Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lasta, kai me nyt sit erotaan
28.06.2017 |
Oon niin surullinen. Ja mies edelleen sanoo, että ehkä joskus mutta se ei tajua että multa loppuu aika, ei siltä. Tää on niin kamalaa ja surullista.
Kommentit (144)
No siitä vaan sitten, mutta muista, että myös miehesi etsii sitten itselleen tietysti uuden naisen. Joten älä katkeroidu jos et uutta miestä löydäkään.
Ettekö puhuneet lapsijutuista suhteen alussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan heti sulla ei kiire ole. Minusta voit sopia itsesi ja miehesi kanssa jonkin takaraja jonka jälkeen voit lähteä kävelemään ja hankkimaan lasta itseksesi. Sinuna en lähtisi katsomaan uutta miestä tai alkaisi sillä uhkaamaan. Voit hankkia lapsen itseksesi. Voit sitä varten alkaa säästämään tarvittaessa (keinohedelmöitys).
Sori mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys, että keinohedelmöitys onnistuu.
Kyllä minäkin pitäisin toivottavana, että mies haluaisi naista. Ja epätoivottavana, että mies haluaisi lasta. Jssap.
23 jälkeen alkaa hedelmällisyys heiketä. Mitä vanhempana tulee raskaaksi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä lapsesta ei tule terve.
Jos mies on täysin varma siitä että ei lapsia, niin minä sinuna lähtisin suhteesta jos itse välttämättä haluat lapsia.
Jos jäisi odottelemaan vielä pariksi vuodeksi sitä, että miehesi mieli saattaisi muuttua, voi olla jo myöhäistä.
Lasta ei välttämättä heti ala kuulua, ja hedelmällisyys vähenee. Entäs sitten jos miehesi on vielä myöhemminkin sanaa mieltä kuin nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoista asioista kannattaisi puhua alkuvaiheessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan heti sulla ei kiire ole. Minusta voit sopia itsesi ja miehesi kanssa jonkin takaraja jonka jälkeen voit lähteä kävelemään ja hankkimaan lasta itseksesi. Sinuna en lähtisi katsomaan uutta miestä tai alkaisi sillä uhkaamaan. Voit hankkia lapsen itseksesi. Voit sitä varten alkaa säästämään tarvittaessa (keinohedelmöitys).
Sori mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys, että keinohedelmöitys onnistuu.
Kyllä se keinosiemennys varmempi tapa on raskautua kuin yhdyntä. Ovulaatioon ajoitettu ja priimat siittiöt suoraan kohdunsuulle. Varmempi ainakin kuin keskimääräisen miehen nusaisu. Sori sulle. Tokikaan keskimäärin tulokset ei ole huimia koska hoidossa käyvät fertiliteeltään huonot enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miettimisaikaa esim. kuukausi. Luulen, että ratkaisu löytyy jo nopeammin. Tsemppiä, olen itse kokenut saman, kutakuinkin samanikäisenä. Oli kyllä kamala tilanne ja muistan hyvin tuon ahdistuksen ajan loppumisesta. Nyt, 35-vuotiaana odotan lasta nelikymppisen miehen kanssa. Puhuimme perhehaaveistamme jo ensitreffeillä. Huh, olen niin onnellinen nyt, että kävi niin kuin kävi. Asioilla on tapana järjestyä. Rohkeutta vaikean päätöksen tekemiseen!
No jos toi on sulle syy erota, niin mikä siinä on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me alettiin seurustella 19-v. Silloin ei kumpikaan halunnut lasta. Minä tiesin että edes yhden lapsen haluaisin sitten kun olen valmistunut ja saanut vakiinnutettua aseman työelämässä. Kun näin oli olin 33 v. Mies ei olisi silloinkaan halunnut mutta ylipuhuin yhteen ainokaiseen joka sitten saatiin 1.5 v yrityksen jälkeen. Laitokselta kotiutui vauvan lisäksi Isä. Aivan jumalattoman hyvä sellainen. Minä olen huomattavasti huonompi äitinä. Eikä lisää lapsia tule. Monestakaan syystä. Kiitollinen olen tästä yhdestä ja siitä että mies siihen taipui.
Ollaan me asiasta aiemminkin puhuttu ja hyvin alussakin jo. Silloin se ei tuntunut itsellenikään ajankohtaisesta, kun oltiin 27-vuotiaita. Tässä vuosien saatossa aina silloin tällöin ollaan sivuttu aihetta ja aina se on ollut se "myöhemmin" ja se on se sama "ehkä myöhemmin" edelleen. Itse olen ruvennut haluamaan lasta viimeisen puolen vuoden aikana ja samalla on iskenyt paniikki omasta vanhenemisesta ja ajan loppumisesta. Tänään tämä asia eskaloitui tähän pisteeseen.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.
-ap-Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.
Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?
Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.
