Lue keskustelun säännöt.
Stressaava ja pienestä hermostuva mies tahtoo muuttaa omakotitaloon
30.06.2017 |
Eli tilanne on se, että toinen lapsi syntyy ensi vuoden puolella ja kerrostalokaksiomme on jäämässä liian pieneksi. Olemme etsineet asuntoa lähinnä hyvinhoidetuista, isommista rivitaloyhtiöistä. Nyt mies on kuitenkin täysin ihastunut ok-taloon, joka ylittää selvästi budjettimme, mutta johon meillä olisi varaa jos jään mahdollisimman lyhyelle äitiyslomalle. Talo on rakennettu 1980-luvulla, mitään isompia remontteja ei ole tehty, kulut on kaunisteltu alakanttiin, talo on sokkeloinen ja säilytystilaa ei ole nimeksikään. Lisäksi kylpyhuoneesta puuttuu wc (jonne on juostava kaksi kerrosta ylemmäs).
Mies on täysi uuno työkalujen kanssa. Hän ei ole eläessään koskaan nikkaroinut tai remontoinut. Emme kumpikaan tiedä mitään okt-kiinteistön huollosta. Lisäksi uusi kiinteistövero saattaa vaikuttaa huomattavasti asumiskustannuksiin.
Mies on lisäksi luonteensa puolesta stressaavaa sorttia. Hän ei kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Jo tukos kahvikoneessa aiheutti päivien mittaisen draamakohtauksen (ensin siksi, koska kone ei toiminut, sitten koska minä selvitin tukoksen koska hän ei osanut). Okt-talon ostaminen tämän miehen kanssa tietää varmaa avioeroa. Voin vain kuvitella, miten mies suhtautuu siihen kun lämmitysjärjestelmä pettää ja/tai katto vuotaa.
Mies on kuin riivattu tämän talon suhteen ja on jo ostamassa robottiruohonleikkuria pihaa varten. Järkipuhe ei auta. Viittaukset ja suora puhe täydestä osaamattomuudesta ja miehen luonteesta johtavat joko raivokohtauksiin tai mykkäkouluun. Mies päättää joka keskustelun lauseella "ei se okt-asuminen niin työläistä/kallista ole".
Apua! Tämä ei voi päättyä kuin huonosti. Tuntuu siltä, että jos miehen on valittava ok- talon ja minun välillä niin hän valitsee talon. Miten saan järkeä taottua miehen kalloon? Onko tämä nyt jokin pesänrakennusvietti hänellä?
Kommentit (23)
Ihmettelen kuinka miehes edes harkitsee okt:n ostamista jos on tuonluonteinen?
Itse olen kuin miehesi eli stressaan joka asiasta. Mieheni halusi omakotitalon ja mulla tää viiminen 10 vuotta (kun on talossa asuttu) on ollu todella stressaavaa. Jatkuvasti joku paikka rempallaan. Mutta mies on kyllä kiltisti hoitanu kaikki aina kuntoon :)
Myös me asutaan 80 luvun talossa ja paljon on rahaa uponnut remppoihin. Katto piti vaihtaa ja siihen meni 12 000 (sekin pitkän tarjouskilvan jälkeen, helposti olis menny muutama tonni enemmänkin), lämminvesivaraaja piti uusia ym.
En kyllä missään nimessä muuttaisi omakotitaloon teinä. Stressaavalle ihmiselle ihan katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit tietää että lapsi syntyy ensi vuoden lopulla?
Vuokratkaa omakotitalo vuodeksi tai pariksi. Kokeilkaa niin.
Mielestäni tuossa se isoin EI on kuitenkin se, että talo on yli budjettinne. Jos sen ostaminem vaatisi sinun pikaista töihinpaluuta, on budjetti vedetty liian tiukaksi. Tuo jo mielestäni sellainen peruste, minkä pitäisi riittää
Te olette molemmat oikeassa. Omakotitalossa olisi hyvä ymmärtää omakotitaloasumisesta jotain. Toisaalta tuo tieto on hankittavissa, ei mitään rakettitiedettä eikä kvanttifysiikkaa, vaan ihan normaalin ja vähän tyhmemmänkin opiskeltavissa - eikä se nyt niin työlästä ole. Normaalissa 1980-luvun talossa lämmitysjärjestelmä (sen mukana usein iv) ja märkätilat on uusittava, mutta muuten isoja teknisiä ongelmia ei ole, vaan loppu on pintaremonttia ja valinnaista tason parannusta. Siinäkin toki riittää tekemistä.
