10 vuotta leikkipuistoissa kykkineet, miten pystyitte siihen?

Ei ole leikkipuistoja, kykin omassa pihassa. Loma-aikoina käydään koulun kentällä pelaamassa pallopelejä, siinä meidän puistoilu.

Mulla on vain yksi lapsi, joten leikkipuisto ja siellä leikkiminen on tullut tutuksi. Nyt, kun lapsi on 7v, me otetaan mukaan esim. sulkapallosetti, katuliidut, hulavanne ja hiekkalelut, välillä jätti-saippuakuplia. Kyllä mä siellä lapsen kanssa viihdyn oikeen hyvin noiden puuhien parissa! :D toki jos on muita lapsia paikalla, niin lapsi leikkii niiden kanssa, mutta sillonkin saatan olla mukana tervapadassa tms. Mä olen vaan niin tyytyväinen, että mun lapsi vielä HALUAA ulos, viihtyy vaikka koko päivän ulkona ja haluaa liikkua ja leikkiä.

Talvella ulkoilu ei ole yhtään mun juttu, mutta kesällä mäkin nautin siitä.

Mä en jaksanut edes kahta vuotta. Niin puuduttavaa käydä 1-2v lapsen kanssa kahdestaan puistossa. Asutaan lapsiperhealueella, mutta puistossa ei koskaan ollut ketään. Ehkä kerran kahdessa viikossa osui joku pph samaan aikaan sinne. Sama meno jatkuu edelleen, nyt kesäisin sentään on useamman kerran viikossa lapsia siellä, kun ihmiset on lomilla.

Ei mitään toivoakaan jaksaa edes tuntia 2v:n kanssa. Sen ikäinen ei oikein osaa vielä mitään, enkä mä osaa viihdyttää niin että aika kuluisi rattoisasti. Heti, jos saatiin sinne kaveri, aika meni mukavammin.

Käytiinkin sitten paljon vaunulenkeillä jne. Nyt lapsi on 4v ja puistossakin on ihan mukavaa, kun lapsi on itse aktiivinen ja keksii tekemistä.

Ehkä siellä jaksaa paremmin, jos on itsellä monta lasta?

Jos olisin tuore äiti tällä elämänviisaudella, en menisi leikkipuistoihin ollenkaan, ikinä, milloinkaan. Harmikseni luin Olavi Sydänmaanlakan mielipiteen aikuisten viihtymisesta leikkipuistoissa vasta kun lapseni olivat jo isompia. Aikuisen pitää antaa lapselle myös mallia siitä, että aikuisena oleminenkin on hauskaa. Jos siellä leikkipuiston laidalla on joku mukava aikuinen jonka kanssa jakaa sitä töröttämistä ja saa puhua aikuisten kanssa kivoja asioita, OK. Mutta jos siellä on pelkästään sellaisia aikuisia, jotka eivät sinua kiinnosta, ei siellä tarvitse käkkiä. Sitten keksitään jotain muuta.

Silloin 18-vuotiaana jaksoin. 25-vuotiaana nuoremmille vaadin kotipihalle kiikun ja hiekkalaatikon niin sain vahtia terassilta sateensuojasta viltti niskassa. En oisko koko näitä ikävuosia 18-37 kyllä jaksanut kökkiä puistossa millään. Lapsia on nyt 12.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tuore äiti tällä elämänviisaudella, en menisi leikkipuistoihin ollenkaan, ikinä, milloinkaan. Harmikseni luin Olavi Sydänmaanlakan mielipiteen aikuisten viihtymisesta leikkipuistoissa vasta kun lapseni olivat jo isompia. Aikuisen pitää antaa lapselle myös mallia siitä, että aikuisena oleminenkin on hauskaa. Jos siellä leikkipuiston laidalla on joku mukava aikuinen jonka kanssa jakaa sitä töröttämistä ja saa puhua aikuisten kanssa kivoja asioita, OK. Mutta jos siellä on pelkästään sellaisia aikuisia, jotka eivät sinua kiinnosta, ei siellä tarvitse käkkiä. Sitten keksitään jotain muuta.

