Typerien ja nolojen kysymysten ketju---Kysy mitä vain, muut vastaavat ilman veetuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmiset on sellaisesta ,jolla on pakko-oireinen häiriö?

En tiedä kaikista ihmisistä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat hirveän kiinnostuneita tällaisista suhteellisen harvinaisista oireilevista ihmisistä ja muutenkin mielenterveysjutuista. Osa saattaa vähän pelätä. Riippuu varmaan oakko-oireista, ne saattavat antaa huvittavan, ärsyttävän tai jopa vähän sääliä herättävän kuvan "kantajastaan". Tunnen itse erään, jonka pakko-oireena on ollut jatkuva käsien pesu. Ensin kauhistuin haljenneita kuivia käsiä ja vimmaa, sitten tunsin myötätuntoa ja harmitti oireiden puolesta. Ajattelen, että pakko-oireinen on erikoinen, arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, kuten me kaikki.

Riippuu pakko-oireista. Käsienpesu ei kuullosta vielä kovin kamalalta, mutta eräs sukulaiseni sai päähänsä, että häntä tarkkaillaan.Vei jopa roskat ulos salkussa, jotta "tarkkailijat" eivät olisi tienneet hänen vievän roskia taloyhtiön roskikseen. Ei voinut kulkea suoraan, koska "tarkkailijoita" piti harhauttaa. Täytyy kyllä sanoa, että hän oli erittäin rasittavaa seuraa. Säälin häntä, koska mahtoi olla hermostuttavaa jatkuvasti pelätä "tarkkailua".

Sokeroinnista (alapää) kysyneelle: voidaan tehdä monin tavoin. Joskus siistitään vaan bikinirajat, tällöin ehkä pidetään niitä paperipöksyjäkin vielä jalassa. Toiset sokeroivat edestä lähes kaiken, vain esim. pieni palkki karvaa jätetään eteen.

Nämä kaksi edellistä ehkä vielä hoituisivatkin höylällä, mutta sitten voidaan poistaa ihan kaikki alapään karvat, joka olisi sheivaamalla aika riskaabelia. Usein karvaa kasvaa lähellä peräaukkoakin eli myös pakaroiden väli sokeroidaan.

Korjatkaa jos olen väärässä, koskaan en ole kaikkea poistattanut!

Onko seksi joka kerralla hekumaisen mahtavaa? Onko normaalia ettei välillä kiinnostaisi?

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako vanhemmat ihmiset (60-70v) seksiä? Entä onko seksi samanlaista 20veenä kuin 40veenä? Miltä synnytys tuntuu? Voiko sitä kipua verrata johonkin? Ja jos sanotaan että synnytys kesti 12 tuntia niin mitä se tarkoittaa? Vauvan pää on pillun huulilla sen 12 tuntia vai mitä ihmettä :D

Harrastaa. Ei ole samanlaista, vaan paljon parempaa. Synnytys tuntuu kuukautiskivuikta ja ähinäpuskemiselta. Vauvan pää on p.h. ei juuri ollenkaan ja siinä lähelläkin saapumassa yleensä kai korkeintaan tunnin. Suurin osa synnytyksen kestosta on synnäriosastoa kiertelemistä ja sen toivomista, että homma etenisi.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako vanhemmat ihmiset (60-70v) seksiä? Entä onko seksi samanlaista 20veenä kuin 40veenä? Miltä synnytys tuntuu? Voiko sitä kipua verrata johonkin? Ja jos sanotaan että synnytys kesti 12 tuntia niin mitä se tarkoittaa? Vauvan pää on pillun huulilla sen 12 tuntia vai mitä ihmettä :D

Synnytyskipu unohtuu helposti, on vaikea muistaa sitä jälkeenpäin. Synnytys alkaa siitä kun supistukset alkavat avata kohdunkaulaa jotta vauva mahtuu kulkemaan "mahasta" pilluun. Avautuminen kestää sen pitkän ajan. Siinä vaiheessa kun pää on huulilla ei kestä kuin minuutti tms.

Synnytyskipu on niinkuin kouristus joka tuntuu alaselässä. Todella kovan kuukautiskivun kaltainen. Tulee aallottain eli saa minuutin olla ilman kipua, sit taas tulee. Sitä kestää se 12 h yleensä. Silloin ei vielä ponnisteta.

Jos mies väittää maailman kauneimmaksi, niin tarkoittaako ihan oikeasti sitä?

Voiko mies pitää kropasta, jossa on rasvaa ihan väärissä paikoissa?

