Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on Piilaakso ja missä se on?

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miksi et googlettanut?

Miksi kysyt? Ketjussa saa parhaiten vastauksen niin siksi.

Tämä ketjuhan alkaa olla yksi hakukone Googlen rinnalla😄 Ei kai kukaan sano Bing-hakijallekaan: mikset googlannut?🤔

Yleishuomiona totean, että naisten käyttämät ulkoiluasut (tuulipuvut tjsp) lähes aina kahisevat.

Miesten asut eivät niinkään. Itse jo vaateostoksilla ostaessani hankaan housun lahkeita tai takin hihoja vastakkain jotta kuulee kahiseeko asu.

 Varmaan mukava kävellä kun koko ajan kuuluu karsee kahina. Hiis hiis hiis hiis hiis hiis hiis hiis. 

Miksi naiset eivät osta kahisemattomia ulkoiluasuja?

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkin kankaat nukkaantuvat heti käyttöön otettaessa, ja jotkin eivät sitten millään 20 v ahkeran käytön jälkeenkään? Ja vielä tärkeämpi kysymys, miksei kaikkia vaatteita tehdä jälkimmäisellä tavalla? Ei kai se pelkästä hinnastakaan ole kiinni, kun hyvin kestäviä vaatteita löytyy myös halpamerkeiltä halvalla ostohinnalla?

Ainakin puuvillasta puhuttaessa kyse on paljolti kuidun pituudesta: kalliimmat puuvillavaatteet on (yleensä) tehty pitkäkuituisesta puuvillasta ja ne ovat jämäkkiä ja kestäviä. Halvat taas on tehty yleensä aina lyhytkuituisesta, jonka tunnistaa hipelöimällä nopeasti: ne tuntuvat antavan periksi ja venahtavan hyvin pienelläkin voimalla. Myös värjäystekniikassa voi olla eroja, pahimmillaan halpa paita kärsii jo ekassa pesussa.

Syy siihen että huonojakin tehdään on että viiden euron t-paidalle on paljon ostajia, 60 euron t-paidalle paljon vähemmän. Vaikka jälkimmäisessä on ns. brändilisää, se saattaa pysyä siistinä ja käyttökuntoisena niin pitkään että tämä kestävyys ylittää hintaeron.

Jos menen kamppailulaji- tai itsepuolustuskurssille ja opettaja tai kurssikaveri aiheuttaa minulle vamman / pysyvän vaurion, onko minulla oikeus jonkinmoiseen korvaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos menen kamppailulaji- tai itsepuolustuskurssille ja opettaja tai kurssikaveri aiheuttaa minulle vamman / pysyvän vaurion, onko minulla oikeus jonkinmoiseen korvaukseen?

Veikkaan, että kurssin järjestäjillä on vakuutus tai että sellainen edellytetään itseltäsi.

Ja vakuutuksesta kun haet korvausta, niin vakuutusyhtiön lääkäri toteaa sinua näkemättä, että normaalia ikärapeutumaa (iästä riippumatta).

Kehtaako työkavereille tai esimiehelle töihin palatessaan sanoa, että "Nautin sairauslomalla olemisesta"? Olen ollut neljä viikkoa saikulla onnettomuuden vuoksi, ja on ollut kivaa.

Kuinka harvinaista on, että leposyke on alle 40?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka harvinaista on, että leposyke on alle 40?

Tuskin se kai kauhean yleistä on, kun ei ole oikein hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka harvinaista on, että leposyke on alle 40?

Tuskin se kai kauhean yleistä on, kun ei ole oikein hyvä juttu.

Kestävyysurheilijoilla ei mitenkään tavatonta. Ihan jo harrastajatasolla on ihmisiä joiden kroppa vastaa treeniin niin hyvin että sydämen "tyhjäkäynti" laskee alle 40:n sen voimistuessa, suurentuessa ja kunnon noustessa muutenkin.

Syketasot ovat toisaalta aika henkilökohtaisia. Minulla leposyke ei laskenut alle 50:n edes niinä vuosina kun treeniä kerty noin 500 tuntia vuodessa. Ja erään entisen ammattiurheilijan maksimisyke oli 30 vuoden iässä 240 siinä missä yleisempi maksimisyke on tuossa iässä jossain 190 ja 200 välillä.

Erikseen voi sitten toki olla sairauksia tai lääkkeitä jotka madaltavat pulssia.

