Oletko ollut sairaalassa väh. 2 yötä yhtäjaksoisesti sairauden takia? Ahdistiko sairaalassa oleminen sinua?

no jos on sairas, niin eikö sairaala ole silloin paras mahdollinen paikka olla?

Olen ollut useammankin kerran, ehkä kymmenisen kertaa jotain viikon verran. Pisin jakso oli ennen sektiota, kun raskausmyrkytyksen vuoksi lojuin yli  kuukauden osastolla.

Mikäs siinä, makoisa valmis ruoka tuodaan eteen säännöllisesti, nukkua saa niin paljon kuin huvittaa ja lukemistakin riitti. Yleensä mulla on ollut läppäri mukana niin ei ole tullut aika pitkäksi vaan on voinut vaikka palstailla

Pari vuotta sitten olin sairaalassa kaksi yötä sappileikkauksen takia. Ei ahdistanut yhtään. Päinvastoin oli mielenkiintoista olla potilaan roolissa kun itse on sairaanhoitaja.

Olen ollut sairaalassa kuukauden verran.  Ei ahdistanut yhtään, oli todella loistavat lääkärit ja hoitajat ja muutkin potilaatkin, jotka tapasin olivat mukavia. 

Olen ollut sektioiden takia 4 kertaa. Kertoisin mielelläni sairaskertomukset jokaisesta. Tapahtunut kaikkea outoa ja wink wink jotkut osaisi poimia rivien välistä jotain.

P. S se stalkattu nainen Helsingistä

Ai niin. Ei ole ahdistanut, mutta selvien rikosten ja törkykihteluiden kohteeksi olen kyllä joutunut sairaalassa. Epämiellyttävää tunnetta, mikä niistä johtui, en varsinaisesti kutsuisi ahdistukseksi.

Mä ainakin halusin osastolle, kun en pärjännyt kotona, en nukkunut ja olin jatkuvassa paniikissa ja pelkotiloissa.

Se oli ihanaa! Kolmesti päivässä rauhoittavaa ja illalla lääkkeet, että sammuin.

Menisin uudestaan.

Myös leikkausten ja fyysisten sairauksien takia osastolla olo on ollut vaan turvallista ja mukavaa.

Oon kai vähän hullu.

Olen ollut sairaalassa kerran:

Kätilöopistolla viikon 70luvulla.

Sairaalaan joutuu silloin, kun on oikeasti sairas. Ainakin itselläni on kovasti helpottanut, kun on tiennyt olevansa turvassa ja saavansa sairauteensa hoitoa. Vakavia juttuja itselläni ollut useampi, mm. keuhkoveritulppa kolme kertaa

Olin muutaman tunnin päiväosastolla arvioitavana ja se riitti hyvin siihen että en olisi halunnut olla yötä. 4 hengen huone ja porukka tauotta soittaa kännykköjensä kaiuttimista musiikkia, Afrikan paikalliskielellä uutisia, tekee kovaäänistä puheluita. Ei hetkenkään rauhaa kipeänä. Sen kruunasi kierros, jossa kuuli hyvin mikä muita vaivaa ja millaisia oireita niillä on. Ei kiitos. Onneksi sain luvan mennä kotiin potemaan.

Olin keväällä 2 kuukautta sairaalassa. Ainoa mikä ahdisti oli huonokuuloinen huonetoveri joka taisi olla muutenkin höppänä. Mutta muuten oli ok olla.

Olin vain yhden yön ja tietysti oli kiva kun oli kovat kivut, ettei tarvinnut kuin makoilla. Unta en juurikaan saanut, koska yksi huonekavereista touhusi, piti valoa ja puhui puhelimeen. Lisäksi vähän väliä joku tai minä itse joutui pyytämään kipulääkettä tai jotain juotavaa tai apua hoitajalta.

