Mikä terveydellinen ongelma rasittaa eniten elämääsi?

Jatkuva väsymys ja uneliaisuus ja uupumus. Voisin vaan nukkua koko ajan.

1. Silmäsairaus, joka aiheuttaa paljon vitutusta, päänsärkyä, vaikeuksia lukea ja pärjätä työelämässä

2. Krooninen kipu toisessa jalassa. Jalkaa särkee joskus esim. öisin että ei saa nukuttua

3. Ujous ja jännitys vieraiden ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kuivat silmät. Nimi ei anna mitään käsitystä siitä kuinka tuskalliset ne voivat olla. Helvetillinen kutina, kirvely, valonarkuus, silmien vuotaminen, jatkuva roskantunne silmissä. Näköhäiriöt ja silmien väsyminen -> päänsäryt. Aurinko kirvelee ja sattuu silmiin. Silmäluomien turvotus, kutina ja ihottuma. Ihottuma ja turvotus lisää entisestään silmien ärsytystä. Silmätipat jatkuvassa käytössä ja ulkona aurinkolasit, silmänympärysihottumaan joudun välillä hakemaan kortisonivoidereseptin. Kyllä tässä nyt vielä pärjää, mutta vaiva tuntuu vain pahentuneen viimeisen vuoden aikana...toivottavasti kyse on normaalista vaihtelusta eikä jatkuvasta pahenemisesta.

Kuulostaa kamalalta, itsellä ollut vain vähän aikaa ja meni ohi. Onhan silmätippasi säilöntäaineettomia ja homeille altistuminen poissuljettu? En tiedä itsekään mistä minulla tuli mutta oli myös naarmuja silmän pinnassa (hiekasta tms roskista) ja tulehdusvaara. Olethan saanut lääkevoidetta silmiin? Kortisonia ei voi laittaa silmien lähelle ja se kuivattaa ihoa entisestään. Laita jotain keskirasvaista perusvoidetta rauhoittamaan. Minulla alkaa kutista heti silmiä jos jossain tilassa hometta ja kieltä kirvelee. En edes tiedä altistuneeni missään mutta monessa julkisessa tilassa on. Onko allergiat tutkittu?

Vierailija kirjoitti:

Kuivat silmät. Nimi ei anna mitään käsitystä siitä kuinka tuskalliset ne voivat olla. Helvetillinen kutina, kirvely, valonarkuus, silmien vuotaminen, jatkuva roskantunne silmissä. Näköhäiriöt ja silmien väsyminen -> päänsäryt. Aurinko kirvelee ja sattuu silmiin. Silmäluomien turvotus, kutina ja ihottuma. Ihottuma ja turvotus lisää entisestään silmien ärsytystä. Silmätipat jatkuvassa käytössä ja ulkona aurinkolasit, silmänympärysihottumaan joudun välillä hakemaan kortisonivoidereseptin. Kyllä tässä nyt vielä pärjää, mutta vaiva tuntuu vain pahentuneen viimeisen vuoden aikana...toivottavasti kyse on normaalista vaihtelusta eikä jatkuvasta pahenemisesta.

  Yritä välttää kortisonivoidetta silmien ympärillä, ohentaa ihoa.  Oletko käynyt ihotautilääkärillä.   On olemassa ihottumiin lääkevoide Protopic -salva  ja toinen vähän miedompi  samaa ainetta sisältävä jonka nimeä en muista.  Varoen silmien ympärille laitettava koska ei silmiin saa laittaa mutta auttaa minulla heti parissa päivässä kaikkiin ihottumiin.  Reseptilääke ja( ennen ainakin) pystyi ensimmäisen kerran määräämään vain ihotautilääkäri.  Uusimaan kyllä sitten pystyy ihan tk-klääkäri.  -  Sen lisäksi silmätipat kuiviin silmiin jotka tipat  ovat pitempivaikutteisia (ravista ennen laittamista)  nimeltään Thealoz Duo.  Minulle auttaa.  Ilman reseptiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Divertikuliitti. Pelkään suolen puhkeamaa ihan sikana.

Miksi sinä sitä pelkäät? Oireet ovat kyllä niin selvät, että jos heti lähdet sairaalaan, siitä selviää leikkauksella. Jos nyt jonkun kuukauden avanteen kanssa joutuu elämään niin ei se maailma siihen kaadu. Taudin olen kokenut ja puhkeamisenkin.