Vierailija kirjoitti:

Harrastaako vanhemmat ihmiset (60-70v) seksiä? Entä onko seksi samanlaista 20veenä kuin 40veenä? Miltä synnytys tuntuu? Voiko sitä kipua verrata johonkin? Ja jos sanotaan että synnytys kesti 12 tuntia niin mitä se tarkoittaa? Vauvan pää on pillun huulilla sen 12 tuntia vai mitä ihmettä :D

Synnytys alkaa synnytyssupistuksilla, jolloin kohtu supistelee ja sen suu avautuu hiljalleen. Tämä on yleensä synnytyksen pisin vaihe ja voi kestää tunteja, jopa vuorokausia! Kun kohdunsuu on avautunut täyteen mittaansa, vauva vasta lähtee tulemaan emättimeen. Tämä ponnistusvaihe on lyhyempi, lasketaan minuuteissa, joillain voi kestää jopa tunti-pari.

Synnytyskipu on eri naisilla erilaista. Monet kuvaavat supistuksia samanlaiseksi kivuksi kuin kuukautiskivut, mutta kovemmaksi. Jotkut tuntevat supistukset selässä, ja se on kuin selkäsärkyä. Kipu ei ole jatkuvaa, vaan iskee yltyvänä ja laantuvana aaltona aina sen aikaa kuin yksi supistus kestää.

Ponnistusvaiheen kipu on, no, voit kuvitella millaista on työntää sieltä ihan liian isoa palloa... Repivää, venyttävää, painetta, tuntuu että repeää. Mutta tämäkin koetaan eri tavalla. Monien mielestä ponnistusvaihe ei enää satu niin paljon kuin viimeiset tehokkaimmat supistukset.

Miksi tän nimi on av-palsta? Mikä se av on? V on kai vauva, mutta a?

AV = aihe vapaa. Luulisin.

M-45 kirjoitti:

Lähtisitkö panemaan jos kysyisin tätä vakavissani sinulta?

Jos olisit ihastukseni, saattaisin innostua hyvinkin suorasta kysymyksestä. Mutta vain jos kysyisin selvinpäin.

Jos lääkäri sairastuu, tutkiiko ja hoitaako hän itse itsensä vai meneekö kollegalle? Tuskin ainakaan reseptejä saa itselleen kirjoitella..

Tiedän että kuu kiertää maata, mutta näkyykö kuu taivaalla aina samassa paikassa? Mulla on avarat maisemat korkeassa kerroksessa mutta en muista nähneeni kuuta taivaalla (ikkunat pohjoiseen).

Vierailija kirjoitti:

Jos lääkäri sairastuu, tutkiiko ja hoitaako hän itse itsensä vai meneekö kollegalle? Tuskin ainakaan reseptejä saa itselleen kirjoitella..

Kyllö voi ihan itse reseptinsä kirjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun te akateemiset olette tunnetusti analyyttisiä, niin selittäiskö mulle joku konkreettisemmin miten se analyyttinen ajattelu sitten tapahtuu? Onko kyse vain siitä, että asiaa lähestytään mahdollisimman monesta/tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta vai jotain vielä muuta?

Tätä kysyn tosissani. Olen ymmärtänyt, että vain akateemisesti koulutettu kykenee tämän kaltaiseen ajatteluun ja olisi kiinnostavaa tietää millaista tuo analyyttinen lähestyminen voi olla.

Öö, itse en ole akateeminen, mutta ajattelen analyyttisesti. Itse ajattelen asioita siis monelta kantilta ja omaa mielipidettäni uskaliaasti kyseenalaistaen. Olen jokusen kerran huomannut, että maailmassa on aika monta totuutta eikä niistä välttämättä mikään oikea. Ainakaan se minun.

Kiitos! Olen tuo tyhmien kyselijä. Juuri noin minäkin analyyttisyyden ymmärrän ja koen tätä työssänikin käyttäväni.

Kaipaisin vielä akateemisesti koulutetun ajatusta tästä. Liittyykö tähän analyyttiseen ajatteluun vielä jotain muuta?

Hyvä yleissivistys ja itsensä sivistäminen ovat minusta edellytyksiä analyyttiselle ajattelulle. Tutkimusmenetelmistä ja tieteen luonteesta olisi hyvö myös ymmärtää jotain, etei tarvitse silmiä pyöritellä että taas ne tutkijat on keskenään eri mieltä jostin asiasta.

Kauanko kestää, että e-pillereiden lopettamisen jälkeen hormonitasapaino "asettuu paikoilleen" vai onko tää lopullisesti tällaista? 3-4kk sitten lopetin: nyt hikoilen kuin sika, nivuset ja muu alapää haisee voimakkaasti miehen pallihielle jo tunti pesun jälkeen, naama rasvoittuu todella nopeasti ja se rasva haisee kahta kauheammalle kuin aiemmin, finniä jos toistakin puskee ja hiukset on alle vuorokausi pesun jälkeen rasvaiset (ennen riitti joka 2. pv pesu). Ja missä ne pillerien kadottamat seksihalut on, milloin ne tulee takaisin? Aloitan kohta uusiksi ne pillerit kun ällöttää ja hävettää varsinkin toi alapään haiseminen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmiset on sellaisesta ,jolla on pakko-oireinen häiriö?