Mutta sinä et halua omakotitaloon. Se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun mieheltä. Hänellä oli kanssa "pakkomielle" tietystä asunnosta kun oltiin muuttamassa samassa tilanteessa kuin te. Ei tosin okt vaan rivariin. Vieläkin ärsyttää että annoin periksi, vain sen takia että toinen jankkaa/suuttuu/mököttää jne. Eli pidä nyt vaan pääsi ja sano että ei käy, kyllä se jossain vaiheessa tulee järkiinsä. Joka kerta perustelet asian, ei ole sopiva budjettiin ym.
Vierailija kirjoitti:
Miten voit tietää että lapsi syntyy ensi vuoden lopulla?
Jos opettelisit lukemaan ennen, kuin tulet pätemään et nolaisi itseäsi. Ensi vuoden puolella ei ole sama asia kuin ensi vuoden lopussa. Jos nyt on alkuraskaus menossa lapsi syntynee tammi- tai helmikuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä vielä voi tietää miten pian pääset palaamaan äitiyslomalta töihin. Lapsi voi esim. sairastella paljon. Tällöin kaikki jäisi miehen palkan varaan ja vähänkö se sitten stressaisi. Tuollaisessa talossa on väkisin lähivuosina tulossa remontteja. Meillä on saman ikäinen talo ja viime vuosina on remontoitu lähestulkoon kaikki. Kallista oli.
Vaikea neuvoa jos ei mies usko järkipuhetta.
Miyä jos kumpikin listaisitte okt-asumisen hyviä ja huonoja puolia ja keskustelisitte rauhallisesti näiden loogisten argumenttien perusteella. Jos ei mies tähän kykene, en tiedä miten kykenee muuhun loogiseen ajatteluun tai päätöksentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehen ostaa talo omiin nimiinsä. Kun mies ja talo käy sinulle liian ahdistavaksi, otat lapset ja kävelet tiehesi. Ei nimittäin kuulosta miltään onnellinen perhe projektilta vaan pikatie helvettiin tapaukselta.
Äkillisiin, yllättäviin remontteihin kannattaa varautua kun ostaa vanhan talon. Katto alkaa vuotaa, putki posahtaa tms. Ei ole halpaa lystiä.
Nimim.kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan mies asperger, kuulostaa aivan tutultani joka on. Tällöin on vaikea järjellä perustella mitään kun mies ei ymmärrä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy (jos ei siis tiedä olevansa as tai muuten jotain häikkää) vaan on vain mielestään oikeassa kun siltä tuntuu.
Vai robottiruohonleikkuri ratkaisee pihan hoidon. News flash eipä ratkaise.
Vaimokin meillä kärttää että pitäis muuttaa 2005 vuoden paritalosta vuoden 1990 omakotitaloon. Suuttuu kun sanooin että se on liian vanha. Osaan kyllä rempata mutta vaimo on sellainen että luulee että isokin remppa valmistuu yhdessä illassa ja on "ilmainen" kun itse tekee. Edellisessä asunnossa tein pintaremonttia ja joka päivä sain kuulla haukut siitä ettei ole vieläkään valmista. Silloin päätin että ei enää ikinä remontteja vaan riittävän uusi talo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan mies asperger, kuulostaa aivan tutultani joka on. Tällöin on vaikea järjellä perustella mitään kun mies ei ymmärrä miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy (jos ei siis tiedä olevansa as tai muuten jotain häikkää) vaan on vain mielestään oikeassa kun siltä tuntuu.
Juuri sama ajatus tuli mieleen. Eri asia jos mies olis kätevä käsistään ja hyvä ja innokas remppaaja, mutta ei tollasen tumpelon suutahtelija-stressaajan kanssa kannata mihinkään omakotitaloon muuttaa. Ei uskone järkipuhetta. Kieltäydy. Vetoa lapseen ja siihen, ettei tiedä kuten joku yllä sanoi miten nopeasti pääset takaisin töihin. Ei tuo ole lapsellekaan hyvä kasvuympäristö.
