Miksi melkein kaikille lapsille annetaan 2, jopa kolme etunimeä, kun yleensä ihmisestä puhuttaessa käytetään vain sitä ensimmäistä nimeä?

Ainakin kätevää silloin, jos sukunimi on esim. Virtanen, Nieminen tai Korhonen. Etunimet kannattaa valita harvinaisista nimistä.

Minulla on vain yksi (pitkähkö) etunimi (+ yksi sukunimi tietty), ja sekös joskus ihmisiä hämmästyttää. Se on oikeastaan aika eksoottinen ratkaisu Suomessa. :)

Varmaan useampia nimiä annetaan usein sen vuoksi, että halutaan esim. muistaa jotakuta itselle tärkeää henkilöä, kuten mummoa tai vaaria, lapsen nimessä. Ja sitten toisaalta: kun nimiä kerran saa antaa kolme, niin miksi pihistellä? Itse tosin olen aina ollut ihan tyytyväinen yhteen etunimeeni, eli ei siitäkään mitään haittaa ole. Mutta en kyllä muista törmänneeni juuri kehenkään suomalaiseen, jolla olisi vain yksi etunimi (jos nyt ei Anna-Leena-tyyppisiä tuplanimiä lasketa). Ulkomailla lienee yleisempää.

- nimestä tulee henkilökohtaisempi

- samalla voi vaikka kunnioittaa isovanhempia antamalla saman nimen

- suvussa voi periytyä jokin nimi

- vanhempi syy: nimi suojaa ihmistä, joten mitä enemmän vahvoja nimiä lapsella on, sitä paremmin hän elämässä menestyy

Me kutsumme aina välillä lastamme molemmilla nimillä. Annoimme lapsellemme kauneimmat tietämämme nimet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain yksi (pitkähkö) etunimi (+ yksi sukunimi tietty), ja sekös joskus ihmisiä hämmästyttää. Se on oikeastaan aika eksoottinen ratkaisu Suomessa. :)

Varmaan useampia nimiä annetaan usein sen vuoksi, että halutaan esim. muistaa jotakuta itselle tärkeää henkilöä, kuten mummoa tai vaaria, lapsen nimessä. Ja sitten toisaalta: kun nimiä kerran saa antaa kolme, niin miksi pihistellä? Itse tosin olen aina ollut ihan tyytyväinen yhteen etunimeeni, eli ei siitäkään mitään haittaa ole. Mutta en kyllä muista törmänneeni juuri kehenkään suomalaiseen, jolla olisi vain yksi etunimi (jos nyt ei Anna-Leena-tyyppisiä tuplanimiä lasketa). Ulkomailla lienee yleisempää.

Johonkin uskontoon liittyy tuo että annetaan vain yksi nimi, oliko jehovilla? Kuuluuko vanhempasi heihih?

Voiko etunimiksi antaa kolme yhdistelmänimeä tai niiden yhdistelmiä, jos jättää kahden nimen välistä viivan pois?

Esim: Teropetteri-Heikkioskari Villematti-Raunokristian Erkkitapio-Markusjuhani

Itelläni on vain yksi nimi ja tykkään kyllä. Ei tarvitse kaikkiin lippulappusiin kirjottaa kamalaa rimpsua! Etenkin kun sukunimi on todella harvinainen ja muita saman nimisiä ei ole, useampaa nimeä ei tarvitse.

Olen työni puolesta tekemisissä vanhojen kirkonkirjojen kanssa ja olen pannut sieltä merkille sellaisen hassun ilmiön, että ennen vanhaan kun aviopareille saattoi syntyä pitkästikin toistakymmentä lasta ja useimmille annettiin vain yksi etunimi, niin sitten yhden lapsen kohdalla onkin lähtenyt lapasesta ja on annettu peräti kaksi nimeä. :D

Vierailija kirjoitti:

Voiko etunimiksi antaa kolme yhdistelmänimeä tai niiden yhdistelmiä, jos jättää kahden nimen välistä viivan pois?

