Lue keskustelun säännöt.
Sinä akateeminen, jolla duunaripuoliso: miten koulutusero näkyy elämässänne?
30.06.2017 |
Oma mieheni on ihanin ja rehellisin mies, jonka olen koskaan tavannut.
Silti väitöskirjaa tehdessä kaipaisin välillä sitä, että mies oikeasti tajuaisi, mistä puhun. Hän on kyllä aina tukenani ja kannusti minua alunperinkin jatkamaan tohtoriksi. Tietää perusasiat yliopiston käytännön maailmasta sekä esim. omien opintojeni rahoituskuvioista. Silti osa avautumisistani menee usein ohi hilseen; vaikka selittäisin vertaisarvioitujen tieteellisten julkaisujen toiminnan kymmenen kertaa, joudun aina selittämään saman uudelleen, jos haluan avautua oman artikkelini kirjoitus- ja julkaisuprosessista.
Olen kuitenkin hyväksynyt sen, etten saa puolisoltani aivan kaikkea tukea näissä asioissa, vaan sitä varten minulla on työni ohjaaja, työyhteisö ja muutamia läheisiä ystäviä, jotka ovat käyneet samoja asioita läpi. Meidän arvomaailmamme kuitenkin kohtaavat, ja mies arvostaa koulutusta sinänsä. Jos nämä jälkimmäiset asiat eivät olisi näin hyvin, olisin jo vaihtanut miestä.
Kommentit (52)
21 jatkaa. Uusi puhelin ja ennakoiva teksti on huono yhdistelmä. Osaa luennoida aiheesta tunteja eikä hän ole kiinnostunut. Ja miten asiat menee kun julkaisee artikkeleita. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina puhutaan niin hirveän mustavalkoisesti, että ihmiset ovat joko duunareita tai akateemisia? Onhan niitä välimuotojakin; merkonomit, datanomit, kuva-artesaanit, AMK-koulutetut...
No edellinen oli duunari, nykyinen sitten taas aika vaativan tason akateeminen, mutta aivan päinvastaiselta alalta kuin itse. Edellisen helmasynti oli, että koki hirveää tarvetta olla oikeassa ja jotenkin meni pois tolaltaan, jos halusin pohdiskella jotain ja sitten tarjota asian kylkeen jotain argumentteja. Koki, että oltiin jossain tappelutilanteessa, jossa piti laittaa kaikki piikit pystyyn ja loppuun sitten nälviä jostain kirjaviisaudesta. Oli tosi rasittavaa pidemmän päälle.
Nykysen kanssa voidaan jaaritella niitä näitä, eikä toinen mitenkään hätkähdä jos tarjoan jonkun näkökulman, vaan innostuu puhumaan siitä jne. Huomaa, että itsetunto ei romutu, arvostaa minun osaamistani ja voidaan auttaa toisiamme yllättävillä tavoilla välillä jopa töidenkin kanssa.
Vähän vaikea selittää, mutta tiivistettynä exälle kaikki "älykkäät" (mielestäni ihan normaalit) keskustelut oli jotain kilpailutilanteita, ja hänelle vit*uilua tms.
Miksi kenenkään puolison pitäisi olla syvällisesti kiinnostunut toisen työn vaiheista? Minulla menisi kylmät väreet, jos mieheni seikkaperäisesti selvittäisi jonkun ilmastointiputken vääntämistä hankalaan paikkaan. Ja saisi kyllä joka kerta aloittaa alusta enkä ymmärtäisi (=ei kiinnostaisi) edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina puhutaan niin hirveän mustavalkoisesti, että ihmiset ovat joko duunareita tai akateemisia? Onhan niitä välimuotojakin; merkonomit, datanomit, kuva-artesaanit, AMK-koulutetut...
Ja missä oli niitä välimuotoja? Välimuoto voisi olla vaikka pelkän kandidaatin tutkinnon lukenut, mutta nuo kaikki luettelemasi ovat eriasteisia ammattitutkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina puhutaan niin hirveän mustavalkoisesti, että ihmiset ovat joko duunareita tai akateemisia? Onhan niitä välimuotojakin; merkonomit, datanomit, kuva-artesaanit, AMK-koulutetut...
Ja missä oli niitä välimuotoja? Välimuoto voisi olla vaikka pelkän kandidaatin tutkinnon lukenut, mutta nuo kaikki luettelemasi ovat eriasteisia ammattitutkintoja.
On ehkä hieman tulkinnanvarainen asia, mutta minulle tulee duunarista mieleen ruumiillista työtä tekevä. Nuo mainitut ovat ehkä ennemminkin valkokaulustyöntekijöitä tai asiantuntijoita.
Mies on kirvesmies. Rakensi samalla alalla olevien kavereidensa kanssa meille ihanan kodin. Säästimme tässä paljon rahaa. Mies tunsi myös hyvät putki-ja sähkömiehet koulutuksensa kautta. Tietenkin kaveripiirin kuuluu myös kaivinkoneenkuljettajia, autonasentajia jne. Elämä on helppoa näiden suhteiden takia ja rahaa säästyy.