Jos mies riehaantuu jostakin kahvinkeittimestä noin, niin on hermoromahdus tiedossa alta aikayksikön siellä uudessa kodissa. Kohta ei ole kumpikaan teistä työelämässä.
Miehesi tuskin kykenee yksin rahoittamaan omakotihaavettaan, joten jos sinä et suostu talon ostoon, niin ongelma on ratkaistu. Herää tietysti kysymys, että mitä teet tuollaisella järkipuhetta ymmärtämättömällä tampiolla, joka mielummin valitsisi omakotitalon kuin oman perheensä? Raivokohtaukset ja mykkäkoulut eivät myöskään lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta.
Mä voin kuvitella sen tunteen, joka sun miehelläsi on. Me käytiin kattoo yhtä omakotitaloa, ja heti ovella mulle tuli fiilis että nyt oon tullut kotiin. Talo oli ihan ok, siinä oli myös monia ihan omituisia ratkaisuja mutta jokin tai oikeastaan kaikki siinä huusi mulle kotia. En ole koskaan missään tuntenut samoin. Tästä huolimatta, emme tosiaan sitä ostaneet, talon salaojitukseen liittyi isoja kysymysmerkkejä ja perustamistapa oli riskirakenne jo itsessään. Ilemisesti talo silti oli ihan terve, mutta ei sellaista riskiä uskaltanut ottaa.
Ymmärtäisikö mies tilanteen, jos sanoisit että tunne voi olla tosiaan sellainen "tässä se nyt on" mutta että asuntoasioissa pelkkä tunne ei auta, järkeä on pakko käyttää ja olla aikuinen"? Koska kuullostaa tuo teidän tilanne siltä ettei sun tosiaan kannata suostua talon ostoon. Myös lasten kannalta tuo mahdollisimman lyhyt äitiysloma vain asunnon maksamisen vuoksi kuuullostaa huonolta, voisiko siihenkin vedota?
No mun mies on saanut lähes pakkomielteen okt:n rakentamisesta... Itsekin kyllä haaveilen omakotitalosta, mutta jokusen vuoden yhdessä asumisen jälkeen olen alkanut epäilemään miten se onnistuisi mieheni kanssa. Hän kun juuri ja juuri selviää kerrostalokaksiossa. Asiat, jotka eivät sillä sekunnilla ratkea tai hoidu itsekseen, jäävät tekemättä mm. uunin lampun vaihtaminen tai viemärin putsaaminen. Enkä tarkoita, että miehen pitäisi kaikki hoitaa, itse teen asioista varmaan 90%, kun en jaksa katsella asioiden lykkäämistä ja laiminlyöntiä. Omakotitalossa en kuitenkaan sellaista vastuuta itselleni halua.
Sinuna siis miettisin kahdesti.
Omakotitalossa asuminen tulee todella kalliiksi jos itse ei osaa tehdä mitään. 80-luvulla rakennettuun taloon pitää todennäköisesti remontoida kaikki uusiksi. Remppafirmat ottaa hyvällä tuurilla vain 50€/tunti, joten siitä voi laskeskella mitä tulee maksamaan.
Meillä on 1910 rakennettu talo, osataan miehen kanssa molemmat tehdä itse paljon, aikaa on mennyt kymmenisen vuotta. Kestäisikö miehesi pinna odotella vaikkapa kylppäriremonttia pari vuotta?
Sinuna sanoisin ehdottoman ein, etenkin jos talon pohjaratkaisukin on huono.
Hyvä ap, voit sanoa lempeästi riittävän monta kertaa että et voi suostua tähän suunnitelmaan. Mies tuskin pystyy taloa ostamaan jos sinä et allekirjoita papereita. Varmasti ajan mittaan löytyy sellainen ratkaisu johon te molemmat voitte sitoutua. Ja jos mies ottaa eron, maksut lasten kanssa hienosti nykyiseen kaksioon. Nyt vain pysyt sitkeästi rauhallisena etkä allekirjoita. Kaikkea hyvää kesääsi ja siunausta odotukseen.
Onpahan tilanne. Eihän hän voi taloa ostaa tässä tilanteessa yksinkään? Ei kyllä kuulosta kovin kypsältä tyypiltä, jos joka asiaan reagoi raivoamalla tai suutahtamalla.. Jospa et reagoi asiaan mitenkään hetkeen, niin ehkä ukon talovietti laantuu.