Minä sain esikoisen 36-vuotiaana ja toisen syntyessä tulen olemaan 38-vuotias. Raskaudet alkoivat helposti ja ovat sujuneet ongelmitta. Toivoin toki lapsia jo aiemmin, mutta erosin 30-vuotiaana. Tuolloin pelkäsin, että jään lapsettomaksi. Mutta sitten tapasin aivan ihanan miehen, joka on myös aivan huippu isä <3
Nyt vakava keskustelu miehen kanssa. Jos haluat lapsen, niin tule katumaan isosti jos menetät tuon mahdollisuuden miehesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kaikkien asiantuntijoiden, lehtien ja palstojen mukaan on kiire. Ja uuden miehen etsimiseen menee aikaa, entäs jos jään tähän odottamaan ja sitten muutaman vuoden päästä tilanne ei ole edelleenkään muuttunut mihinkään. Silloinhan sitä vasta kiire tuleekin.
-ap-Viimeisen tilaston mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,1 vuotta. Eli et ole vielä kovinkaan vanha. Ehdit odottamaan kymmenen vuotta suht. rauhallisin mielin.
Meille syntyi kun äiti oli 36-vuotias, eikä vielä lähellekkään liian vanha.Mistäs tiedät, että löydät "nopeasti" uuden miehen joka haluaa heti lapsia kanssasi?
Siis mitä hittoa, ehtii odottaa 42-vuotiaaksi rauhallisin mielin? Älä viitsi puhua tuollaista soopaa. Hedelmällisyys alkaa kuule laskea jo parikymppisenä, ja yli 35 se suorastaan romahtaa. Myös keskenmenojen ja kehityshäiriöiden riski nousee jyrkästi kun lähestytään neljää kymppiä.
Ei niitä tilastoja kannata niin tuijottaa. 35-38-vuotiaana sain kolme tervettä lasta normaalien raskauksien ja synnytyksien keralla. Ja jokainen tärppäsi ekalla yrityksellä.
Mulla on sama kokemus ap. Olin 29 v ja mies 36v. Rakastettiin toisiamme ja oltiin oltu yhdessä 3v. Erosimme koska mies oli niin urasuuntautunut ja koki perheen perustamisesta olevan haittaa tavoitteilleen. Kamala päätös oli tehtävä rakkaudesta huolimatta. Nyt 4v myöhemmin minulla on avioliitto, 2 v lapsi ja toinen syntyy kohta. En kadu eroa hetkeäkään. Löysin miehen joka halusi myös perheen.
Myös miehen painostaminen lapsen hankintaan ei ole viisasta.. Hän voi painostuksen alla suostua lapsen hankintaan, mutta jopa jo raskausaikana hän saattaa panikoitua isäksi tulosta ja hävitä maisemista. Joten en tiedä onko sekään sitten mukavaa sinulle ja lapselle. Ehkä parempi keskustella asiasta tarkkaan,ja käydä kaikki mahdollinen läpi ennen kuin alkaa lasten tekoon vähänkään vastahakoisen miehen kanssa. Ne kun saattavat suostua vain sen takia että pääsevät inhottavasta tilanteesta pois.
Jos olisin tilanteessasi niin lähtisin vetämään. Jopa parikymppiset voivat kärsiä lapsettomuudesta tai vaikkapa toistuvista keskenmenoista. Aikaa ei välttämättä ole paljoa. Ja jos adoptioonkin päätyy niin siihenkään ei kovin vanha enää kelpaa. Itse olen päättänyt mennä lapsettomuushoitoohin jos en ole vielä 35-vuotiaana löytänyt miestä joka haluaisi kanssani oman pienen perheen.
N32
Lilli kirjoitti:
Myös miehen painostaminen lapsen hankintaan ei ole viisasta.. Hän voi painostuksen alla suostua lapsen hankintaan, mutta jopa jo raskausaikana hän saattaa panikoitua isäksi tulosta ja hävitä maisemista. Joten en tiedä onko sekään sitten mukavaa sinulle ja lapselle. Ehkä parempi keskustella asiasta tarkkaan,ja käydä kaikki mahdollinen läpi ennen kuin alkaa lasten tekoon vähänkään vastahakoisen miehen kanssa. Ne kun saattavat suostua vain sen takia että pääsevät inhottavasta tilanteesta pois.
Olen nainen, jos sillä nyt on merkitystä, ja eronnut ensimmäisestä aviomiehestäni muun muassa lapsilukuasian vuoksi. En olisi kyennyt arvostamaan saati rakastamaan miestä, jos olisin hankkinut tahtoni vastaisesti lisää lapsia (suostuteltuna tai painostettuna), eli lopputulema olisi ollut joka tapauksessa ero. Ei ketään voi pakottaa vanhemmaksi vastoin tahtoaan. AP:n miehen kohdalla monen vuoden viivyttely viestii siitä, ettei asia ole tärkeimpänä päiväjärjestyksessä - jos on koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa vaan. Ehkäpä miehesi löytää naisen joka arvostaa häntä enemmän. :)
Ai sekö on sitä arvostamista, että luopuu elämän suurimmista haaveista? Pyytäisikö arvostava ja rakastava kumppani sellaista.
Totta, jos sinä haluat ehdottomasti lapsen ja mies ei, niin ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Minä kuitenkin sinuna miettisin ensin tarkasti, miksi ehdottomasti haluat saattaa lapsen tähän nykyiseen ylitäyteen maailmaan, jossa olot eivät ainakaan ole tulevaisuudessa paranemassa täällä länsimaissakaan, päinvastoin. Minä en haluaisi sitä lapselleni, mutta tämä on tietenkin minun oma henkilökohtainen mielipiteeni.