Hei, kiitos tiedosta. Tuo vähän rauhoittaa. Sairastin ekan tulehduksen toukokuussa, ja oireet hävisivät antibiootilla pariksi viikoksi. Nyt taas välillä nippailee, varsinkin alaselässä. Mutta ei varsinaisesti ole arka alavatsa, ei crp koholla eikä kuumetta, joten....

Pitäisi olla viikko E-Euroopassa perheen kanssa lomalla ja koska asia on mulle uusi, niin tässä tulee maalailtua kauhukuvia.

Lisäksi pääsen kolonoskopiaan vasta parin viikon päästä, joten vähän hermostuttaa sekin, että onko tämä todellakin dovertikuliitti, eikä jotain pahempaa. Miehellä on hoidettu peräsuolen syöpä.

Paniikkihäiriö, siis oikeesti 18 vuotta samaa tuubaa, koko ajan keksitään nyhtökauraa ja mifua mutta tuohon ei ole keksitty mitää uutta vuosikymmeniin. Toinen on atooppinen ihottuma, se iski noin 5 vuotta sitten ja en toivoisi sitä kenellekään.

Onko kenelläkään 2 tyypin diabetes...miten vaikuttaa elämään ja toimiiko hoito? Luin jostain, että lyhentää 10 v elinikää jos tuo sairaus puhkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva väsymys ja uneliaisuus ja uupumus. Voisin vaan nukkua koko ajan.

   Oletko käynyt lääkärissä.  Hemoklobiini?  Jos raudanpuute niin väsyttää.   Syötkö vitamiineja.  Mikä on lääkitys, onko siinä väsyttäviä lääkkeitä?   Ulkoiletko?  Liikutko?  Pahinta on jos istuu koneella koko päivän liikkumatta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään 2 tyypin diabetes...miten vaikuttaa elämään ja toimiiko hoito? Luin jostain, että lyhentää 10 v elinikää jos tuo sairaus puhkeaa.

  No ei pidä paikkaansa jos lääkitys on kohdallaan ja muukin lääkitys ja hoito on kunnossa. Minun isäni ja äitini elivät molemmat yli 80 -vuotiaiksi ja heillä oli 2 -tyypin diabetes.

Tsemppiä.

Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus, ulosteinkotinenssi ja masennus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Divertikuliitti. Pelkään suolen puhkeamaa ihan sikana.

Miksi sinä sitä pelkäät? Oireet ovat kyllä niin selvät, että jos heti lähdet sairaalaan, siitä selviää leikkauksella. Jos nyt jonkun kuukauden avanteen kanssa joutuu elämään niin ei se maailma siihen kaadu. Taudin olen kokenut ja puhkeamisenkin.

Hei, kiitos tiedosta. Tuo vähän rauhoittaa. Sairastin ekan tulehduksen toukokuussa, ja oireet hävisivät antibiootilla pariksi viikoksi. Nyt taas välillä nippailee, varsinkin alaselässä. Mutta ei varsinaisesti ole arka alavatsa, ei crp koholla eikä kuumetta, joten....

Pitäisi olla viikko E-Euroopassa perheen kanssa lomalla ja koska asia on mulle uusi, niin tässä tulee maalailtua kauhukuvia.

Lisäksi pääsen kolonoskopiaan vasta parin viikon päästä, joten vähän hermostuttaa sekin, että onko tämä todellakin dovertikuliitti, eikä jotain pahempaa. Miehellä on hoidettu peräsuolen syöpä.

    Millä divertikuliitti havaittiin?   Kuvauksella?   Ota Pegorionia niin suoli toimii.  Itselläni on pääasia että huolehdin  suolentoiminnasta.  Minulla on myös divertikuloosi (osin paha).   Olin juuri keväällä tutkimuksissa.  Onneksi ei ole ollut divertikuliittia. 

Paha jännitystila pään alueella, niskassa ja kaulalla, etenkin kaulalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Divertikuliitti. Pelkään suolen puhkeamaa ihan sikana.

