Stressaava ja pienestä hermostuva mies tahtoo muuttaa omakotitaloon

Eli tilanne on se, että toinen lapsi syntyy ensi vuoden puolella ja kerrostalokaksiomme on jäämässä liian pieneksi. Olemme etsineet asuntoa lähinnä hyvinhoidetuista, isommista rivitaloyhtiöistä. Nyt mies on kuitenkin täysin ihastunut ok-taloon, joka ylittää selvästi budjettimme, mutta johon meillä olisi varaa jos jään mahdollisimman lyhyelle äitiyslomalle. Talo on rakennettu 1980-luvulla, mitään isompia remontteja ei ole tehty, kulut on kaunisteltu alakanttiin, talo on sokkeloinen ja säilytystilaa ei ole nimeksikään. Lisäksi kylpyhuoneesta puuttuu wc (jonne on juostava kaksi kerrosta ylemmäs).

Mies on täysi uuno työkalujen kanssa. Hän ei ole eläessään koskaan nikkaroinut tai remontoinut. Emme kumpikaan tiedä mitään okt-kiinteistön huollosta. Lisäksi uusi kiinteistövero saattaa vaikuttaa huomattavasti asumiskustannuksiin.

Mies on lisäksi luonteensa puolesta stressaavaa sorttia. Hän ei kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Jo tukos kahvikoneessa aiheutti päivien mittaisen draamakohtauksen (ensin siksi, koska kone ei toiminut, sitten koska minä selvitin tukoksen koska hän ei osanut). Okt-talon ostaminen tämän miehen kanssa tietää varmaa avioeroa. Voin vain kuvitella, miten mies suhtautuu siihen kun lämmitysjärjestelmä pettää ja/tai katto vuotaa.

Mies on kuin riivattu tämän talon suhteen ja on jo ostamassa robottiruohonleikkuria pihaa varten. Järkipuhe ei auta. Viittaukset ja suora puhe täydestä osaamattomuudesta ja miehen luonteesta johtavat joko raivokohtauksiin tai mykkäkouluun. Mies päättää joka keskustelun lauseella "ei se okt-asuminen niin työläistä/kallista ole".

Apua! Tämä ei voi päättyä kuin huonosti. Tuntuu siltä, että jos miehen on valittava ok- talon ja minun välillä niin hän valitsee talon. Miten saan järkeä taottua miehen kalloon? Onko tämä nyt jokin pesänrakennusvietti hänellä?