on toisaalta kiltti ja miellyttävä, toisaalta olen tiptop ja jääräpää tietyissä asioissa ja vaadin paljon itseltäni ja muilta.
Kommentit (72)
Olen niin voimakas introvertti, että ahdistun omanajan puutteesta jossain vaiheessa tapailuvaihetta. En jaksa olla kenenkään kanssa 24/7 vaan tarvin sitä omaa aikaa ja reilusti.
En olekaan enää hetkeen jaksanut deittailla.
Se kun naamalla ei saa edes tinderissä matchejä ja jos saan, niin puhut jotain, niin se profiili poiistuu, siihen ei vastata. Olen laiha ja ruma johon ei kannata tuhlata aikaansa.
Olen introvertti ja tarvitsen täten paljon aikaa olla yksikseni. Työskentelen vielä ihmisten parissa, joten oman ajan tarve on entistäkin korostuneempi.
En myöskään halua lapsia. Lisäksi olen kyllästynyt liian monen miehen naisenlyttäysmentaliteettiin: vaikka kirjoitellaan hempeitä rakkausrunoja ja kustannetaan ravintolaillallisia, niin aina kumminkin pitää päästä lyttäämään toinen sillä perusteella, että "sä oot nainen". Jatkuvaa inttämistä ja painostusta, naisen logiikka -henkistä ivailua, julkista nolaamista. Ei kiitos tätä enää.
Toki ihaniakin miehiä on. Eräs ex-työkaverini kuului juuri tähän sarjaan. Uskomattoman välittävä ja huolehtiva persoona, joka suhtautui kaikenlaisiin ihmisiin vertaisenaan. Ikinä en unohda niitä säihkyviä silmiä, joista välittyi aito ilo ja rakkaus elämään. Harmi kyllä hän oli naimisissa, eikä moraalini jousta niin paljoa, että alkaisin tietoisesti vehdata varatun miehen kanssa.
Lyhyys, ruma naama ja pieni penis. En keksi muita syitä
Naisten ahneus. Suhteet kusseet siihen, että rahasta on tehty ongelma ja ero tullut en suostunut alistumaan naisen ahneille vaatimuksilla.
5v. kohta sinkkuna ja edellinen suhde jätti melkoisen turn-offin päälle. Meni ainakin se 3v. toipua. Nyt vasta olen alkanut pohtimaan uutta suhdetta, mutten näytä edistävän sitä ainakaan tapailemalla miestä, joka ei halua parisuhdetta. Tai sitten juuri siksi tapailen, kun en ole itse vielä valmis. Ottajia olisi, muttei halua edistää mitenkään. Olen hyvin säilynyt 44v. eikä ongelmia itsetunnon tai muun kanssa, mutta jotenkin ei vain nappaa, vaikka parisuhteen vielä joskus haluaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että syy on yrityksen puutteessa.
Nyt sanoisin, että parisuhteen puute on tuon kymmenen vuoden tapahtumattomuuden syy.
Lisäksi minulla on hyvin karvainen takamus.
Mitä vikaa on karvaisessa takamuksessa
Se kutittaa kasvoja.
En vain ole koskaan tehnyt mitään löytääkseni kumppanin. Jos haluaa parisuhteen, niin näin voi toimia vain silloin, jos on hyvännäköinen nainen.
M36
Vierailija kirjoitti:
En vain ole koskaan tehnyt mitään löytääkseni kumppanin. Jos haluaa parisuhteen, niin näin voi toimia vain silloin, jos on hyvännäköinen nainen.
M36
Eli et edes halua parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain ole koskaan tehnyt mitään löytääkseni kumppanin. Jos haluaa parisuhteen, niin näin voi toimia vain silloin, jos on hyvännäköinen nainen.
M36
Eli et edes halua parisuhdetta.
Niin, mitä on ei mitään?
Onko tekemistä vain naisten iskeminen? Eikö tekemistä voi olla kaveripiireissä tapahtuva hengailu, opiskelijabileet, harrastukset yms. ja näissä tapahtuva luonnollinen lähentyminen? Miksi parisuhteen saavuttaminen pitää olla työn takana? Ja miksi heitä, jotka eivät kykene kuin tietynlaiseen lähestymiseen mollataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että syy on yrityksen puutteessa.
Nyt sanoisin, että parisuhteen puute on tuon kymmenen vuoden tapahtumattomuuden syy.
Lisäksi minulla on hyvin karvainen takamus.
Mitä vikaa on karvaisessa takamuksessa
Se kutittaa kasvoja.
Eikö se just ole kivaa?
Miehet postailee netissä vaan nuoremmille ja nätimmille. Irl niitä miehiä ei oikein tule missään tavattua että huomaisivat mun mukavan persoonan. Vähän ujokin olen ja muotojakin enemmän kun missillä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että syy on yrityksen puutteessa.
