Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi ennen eroa?
jaanatsu85
30.06.2017 |
Mietitään kovasti toisen lapsen hankintaa mutta parisuhde ei ole vahvimmillaan (ei olla eroamassakaan mutta pelkään, että toisen lapsen aiheuttama stressi on meille pariskuntana liikaa). Tästä juttelin eronneen tutun kanssa, jolla kaksi lasta. Kävi ilmi, että hän oli nimenomaan hankkinut toisen lapsen, koska tiesi, että aikoo erota lastensa isästä. Oli sitä mieltä, että erityisesti jos parisuhde on huono, kannattaa hankkia sisarus, niin mahdollisissa erotilanteista on toisesta tukea. Oli sitten kärvistellyt (ilman tukea isältä) ja eronnut kun nuorempi oli 2 v. Nyt heillä oli toimiva yhteishuolto, ja oli todella tyytyväinen ratkaisuunsa. Sanoi, ettei kannata ajatella vaan vauvavuosi-perspektiivillä vaan myös 10 v. tai 20 v. Empä ole tällaista ajattelutapaa aiemmin kuullut. Mitä mieltä olette?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan kannata hankkia toista lasta tuollaiseen suhteeseen. Menkää parisuhdeterapiaan ja hoitakaa suhde kuntoon ja sitten miettikää lasta.
Kiva sille kuopukselle, on maailmassa vain esikoisen tueksi ja leikkikaveriksi.
Tuossa 1 syy miksi miellä on vain 1 lapsi. En halunnut laittaa esikoisen taaperovuosia toiseen vauvaan ja raskauteen, mielestäni lapseni ansaitsi äidin läsnäolon.
Nuorena ja naiivina ajattelin vähän samoin kuin tuttavasi. Jossain vaiheessa tajusin, että ero on edessä, mutta halusin toisen lapsen saman miehen kanssa, että lapsella olisi täyssisarus. Hetken aikaa jopa yritettiin, onneksi VAHINKOA ei ehtinyt sattua ennen kuin havahduin ja tein eron. Jos siitä nyt olisi lapsi syntynyt, niin varmasti ihanaa sekin nyt olisi (ainokaiseni on 14), mutta toisaalta, tämä meni niin kuin sen piti mennä. Lapsella on kuitenkin onneksi sisarpuolia isän ja tämän uuden vaimon perheessä. :)
Ei helevetti tätä aikuisten itsekkyyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisethan tekevät erotilanteessa lapsen myös epätoivoisena tekona, sitomaan toista puolisoa itseen vielä hetkeksi... minusta aika kamalaa. Tai vastaavasti lasten teko tieten tahtoen huonoon suhteeseen, josta tietää haluavansa joku päivä erota, mutta kokee olevansa liian vanha etsimään enää uutta puolisoa, sekin on aika raadollista.
Mutta jos lapsi on yhteinen päätös ja siihen päädytään yhdessä tuumin, niin mikäs siinä sitten. Kyllähän se lapsi voi myös oikeasti tuoda teitä lähemmäksi. Koskaan ei voi tulevaisuudesta tietää - ei siitä, muuttuuko suhde paremmaksi tai siitä, muuttuuko myös hyvä ja rakastava suhde pitkässä juoksussa kamalaksi.
Näin itsekin ajattelen - rakastan ja arvostan puolisoani ja hän minua ja haluan elää hänen kanssaan perheenä, mutta hyväksyn myös sen, että mitä vain voi elämässä tapahtua ja voimmehan 10 vuoden päästä havahtua huomaamaan, ettemme enää rakasta toisiamme tai halua olla yhdessä. Sellaista se on, elämä. Tärkeintä on, että lapsella on vakaat, turvalliset ja RIIDATTOMAT elinolosuhteet, olivat vanhemmat sitten yhdessä tai eronneet.
Jaa, onhan tuokin yksi tapa nähdä asioita. Eräs tuttavaparinkunta erosi kun nainen oli raskaana, odotti perheen kolmatta lasta. Ei siitä mitään hyvää seurannut, tietysti herttainen lapsi aikanaan syntyi mutta mitään toimivaa ei tämän ex-pariskunnan huoltajuudessa ole. Lapset ovat oireilleet myös eron takia ja tarvinneet ihan ammattiapuakin. Ei se aina mee niinku strömsössä.