Vanhemmuuteen mielestäni kuuluu, että välillä on pakko lasten vuoksi tehdä jotain, mikä itsestäni ei ole hauskaa. Jos tekisin vain omasta mielestäni hauskoja asioita lasten kanssa, en käyttäisi heitä uimahalleissa tai rannoilla, en veisi leffaan katsomaan lastenelokuvia, en veisi luistelemaan enkä hiihtämään enkä kuljettaisi harrastuksiin ja viettäisi aikaa jalkapallokentän vierellä. 

Itse olen opettanut lapsille, että välillä tehdään sellaisia juttuja, joista lapset pitävät ja välillä meidän aikuisten mielestä kivoja juttuja. Joskus joku tekeminen osuu niin, että koko perhe tykkää. Tällä periaatteella olen toteuttanut edellä mainittuja juttuja lasten kanssa. Vastaavasti ehkä kerran viikossa näin kesäisin raahataan lapset metsään luontopoluille, suunnistamaan tai geokätköilemään. Joskus lähtevät innoissaan, joskus on täytynyt pakottaa. Nyt pieninä alakoululaisina voivat jäädä kotiin ja valita, mihin tekemisiin lähtevät mukaan. Vieläkin joskus pakotan pidemmille retkille mukaan, koska en viitsi kovin montaa tuntia antaa olla kahdestaan, jos ei ole ihan pakko. Kuopus vielä kulkee mukana aina. Yleensä aina ollut ihan kivaa kaikilla. 

Sinne on helppo mennä. Kun lapset oli pieniä, kävin äitiyslomilla lähes päivittäin leikkipuistossa. Olen tehnyt 20 vuotta toimistotyötä, joten töihin palattuanikin aika usein iltaisin ja etenkin viikonloppuisin teki mieli raittiiseen ilmaan. Talvisin ei puistoiltu ollenkaan. Ihmettelen, miten nykyvanhemmista on tullut muka yhtäkkiä niin veteliä, että leikkipuistossa "kykkiminen" koetaan sietämättömäksi. Meillä aikoinaan mies monesti imuroi, kun minä vein lapset lauantaisin ulkoilemaan. Tosi hyvä työnjako minun kannaltani.

Meidän lapset ainakin viihtyi hyvin leikkipuistossa. Jos vertaan omaan lapsuuteeni, niin silloin ei lapsia säännöllisesti viety mihinkään. Eikä tietysti maalla ollut puistojakaan. Lapsen liikunta oli veden kantamista rantasaunaan (5-6-vuotiaasta alkaen), ruudun hyppäämistä pihalla, lumen luomista aikuisten apuna, rikkaruohojen kitkemistä ja keskikesällä uitiin (jos aikuiset ehti valvomaan). Kun sain oman pyörän noin 9-10-vuotiaana, aukesi uudet mahdollisuudet. Pyöräilin koulukaverin luo kesällä joka päivä ja leikittiin ja pelattiin pallopelejä. Siihen aikaan verrattuna nykyisin on vaan hyvä, että lapsille on niitä leikkipuistoja, jos vanhemmat viitsii viedä.

Yleensä suosin puistoa missä on kunto/parkourtelineet, jotta voi itse treenata (harrastan lajia missä vaaditaan voimaa ja akrobatiaa) niin aika ei käy pitkäksi. Normaaleissa leikkipuistoissa täytyy käyttää mielikuvitusta, mutta yleensä aina löytyy teline missä vetää leukoja tai sitten yksinkertaisesti kiipeilee niiden lasten kanssa. Jos on itsekin aktiivinen ja käyttää ajan hyödyksi, odottaa itse sitä leikkipuistokäyntiä enemmän kuin lapset.

Leikkipuistossa pitäisi olla aikuisille vaikka oluttarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Aluksi vähän polvet kävi kipeiksi, mutta kyllä ne tottui. Käytän istuma-alustana sanomalehteä. Jos sataa käyn dyykkaamassa uuden lehden metroasemalta.