Seuraavana päivänä halusin kotiin ja hoitaja sanoi, että jos pääset kävelemään portaat, voit kotiutua. Kyyneleet silmissä könysin ne portaat ja mies tuli hakemaan ja työnsi minut taksiin. Sitten pitikin aloittaa ahkera kuntoutus kotona, mutta mieluummin niin, kuin olisin jäänyt sairaalaan makaamaan.

Olin syövän ja elinsiirron vuoksi eristyshuoneessa neljä ja puoli viikkoa. Selkärankani murtui juuri ennen siirtoa, joten voinnissani ei ollut hurraamista. 

Sain superhyvää hoitoa hematologiselta osastolta Helsingissä. 

Ei ahdistanut yhtään. 

Kuuden vuoden sairausloman jälkeen palasin töihin. Uudessa työssäni kuuntelen, kun sekopäät haukkuvat minua -  yleensä - itse aiheuttamistaan taloudellisista ongelmista. Tilanteessa on jonkinlaista surkuhupaisaa komiikkaa. 

Olen ollut, viimeksi viisi yötä. Kyllä ahdisti, vihaan sairaalassa oloa. Ei mitään yksityisyyttä, huonetoveri joka kuorsasi kuin katupora, karseaa ruokaa ja yksinkertaisesti uskomattoman tylsää. Silloin en voinut liikkua kuin pyörätuolilla millä sitten rullailin pitkin sairaalaa ihan tekemisen puutteen vuoksi. nukuin televisiohuoneessa koska siellä omassa se olisi ollut sen kuorsauksen vuoksi mahdotonta. Onneksi k.o. huonetoveri oli vain kaksi yötä.

Kouristuskohtausten jälkeen olen häipynyt sairaalasta, ei kiinnosta maata sängyssä tippa kiinni kädessä turhan takia. Repäisee vaan kanyylin irti (verta tulee PALJON, itse olen tyrehdyttänyt sen sillä sairaalapaidalla), omat vaatteet päälle ja ulos. Kuten sanoin, vihaan sairaalassa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sektioiden takia 4 kertaa. Kertoisin mielelläni sairaskertomukset jokaisesta. Tapahtunut kaikkea outoa ja wink wink jotkut osaisi poimia rivien välistä jotain.

P. S se stalkattu nainen Helsingistä

Ai niin. Ei ole ahdistanut, mutta selvien rikosten ja törkykihteluiden kohteeksi olen kyllä joutunut sairaalassa. Epämiellyttävää tunnetta, mikä niistä johtui, en varsinaisesti kutsuisi ahdistukseksi.

Sektio ei ole sairaus. Lue aloitus.

sairaala on tehdasmainen laitos joka toimii 24/7/365, sieltä potkitaan ulos joko terveenä tai krematorion kautta. Ei sinne mennä viihtymään !

Olin sairaalassa kolme viikkoa keuhkokuumeen takia. Ahdistus lisääntyi loppua kohden, siihen vaikutti myös kaikkien viihdykkeiden puute kuten kirjat, lehdet, kanttiini, jopa tv vietiin pois viimeisellä viikolla. Sairaalaa oltiin lopettamassa ja toimintojen siirto toiseen sairaalaan oli käynnissä. Kotiutus aikaisemmin olisi ahdistanut kyllä vielä enemmän sillä tarvitsin lisähappea melkein loppuun asti.

Olen ollut lapsena. Vähän se ahdisti ja pelotti, mutta sain katsoa paljon kivoja piirrettyjä elokuvia.

5 viikkoa olen ollut yhtäjaksoisesti. Välillä teho-hoidossa.

Olen ollut montakertaa ja pisimmillään melkein 3vkoa. En tykkää enkä halua. Tuo lähes 3vkon reissu otti lujille ja pääsin lepäämään vasta kotona. Se osaston äänimaailma ja eläminen 24/7 oli liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut montakertaa ja pisimmillään melkein 3vkoa. En tykkää enkä halua. Tuo lähes 3vkon reissu otti lujille ja pääsin lepäämään vasta kotona. Se osaston äänimaailma ja eläminen 24/7 oli liikaa. 

On kyllä.