Pitäisikö hävetä, että saa elämän tarkoituksen lapsista?
Olen aina halunnut lapsia. Sain neljä lasta. Perheessä on myös koira ja kissa. Olen kokopäivätyössä lasten parissa ja sen ulkopuolella vietän aikani lasten kanssa. Omaa aikaa on lenkkeily koiran kanssa. Kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta nautin siitä että arjessa on työtä. Olen "tekijä", en haaveilija. Nautin siitä kun saan perheen ruokittua, pyykkikasan viikkattua jne yksinkertaisista asioista. ei haittaa, vaikka hommaa on paljon. Minulla on hyvä mies, joka tukee minua. Olen täältä lukenut, että tällainen elämä on jotenkin halveksittavaa.
Kommentit (6)
Mitä hommaa, siis kotihommaako? Mitä olet tehnyt muuten elämässä? Ihmisellähän on se oma elämä. Se on se tärkein, sen jälkeen hoidetaan lapsia.
Ei tarvitse. Sitä vaan varoisin, ettei omista lapsista tule se elämän ainoa sisältö. Lapsille ahdistavaa ja vanhemmalle sitten kun lapset muuttavat omilleen (tyhjän pesän kriisi). Mutta näin äärimmäisestä tapauksesta ei kohdallasi kuitenkaan varmaan ole kyse, kun olet töissä jne.
Miksi sitä pitäisi hävetä? Jos nautit siitä eikä lapsetkaan mitenkään kärsi, niin mikähän siinä voisi olla ongelma? Jos jonkun muun mielestä se on säälittävää tai hävettävää, niin ongelmahan on sen jonkun muun pään sisällä.
Olipas pudonnut kauas