En tiedä kaikista ihmisistä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat hirveän kiinnostuneita tällaisista suhteellisen harvinaisista oireilevista ihmisistä ja muutenkin mielenterveysjutuista. Osa saattaa vähän pelätä. Riippuu varmaan oakko-oireista, ne saattavat antaa huvittavan, ärsyttävän tai jopa vähän sääliä herättävän kuvan "kantajastaan". Tunnen itse erään, jonka pakko-oireena on ollut jatkuva käsien pesu. Ensin kauhistuin haljenneita kuivia käsiä ja vimmaa, sitten tunsin myötätuntoa ja harmitti oireiden puolesta. Ajattelen, että pakko-oireinen on erikoinen, arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, kuten me kaikki.

Riippuu pakko-oireista. Käsienpesu ei kuullosta vielä kovin kamalalta, mutta eräs sukulaiseni sai päähänsä, että häntä tarkkaillaan.Vei jopa roskat ulos salkussa, jotta "tarkkailijat" eivät olisi tienneet hänen vievän roskia taloyhtiön roskikseen. Ei voinut kulkea suoraan, koska "tarkkailijoita" piti harhauttaa. Täytyy kyllä sanoa, että hän oli erittäin rasittavaa seuraa. Säälin häntä, koska mahtoi olla hermostuttavaa jatkuvasti pelätä "tarkkailua".

Kuulostaa psykoosilta eikä pakko-oireilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmiset on sellaisesta ,jolla on pakko-oireinen häiriö?

En tiedä kaikista ihmisistä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat hirveän kiinnostuneita tällaisista suhteellisen harvinaisista oireilevista ihmisistä ja muutenkin mielenterveysjutuista. Osa saattaa vähän pelätä. Riippuu varmaan oakko-oireista, ne saattavat antaa huvittavan, ärsyttävän tai jopa vähän sääliä herättävän kuvan "kantajastaan". Tunnen itse erään, jonka pakko-oireena on ollut jatkuva käsien pesu. Ensin kauhistuin haljenneita kuivia käsiä ja vimmaa, sitten tunsin myötätuntoa ja harmitti oireiden puolesta. Ajattelen, että pakko-oireinen on erikoinen, arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, kuten me kaikki.

Riippuu pakko-oireista. Käsienpesu ei kuullosta vielä kovin kamalalta, mutta eräs sukulaiseni sai päähänsä, että häntä tarkkaillaan.Vei jopa roskat ulos salkussa, jotta "tarkkailijat" eivät olisi tienneet hänen vievän roskia taloyhtiön roskikseen. Ei voinut kulkea suoraan, koska "tarkkailijoita" piti harhauttaa. Täytyy kyllä sanoa, että hän oli erittäin rasittavaa seuraa. Säälin häntä, koska mahtoi olla hermostuttavaa jatkuvasti pelätä "tarkkailua".

Kuulostaa psykoosilta eikä pakko-oireilta.

Meinasin tulla sanomaan samaa.

Miten uuden kumppanin lapsiin voi tutustua, jos on itse ihan pihalla lapsien elämästä? Toisin sanoen ei omia lapsia eikä lähipiirissäkään kellään, lisäksi järjetön ujous, joka ilmenee myös lasten kanssa oleskellessa. Onko tässä tilanteessa ihan mahdoton yhtälö muodostaa suhdetta mieheen, jolla on jo lapsia?

Sen pyöreän osan saa irti ja sisällä tosiaan on suodatin. Se suodatin kannattaa vaihtaa aina välillä. Itse asun vilkasliikenteisen kadun varressa ja meillä arvioitu vaihtotarve olisi 1kk välein mutta en vaihda niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Miten uuden kumppanin lapsiin voi tutustua, jos on itse ihan pihalla lapsien elämästä? Toisin sanoen ei omia lapsia eikä lähipiirissäkään kellään, lisäksi järjetön ujous, joka ilmenee myös lasten kanssa oleskellessa. Onko tässä tilanteessa ihan mahdoton yhtälö muodostaa suhdetta mieheen, jolla on jo lapsia?

Lasten kanssa voi olla helpompi olla aluksi, jos kuvittelee heidän olevan aikuisia. Juttelee tai kysyy siis ihan tavallisia asioita ilman hauskuuttamista tai lässytystä.