Miksi sinä sitä pelkäät? Oireet ovat kyllä niin selvät, että jos heti lähdet sairaalaan, siitä selviää leikkauksella. Jos nyt jonkun kuukauden avanteen kanssa joutuu elämään niin ei se maailma siihen kaadu. Taudin olen kokenut ja puhkeamisenkin.

Hei, kiitos tiedosta. Tuo vähän rauhoittaa. Sairastin ekan tulehduksen toukokuussa, ja oireet hävisivät antibiootilla pariksi viikoksi. Nyt taas välillä nippailee, varsinkin alaselässä. Mutta ei varsinaisesti ole arka alavatsa, ei crp koholla eikä kuumetta, joten....

Pitäisi olla viikko E-Euroopassa perheen kanssa lomalla ja koska asia on mulle uusi, niin tässä tulee maalailtua kauhukuvia.

Lisäksi pääsen kolonoskopiaan vasta parin viikon päästä, joten vähän hermostuttaa sekin, että onko tämä todellakin dovertikuliitti, eikä jotain pahempaa. Miehellä on hoidettu peräsuolen syöpä.

    Millä divertikuliitti havaittiin?   Kuvauksella?   Ota Pegorionia niin suoli toimii.  Itselläni on pääasia että huolehdin  suolentoiminnasta.  Minulla on myös divertikuloosi (osin paha).   Olin juuri keväällä tutkimuksissa.  Onneksi ei ole ollut divertikuliittia. 

Oireiden perusteella. Luulin, että minulla on kohtutulehdus, kun alavatsaa vihloi ja alaselkää. Nousi kuume, ja vasen alavatsa erityisen arka.

Crp oli 54, se nousee divertikuliitissa herkästi.

Mulla itse asiassa ei ole juuri ikinä ummetusta, ei nytkään.

Ocd, pahimpana oireena pakkomielteinen tarkastelu. Joka päivä käytän tunteja tarkisteluun, yölläkin herään 1-2 tunniksi tarkistelemaan ja valokuvaamaan pistorasioita, ikkunoita, liettä, johtoja... En ole vuosiin pystynyt elämään normaalia elämää, ihmiskontakteja 0. Kauppareissua vartenkin pitää videokuvata lähtö että varmasti on ovi kiinni. Kotiin tullessa pitää videokuvata pyörän lukitseminen ja kotiovelle meno. Välillä iskee sellainen hysteria että jään vaan tuijottamaan samaa ovenkahvaa lähes tunniksi. Hoitoa olen saanut mutta ei auta.

(Tämä nykyinen some-suhtautuminen pakko-oireisiin kaataa vielä suolaa haavoihin. On kuvia symmetrisesti asetelluista esineistä joista yksi hieman vinossa ja kommenttina "argh tällainen saa ocd:ni oireilemaan". )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Divertikuliitti. Pelkään suolen puhkeamaa ihan sikana.

Miksi sinä sitä pelkäät? Oireet ovat kyllä niin selvät, että jos heti lähdet sairaalaan, siitä selviää leikkauksella. Jos nyt jonkun kuukauden avanteen kanssa joutuu elämään niin ei se maailma siihen kaadu. Taudin olen kokenut ja puhkeamisenkin.

Hei, kiitos tiedosta. Tuo vähän rauhoittaa. Sairastin ekan tulehduksen toukokuussa, ja oireet hävisivät antibiootilla pariksi viikoksi. Nyt taas välillä nippailee, varsinkin alaselässä. Mutta ei varsinaisesti ole arka alavatsa, ei crp koholla eikä kuumetta, joten....

Pitäisi olla viikko E-Euroopassa perheen kanssa lomalla ja koska asia on mulle uusi, niin tässä tulee maalailtua kauhukuvia.

Lisäksi pääsen kolonoskopiaan vasta parin viikon päästä, joten vähän hermostuttaa sekin, että onko tämä todellakin dovertikuliitti, eikä jotain pahempaa. Miehellä on hoidettu peräsuolen syöpä.

    Millä divertikuliitti havaittiin?   Kuvauksella?   Ota Pegorionia niin suoli toimii.  Itselläni on pääasia että huolehdin  suolentoiminnasta.  Minulla on myös divertikuloosi (osin paha).   Olin juuri keväällä tutkimuksissa.  Onneksi ei ole ollut divertikuliittia. 

