Aikuiset "äidin" pojat
Siis miltä tuntuu olla vielä aikuisena perheellisenä ns. äidin poika?
Miehen veli pitää jatkuvasti (joka pv) yhteyttä äitinsä kanssa (isä myös elossa). Jopa ryyppäävät yhdessä.
Miehen serkku myös ns "äidin poika". Ihmettelin vain kuin serkku oli puhunut äidilleen sellaisen "tyttöjen juorun" ja koko suku sitten tiesi asian.
Jotenkin tuntuu vain oudolta kuin aikuinen mies kertoo äidilleen suurin piirtein kaiken.
Kommentit (3)
Minulla esim. ei aikuisena ennen avioliittoa muita Suomessa asuvia sukulaisia elossa ollutkaan kuin äitini.
Olisiko minun mielestäsi pitänyt siirtää se ainoa, äitinikin lainausmerkkeihin ?
Kyllä hän,hitto soikoon, ihan oikeasti oli aina nimenomaan minun äitini.
Vai puhutko ja kirjoitatko sinä esim. "aviomiehestäsi" tai "lapsistasi" tai muista lähisukulaisistasi vain lainausmerkeissä ?
Olen ilmeisesti sitten aikuinen "mammantyttö". Pidän päivittäin yhteyttä äitiini ja meillä on hyvät välit. Joskus jopa matkustelemme yhdessä. Käymme yhdessä kaupungilla ja pyydän äitiä makutuomariksi vaateostoksille. Minulla on myös läheiset välit muuhun perheeseeni ja sukuun. Ei tämä tarkoita, etteikö minulla olisi oma elämää tai olisin riippuvainen äidistäni. Niin ikään äidilläni oli läheiset välit äitiinsä ja isäänsä eli mummuun ja ukkiin. Heistä on jo aika jättänyt, mutta äiti siskonsa kanssa hoiti heitä loppuun asti.
Tuttavissani on aika paljon sellaisia, joilla on välit huonontuneet tai jopa katkenneet vanhempiinsa jo teini-iässä. Tai sellaisia, joilla ei ole sukulaisista mitään turvaverkkoa. Mielestäni on siis vain rikkaus, että on läheiset välit äitiin. Kyllä minulle äiti on aina äiti.
Todennäköisesti ihan mukavalta. Mulla on kans lähipiirissä tällaisia miehiä. Saavat aina tarvitessaan lapsilleen hoitajan tai koiralleen ulkoiluttajan. Riittää, että vain pyytävät äitiään. Yleensähän hyvät välit äitiin on vain naisilla, mutta nykyisin yhä useammalla nuorella miehelläkin on.