Esim: Teropetteri-Heikkioskari Villematti-Raunokristian Erkkitapio-Markusjuhani

No ei, hyvä hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain yksi (pitkähkö) etunimi (+ yksi sukunimi tietty), ja sekös joskus ihmisiä hämmästyttää. Se on oikeastaan aika eksoottinen ratkaisu Suomessa. :)

Varmaan useampia nimiä annetaan usein sen vuoksi, että halutaan esim. muistaa jotakuta itselle tärkeää henkilöä, kuten mummoa tai vaaria, lapsen nimessä. Ja sitten toisaalta: kun nimiä kerran saa antaa kolme, niin miksi pihistellä? Itse tosin olen aina ollut ihan tyytyväinen yhteen etunimeeni, eli ei siitäkään mitään haittaa ole. Mutta en kyllä muista törmänneeni juuri kehenkään suomalaiseen, jolla olisi vain yksi etunimi (jos nyt ei Anna-Leena-tyyppisiä tuplanimiä lasketa). Ulkomailla lienee yleisempää.

Johonkin uskontoon liittyy tuo että annetaan vain yksi nimi, oliko jehovilla? Kuuluuko vanhempasi heihih?

Eivät kuulu. :D He eivät vain nähneet tarvetta useammalle etunimelle. Ja ovat siis kyllä valinneet kauneimmat tietämänsä nimet lapsilleen, eli kyse ei ole mistään välinpitämättömyydestä tms., vaan nimet on valittu huolellisesti ja merkitystä ym. miettien. Minä sain nimen, joka toisen vanhempani mielestä oli kaunein hänen tietämänsä naisennimi. Nimeni on kyllä ihan tavallinen mutta silti ns. klassinen, eli ei mikään väkisin väännetty ollenkaan.

Auttaa erottamaan samannimiset toisistaan sellaisissa tilanteissa kun henkilötunnusta ei voi julkaista. Esim. kouluun hyväksytyt henkilöt listataan netissäkin usemmiten koko nimeltä. Muuten olisi vaikea erottaa kuka Anna Virtasista pääsi kouluun. Kertoo vähän enemmän jo kun ilmoitetaan että Anna Johanna Maria Virtanen. Näin ollen Anna Karita Virtanen tietää ettei asia koskenut häntä.

Ap, tietenkin siksi,että jos nimi on vaikkapa ( tämä on siis ihan keksitty esimerkki )

Sari Korhonen, niin sen nimisiä on Suomessa mitä todennäköisimmin jopa kymmeniä.

Mutta jos lisäämme siihen vaikkapa, Sari Marita Susanna Korhonen niin nimi 'kustomoituu' jo sen verran ,että juuri ne samat etunimet saanutta naista tuskin on kovin montaa koko Suomessakaan.

Papereissa ja nimi rekistereissä  on helpompi silloin erottaa kenestä henkilöstä oikein on kyse.

Sen takia että sinunkin suvussasi on ollut Ylä- ja Ala-Penttejä, jotka tahtovat että sinun nimesi muistuttaa heidän olleen joskus täällä. Joten kanna niitä nimiä kunnioittavasti, muuten tulevat kummittelemaan!

Jos luokalla on kolme Neea, niin onhan se kätevää kun voi kutsua Neea-Maria, Neea-Annika ja Neea-Elisa. Yleensä koulussa ei kutsuta etunimi-sukunimi-yhdistelmällä.

Joskus kauan sitten työkaverini, jolla oli vain yksi nimi sanoi, että häntä harmittaa, kun melkein kaikilla ihmisillä on jokin "salaisuus" eli toinen nimi. Oli vähän pettynyt kun hänellä ei ollut "salaisuutta".  :)

Jotta ei olisi niin paljon kaimoja.

Tunnen kolme ihmistä jotka käyttävät toista nimeään kutsumanimenä. Eli mitä enemmän nimiä, sitä enemmän valinnanvaraa.