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako työkavereille tai esimiehelle töihin palatessaan sanoa, että "Nautin sairauslomalla olemisesta"? Olen ollut neljä viikkoa saikulla onnettomuuden vuoksi, ja on ollut kivaa.

Ehkä tuon voisi ilmaista vähän eri lailla, vaikkapa niin että sait toivuttua kunnolla.

Muistan kun mursin nilkkani ja leikkauksesta kotiuduttuani rojahdin sängylleni tähtiasentoon - siinä oli euforinen olo kun tajusi ettei tarvinnut mennä töihin moneen viikkoon. Ja koska oli jalka paketissa niin ei ollut myöskään mitään paineita tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka harvinaista on, että leposyke on alle 40?

Tuskin se kai kauhean yleistä on, kun ei ole oikein hyvä juttu.

Kestävyysurheilijoilla ei mitenkään tavatonta. Ihan jo harrastajatasolla on ihmisiä joiden kroppa vastaa treeniin niin hyvin että sydämen "tyhjäkäynti" laskee alle 40:n sen voimistuessa, suurentuessa ja kunnon noustessa muutenkin.

Syketasot ovat toisaalta aika henkilökohtaisia. Minulla leposyke ei laskenut alle 50:n edes niinä vuosina kun treeniä kerty noin 500 tuntia vuodessa. Ja erään entisen ammattiurheilijan maksimisyke oli 30 vuoden iässä 240 siinä missä yleisempi maksimisyke on tuossa iässä jossain 190 ja 200 välillä.

Itselläni on siis selvästi alle 40, ollut aina. Terveysongelmia ei ole, vaikka ilmeisesti tuota voisi harvalyöntisyydeksi kutsua. Olen alkanut harrastaa kestävyysliikuntaa juuri siksi, koska ajattelen minulla olevan siihen hyvät edellytykset tuon matalan leposykkeen vuoksi. 

Kuitenkin, osaatteko kertoa, kuinka harvinaista tämä on. Siis pystyttekö sanomaan, että leposyke alle 40 on esimerkiksi viidellä prosentilla väestöstä?

Koronasta:

Jos sanotaan, että osastohoidossa on 120 ja tehohoidossa 21, niin onko sairaalahoidossa siis yhteensä 120 vai 141 eri ihmistä?

(Eli sisältyykö tehohoito osastohoitoon vai ei?)

Jos ihminen ei jostakin syystä pääsisi enää näkemään peilikuvaansa tai itsestään otettuja valokuvia, kuinka pian hän unohtaisi miltä hän näyttää eli ei enää tunnistaisi itseään peilistä eikä valokuvista?

Pystyykö ihminen olemaan kuorsaamatta, jos häntä pyytää? Itse en ole pystynyt ja olenkin miettinyt, mistä se johtuu. Itselläni on ollut käsitys, että sille ei yksinkertaisesti voi mitään.

Ystäväperheelläni on lähes 55kg koira, joka ontuu ajottain hyvinkin voimakkaasti ja on muuttunut nyt ärhäkäksi alun leppoisasta lylleröstä. Minä tulkitsen nuo jo todella selkeiksi kipuoireiksi, joten olen koittanut hieman tyrkkiä siihen suuntaan, että käyttäisivät eläinlääkärissä ja pyytäisivät edes kipulääkkeet kokeiluun, kun se ei paljoa maksa aikaa eikä vaivaa eikä rahaakaan..

Kunnallinen oli kuulema sanonut ettei koirassa oo mitään vikaa. Sitä ennen olivat käyneet yksityisellä juuri tuon ontumisen vuoksi, joka oli myös kuvannut koiran. Silloin löytyi huonot lonkat ja kyynärät (muistelisin että kyseiselle rodulle aika tyypilliset lonkat D ja 1 tai 0/1 tms. kyynärät, eli tod.näk. myös nivelrikkoa, en tosin itse nähnyt kuvia). Nyt kun kuulivat tuon kunnallisen mielipiteen, niin yksityinen halusikin vain rahastaa (ehdottamalla leikkausta).

Olisiko eläinsuojeluilmoituksen paikka ja voiko eläinlääkärin mielipide-erot todella olla noin rajut? Itse käytän vaihtelevasti yksityistä ja kunnallista. Olen aina saanut jotakuinkin samat diagnoosit eläimilleni kummastakin, enkä ole itse huomannut noin rajua eroa esim. virallisten kuvien lausunnoissa versus Kennelliiton lausuntoihin saati edes toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei jostakin syystä pääsisi enää näkemään peilikuvaansa tai itsestään otettuja valokuvia, kuinka pian hän unohtaisi miltä hän näyttää eli ei enää tunnistaisi itseään peilistä eikä valokuvista?