Leikkipaikka metroaseman vieressä???

Ei siellä leikkipuistossa asua tarvitse. Ihan ku kotona lapsensa hoitavat ei tekis mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Noh. Minä käyn välillä kotona lepäämässä. Onhan se tosiaan aika raskasta kykkiä tunti päivässä jossain leikkipuistossa, mutta ehkä tuo oma 3-vuorotyö sairaalassa akuutissa on ihan pikkuriikkisen raskaampaa hommaa.

Tässä se avainasia tulikin. Työ on mielekästä. Jos joku on vain kotona kymmenen vuotta ja leikkipaikoilla, se kuulostaa epäinhimilliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään ite keinua, kiipeillä ja tehdä hiekkakakkuja :) Nyt kun omat muksut on isompia niin oon lainannu kaverin 3-vuotiasta että pääsen puistoon.

Ei voi olla totta. Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Silloin 18-vuotiaana jaksoin. 25-vuotiaana nuoremmille vaadin kotipihalle kiikun ja hiekkalaatikon niin sain vahtia terassilta sateensuojasta viltti niskassa. En oisko koko näitä ikävuosia 18-37 kyllä jaksanut kökkiä puistossa millään. Lapsia on nyt 12.

Oliko provo? Vaadit kiikun ja hiekkalaatikon, haiskahtaa vähän mies maksaa -provolta... Miten voit vaatia jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään ite keinua, kiipeillä ja tehdä hiekkakakkuja :) Nyt kun omat muksut on isompia niin oon lainannu kaverin 3-vuotiasta että pääsen puistoon.

Ei voi olla totta. Mitä teet työksesi?

en ole päiväkodissa töissä jos sitä ajattelit :) olen kokeillut sitä kyllä mutta lasten kanssa pääsi niin vähän tekemään kivoja juttuja etten tykännyt. Kaikki aika meni vahtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Leikkipuistossa pitäisi olla aikuisille vaikka oluttarjoilua.

Joo kuule, pultsarien puisto! Olin kerran lastenjuhlissa, joissa tarjoiltiin vanhemmille alkoholia. Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin 18-vuotiaana jaksoin. 25-vuotiaana nuoremmille vaadin kotipihalle kiikun ja hiekkalaatikon niin sain vahtia terassilta sateensuojasta viltti niskassa. En oisko koko näitä ikävuosia 18-37 kyllä jaksanut kökkiä puistossa millään. Lapsia on nyt 12.

Oliko provo? Vaadit kiikun ja hiekkalaatikon, haiskahtaa vähän mies maksaa -provolta... Miten voit vaatia jotain?

En ole tuo jolta kysyit mutta miksi ei voisi vaatia? Meillä minä oon vaatinut paviljongin, mies bilispöydän jne. Kyllähän nyt omaan kotiin voi vaatia mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin 18-vuotiaana jaksoin. 25-vuotiaana nuoremmille vaadin kotipihalle kiikun ja hiekkalaatikon niin sain vahtia terassilta sateensuojasta viltti niskassa. En oisko koko näitä ikävuosia 18-37 kyllä jaksanut kökkiä puistossa millään. Lapsia on nyt 12.

Oliko provo? Vaadit kiikun ja hiekkalaatikon, haiskahtaa vähän mies maksaa -provolta... Miten voit vaatia jotain?

En ole tuo jolta kysyit mutta miksi ei voisi vaatia? Meillä minä oon vaatinut paviljongin, mies bilispöydän jne. Kyllähän nyt omaan kotiin voi vaatia mitä haluaa.

Kuulostaa oudolta.

Olen aina tykkännyt viedä laspiani leikkipuistoon. he ovat ihan odottaneet sitä. Ja kyllä, olemme menneet sinne joka kelillä. Sen ulkoilun jälkeen maistuu ruoka ja päiväuneitkin paremmin. Nyt kun nuorinkin on jo teini, muistelen noita puistoreissuja..kivaa on ollut