Emme joudu huijareiden ja epäpätevien tekijöiden aiheuttavia ongelmia selvittämään ja rahaa todella säästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näy millään tavalla. Meillä on muutenkin hyvin erilaiset taustat, mutta siltikin osaamme keskustella (tai ehkä jopa sen ansiosta) kaikista asioista, myös kummankin erilaisista töistä.
Ei ole tullut mieleenikään, että oma yliopistotaustani juuri vaikuttaisi olemiseemme tai elämiseemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on ammattikoulutettu duunari, mutta myös feministi, poliittisesti tiedostava, ihmisoikeuksien ja sivistyksen puolustaja. Hyvin eletään yhdessä.
Minkälainen mies on feministi?
Sellainen säälittävä epämies. Kaukaa katsottuna voi muistuttaa miestä mutta henkinen kastraatio on tapahtunut jo päiväkodissa.
On ainakin vakka kantensa valinnut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri, koska ei puhuta töistä kotona kuin yleisellä tasolla. Mutta en tiedä jaksaisiko välttämättä yliopiston käynytkään kuunnella tuollaista nyanssia tieteisartikkelien vertaisarvioinnista... Minusta tuo on samanlaista detaljitasoa kuin missä tahansa muissakin ammateissa. Tuskin kirurgin puolisokaan osaa kommentoida jotain verisuonten liittämistekniikkaa vaikka olisikin korkeastikoulutettu (ellei nyt ole itsekin kirurgi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelle lie savenvalaja avautuu työnsä saloista, jos ei voi sitä tehdä liitossaan putkimiehen kanssa.
Vähän näinkin, mutta akateemisessa maailmassa on omat koukeronsa ja varsinkin väitöskirjan tekeminen on monelle koko elämän vaikein ja raskain vaihe.
..se raskain vaihe on edessä väikkärin jälkeen kun työttömänä koitat kynsin hampain taistella muutaman kuukauden pätkistä joidenki tradenomien kanssa. Postdoc paikat on kiven alla, joten oikeita töitä pitäisi vielä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sairaanhoitaja nykyään akateeminen? Korkeakoulutus kun on ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on yrittäjä. Korkeakoulun käynyt ja minä duunari. Hän ei ole akateeminen Lazvanto vaan ihan tavallinen mies. Eli ei näy mitenkään.
Vitsi, huomasin just, että olenkin korkeakoulutettu.
Olen FM (aineenopettaja) ja mieheni ammattikoulun käynyt duunari. Arvomme ovat samanlaiset, mieheni lukee paljon ja pystymme keskustelemaan mistä vain. Olen onnellinen, että minulla on juuri hänenlaisensa mies.
Joillekin naispuolisille sinkkuopiskelukavereilleni mahdollisen tulevan miehen koulutustausta on ykköskriteerien kärjessä. Sopivaa miestä ei vain tunnu heille löytyvän, ja ikäkin alkaa olla lähempänä 40 kuin 30.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi, huomasin just, että olenkin korkeakoulutettu.
Sepä se kun amk:n käynyt ei ole akateemista nähnytkään. Yliopistosta valmistuneita sillä akateemisella tarkoitetaan. -Edellinen
Juuri eilen valitin työhommista ja mies kyllä kuunteli, mutta osasi ihanasti vaihtaa aihetta lopulta. En kestäisi elämää, jossa vatvotaan työasioita 24/7. Hän on kyllä älyllisesti samalla tasolla kanssani, vaikkei sitä töissä samalla tavalla käytäkään. Hänen yleistietonsa on itse asiassa laajempi, itse kun olen melko lailla yhteen asiaan perehtynyt. Proffa ja duunari.
Ei kaikille riitä omaa akateemista miestä koska lukiot ja yliopistot on naisistuneet.
Mä olen huomannut että koulutuksella ei ole niin paljon merkitystä kuin halulla oppia. Yksi ystäväni on maisteri ja tietää omalta ammatialaltaa ihan hirveästi ja osaisi tuntuisi luennoida aiheesta. Muttei muuten olen kiinnostunut maailman menosta. Toinen on vuoden opistoa käynyt ja tekee hanttihommia. Käy kuitenkin päivittäin kirjastossa lukemassa päivän lehdet, katsoo dokumentteja ja lukee iltaisin historian kirjallisuutta. Tämän kanssa on paljon mielenkiintoisempaa keskustella kun on niin paljon tietämystä monesta asiasta ja itsekkin oppii jotain yhteiskunnasta.
Ymmärrän kyllä että voi olla ärsyttävää kun tarvitsee aina selittää miten sen tieteellisen artikkelin asut menee. Mutta voin sanoa ettei minusta kulttuuritutkijana ollut paljon iloa diplomi-insinööri poikaystävälleni. Tuon tohtoriasian ymmärtää vaan ne jotka tekee myös väikkäriä. Eli akateemisuus ei sinänsä ole oleellinen osa. Ja älä myös vaikuttaa. Jos teet lääketieteen väikkäriä ja miehesi tekisi väikkäriä historiasta niin ei silloinkaan varmaan ymmärrys olisi huipussa.
Eli en luokittelisi ymmärrystä puhtaasti koulutuksen mukaan. Eikö sen takia ole se tutkimusryhmä joka ymmärtää omia tuskia?