Suoraa vastausta en osaa antaa, mutta muistan millainen järkytys oli nähdä oma peilikuvani elämäni ekan viikonmittaisen erämaavaelluksen jälkeen. Viikon mittaan olo oli psyykkisellä tasolla ollut poikkeuksellisen hyvä, ja loppua kohti paraneva. Ei peilejä missään, eikä veden pinnasta (peseydyimme luonnonvesissä) nyt saanut niin selkeää kuvaa. Kun näin taas kasvoni peilistä tuntui kuin minua olisi lyöty. Minulla on käsittääkseni aika negatiivinen, mahdollisesti vääristynytkin kuva kehostani/ulkonäöstäni. Arjessa tällaista kokemusta ei ollut, eli ainakin tässä tilanteessa jo viikko teki ison eron.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö ihminen olemaan kuorsaamatta, jos häntä pyytää? Itse en ole pystynyt ja olenkin miettinyt, mistä se johtuu. Itselläni on ollut käsitys, että sille ei yksinkertaisesti voi mitään.

Ei sille voi yksittäistilanteessa mitään, paitsi jos kyseessä on hyvin voimakkaasti asentoriippuvainen tilanne jossa selällään nukkumisen välttäminen voi auttaa (ja pyjamanpaidan selkään teipattu/ommeltu tennispallo estää selälleen asettumisen unentokkurassa).

N. 2/3 uniapneasta kärsivistä on ylipainoisia mutta uniapneaa (johon useimmiten liittyy kuorsaaminen) ilmenee myös normaali- tai jopa alipainoisilla. Esim. minun uniapneadiagnoosi tuli kun oli tukevasti normaalipainon keskivaiheilla.

Minä kuorsaan lähes kaikissa asennoissa. Ainoa poikkeus on kylkiasento jossa taivutan niskani lähes niin taakse kuin voin. Tästä huolimatta kun minulle tehtiin uniapneatutkimus, kävi ilmi että keskimäärin 25 kertaa tunnissa ilmenee yli 10 sekunnin mittainen hengityskatkos. Minä siis olen tukehtua melkein joka toinen minuutti, läpi yön.

Tilanne on kirottu sekä asianomaiselle että kuorsaamisäänistä kärsijöille.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö ihminen olemaan kuorsaamatta, jos häntä pyytää? Itse en ole pystynyt ja olenkin miettinyt, mistä se johtuu. Itselläni on ollut käsitys, että sille ei yksinkertaisesti voi mitään.

Vastasin tähän jo kerran mutta halusin palata tähän. Oikeastaan kysymys kuuluu että voitko vaikuttaa mihinkään mitä teet kun olet unessa? Vastaus: et. Jos joku puhuu tai kävelee unissaan, ei sekään ole hänen hallussaan.

Suurehko painonpudotus saattaisi auttaa, mutta mitään takeita tästä ei ole. Minä taisin olla itse asiassa alipainon puolella ja monin tavoin nykyistä sairaampi kun en vielä kuorsannut.

Luin täällä viime joulun aikaan jonkin keskustelun sukujouluista vanhoissa suvun monta vuotta omistamissa taloissa,keskustelussa mainittiin tuntemattomat jotka tulevat muistelemaan tontin pihapiiriin joskus jopa sisälle asti koko perheen voimin kuinka ovat lapsena asuneet tai kyläileet talossa. Osa toivoi jopa uusien omistajien esittelevän taloa. Tietäisikö kukaan mitään yleistä termiä tällaiselle muistelijoille ? 

Mitä tarkoittaa kehittämiskokemus? Tätä sanaa käytetään usein työpaikkailmoituksia, mutta mitä se oikein on? Googlasin, ja tuloksena oli työpaikkailmoituksia. Mikähän tämä termi olisi englanniksi?

Miten voisi tuoda ilmi, että tällaista kehittämiskokemusta on tai mistä sitä saa?  Kysyn täysin vilpittömästi. Uskoisinpa, että minulla on kehittämiskokemusta työkokemukseni kautta, mutta en saa aivan kiinni, mitä tämän termin oletetaan sisältävän.