Nyt sanoisin, että parisuhteen puute on tuon kymmenen vuoden tapahtumattomuuden syy.
Lisäksi minulla on hyvin karvainen takamus.
Mitä vikaa on karvaisessa takamuksessa
Se kutittaa kasvoja.
Eikö se just ole kivaa?
Ei tapaamieni naisten mielestä. Höylä oli heti kädessä, kun minä olisin vain tahtonut peppumakailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta sitten olisin sanonut, että syy on yrityksen puutteessa.
Nyt sanoisin, että parisuhteen puute on tuon kymmenen vuoden tapahtumattomuuden syy.
Lisäksi minulla on hyvin karvainen takamus.
Mitä vikaa on karvaisessa takamuksessa
Se kutittaa kasvoja.
Eikö se just ole kivaa?
Ei tapaamieni naisten mielestä. Höylä oli heti kädessä, kun minä olisin vain tahtonut peppumakailla.
No johan on. Pitänee aloittaa joku Karvat voittoon! -kampanja, että saadaan niihin naisiin tolkkua.
Lapset ja harrastukset pitää kiireisenä. Vakihoidoilta saa seksiä. Elämä on hyvää! Iän myötä on kirkastunut se, että yksin on niin paljon parempi ku huonossa suhteessa! Ehkä tilaa kumppanille löytyisi jos kunnolla kolahtaisi, mutta näin on hyvä!
Oon sinkku omasta tahdostani, mutta haluaisin kokeilla parisuhdetta - enhän ole ollut ikinä sellaisessa. Uskoisin sen kasvattavan ihmisenä, mutta en yksinkertaisesti (todennäköisesti) jaksaisi jatkuvasti sitä, että olisin jollekin "tilivelvollinen" tekemisistäni ja sitä, että joku asuu saman katon alla. Toisaalta suurin ongelmistani on aseksuaalisuus. En välitä seksistä, joten se karsii lähes kaikki ihmiset.
In real life en ole koskaan lähestynyt naisia "isku" -mielessä. En usko, että kukaan kiinostuis musta.
Koen ulkonäköni rumaksi ja olen lisäksi yksinäinen. En käy koskaan missään. Nettitreffeillä olen pyörinyt milloin missäkin. Tinderissä matcheja ei tule yhtään, kirjaimellisesti.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että alan katkeroitua elämälle, parisuhteelle, seksille ja milloin millekin. Olen kuitenkin mukava ja muut huomioon ottava ettei se näy ulospäin (eli en esim. trolla keskustelupalstoilla). Parisuhteen kyllä haluisin, mut vaikea löytää kumppania. Kadulla ihmiset näkevät minussa taviksen, sisäisesti olen kuitenkin säälittävä luuseri.
Huonot kokemukset entisistä suhteista. En ole koskaan ollut miesten suosiossa. Olen tavallisen näköinen normaalipainoinen. Minun kanssani halutaan olla kaveri. Kavereita minulla onkin paljon, niin miehiä kuin naisia. Olisin halunnut jo nuorena perheen ja pitkäaikaisen suhteen. Pärjään yksinkin mutta pakkosinkkuus on surullunen asia joka kulkee taustallani. En keskustele aiheesta puolituttujen uteliaiden kanssa.
Läheisyyden ja itsenäisyyden ristiriita. Jostain syystä koen monesti ajautuneeni ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, jossa minä teen koko ajan uhrauksia sen toisen puolesta, oman ajan ja muun kanssa. Niin että joudun esim. olemaan 'passissa' toista varten. Sitten väsyn kun en saa omia tarpeitani täytetyksi, ja päätän mieluummin olla enemmän itsekseni. Toivon että löydän jonkunlaisen tasapainon ja ihmisen, jonka kanssa olisi oikeasti hyvä olla, ja jolle myös minun tarpeet eivät ole liikaa pyydetty, jonka kanssa elämä ei olisi niin hirveän raskasta että parempi olla yksin. Jos löydän ihmisen jonka kanssa olo on molemminpuolin hyvää, kevyttä ja joustavaa noin yleensä ottaen, en enää ole sinkku.
Olen komeaksikin kehuttu, mutta en vain löydä ketään. Joo olen huono tekemään aloitteita, eikä niitä minulle tehdä, tai ehkä en huomaa / ymmärrä näitä aloitteita. Olen täysin kyllästynyt olemaan poikamies. sukulaiset aina kyselee että missäs se minun morsian on ja naapurin mummo jaksaa kertoa kuinka hyvä mies minusta tulee jollekkin naiselle. Pahoittelut kirjoitus virheistä, ei tarvitse mainita niistä erikseen. Harmittaa kaikki mahdollinen, siksi avauduin tänne.