Piti myös kysyä sinulta, että miten nuo divertikkelit sulla tultiin huomanneeksi, jos sulla ei ole ne koskaan oirehtineet?

Vierailija kirjoitti:

Ocd, pahimpana oireena pakkomielteinen tarkastelu. Joka päivä käytän tunteja tarkisteluun, yölläkin herään 1-2 tunniksi tarkistelemaan ja valokuvaamaan pistorasioita, ikkunoita, liettä, johtoja... En ole vuosiin pystynyt elämään normaalia elämää, ihmiskontakteja 0. Kauppareissua vartenkin pitää videokuvata lähtö että varmasti on ovi kiinni. Kotiin tullessa pitää videokuvata pyörän lukitseminen ja kotiovelle meno. Välillä iskee sellainen hysteria että jään vaan tuijottamaan samaa ovenkahvaa lähes tunniksi. Hoitoa olen saanut mutta ei auta.

(Tämä nykyinen some-suhtautuminen pakko-oireisiin kaataa vielä suolaa haavoihin. On kuvia symmetrisesti asetelluista esineistä joista yksi hieman vinossa ja kommenttina "argh tällainen saa ocd:ni oireilemaan". )

Kuulostaa hurjalta. Muistuttaisin silti kainosti, että vaikka sinulla ovatkin kovemmat oireet ja eri asiasta, tuo toinenkin voi kärsiä omastaan. Ei kannata vertailla.

Rakkaalla kummitytölläni on myös OCD, ollut jo vuosia. Hän kokee, että vertaisryhmästä on tosi paljon apua. Oletko kokeillut, vai onko sellaiseen osallistuminen sinusta vaikeaa/mahdotonta? Siellä sitä tulisi ihmiskontaktejakin.

Myötätunnolla...

Tyypin 1 diabetes, omahoito työllistää joka päivä. Kakkosena ibs

Masennus koska se estää mua käyttämästä huumeita. Tai toki voin mä niitä vetää muttei ne vaikuta muhun :(

Kolme vuotta sitten tapahtunut hoitovirhe joka vaurioitti virtsarakkoani pysyvästi. Kovia kipuja, cystofix, toistuvia virtsatieinfektioita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ocd, pahimpana oireena pakkomielteinen tarkastelu. Joka päivä käytän tunteja tarkisteluun, yölläkin herään 1-2 tunniksi tarkistelemaan ja valokuvaamaan pistorasioita, ikkunoita, liettä, johtoja... En ole vuosiin pystynyt elämään normaalia elämää, ihmiskontakteja 0. Kauppareissua vartenkin pitää videokuvata lähtö että varmasti on ovi kiinni. Kotiin tullessa pitää videokuvata pyörän lukitseminen ja kotiovelle meno. Välillä iskee sellainen hysteria että jään vaan tuijottamaan samaa ovenkahvaa lähes tunniksi. Hoitoa olen saanut mutta ei auta.

(Tämä nykyinen some-suhtautuminen pakko-oireisiin kaataa vielä suolaa haavoihin. On kuvia symmetrisesti asetelluista esineistä joista yksi hieman vinossa ja kommenttina "argh tällainen saa ocd:ni oireilemaan". )

Kuulostaa hurjalta. Muistuttaisin silti kainosti, että vaikka sinulla ovatkin kovemmat oireet ja eri asiasta, tuo toinenkin voi kärsiä omastaan. Ei kannata vertailla.

Rakkaalla kummitytölläni on myös OCD, ollut jo vuosia. Hän kokee, että vertaisryhmästä on tosi paljon apua. Oletko kokeillut, vai onko sellaiseen osallistuminen sinusta vaikeaa/mahdotonta? Siellä sitä tulisi ihmiskontaktejakin.

Myötätunnolla...

Tarkoitin noilla kommenteilla ilmiötä joka on tullut somessa vastaan, tuo diagnosoimaton "ocd" on suunnilleen joka toisella joka kuvaan kommentoi eikä kellään heistä ole ymmärrystä mistä ocd:ssa on oikeasti kyse.

En väheksy muiden sairauksia mutta sitä en hyväksy että keksitään omille mieltymyksille jokin leikkidiagnoosi.