Uudelleenkouluttautuminen ja ensikertalaisuuskiintiöt - argh!

Kokemuksia?

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Ensikertalaisuuskiintiö vaikutti ainakin viime vuonna tosi vähän. Nyt en muista prosentteja, mutta ylivoimainen enemmistö valituksi tulleista olisi valittu ilman kiintiötäkin.

Tsemppiä ap, älä masennu etukäteen.

Pakko tässä on yrittää uudelleen ja uskoa, että jossakin välissä tärppää kaikesta huolimatta. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa muuhun. Toki olen paraikaa työelämässä, mutta ilman tutkintoa työurani on pelkkää keikkatöitä (myös päiväkeikkoja) ja osa-aikaisuuksien silppua, ja vaikka tämä nykyinen työni ja palkka ylipäätään on siunaus verrattuna täystyöttömyyteen, kaipaisin silti tutkinnon tuomaa vakautta (korkeampi palkka, nykyistä vakituisempi työsuhde...). 

Ja miksi korkeakoulututkinto, eikä ammattikoulutusta, tai nykyistä korkeampaa tutkintoa? Korkeampi tutkinto nykyisellä alalla tuskin työllistää minua nykyistä paremmin, korkeammasta tutkintonimikkeestä huolimatta. Valitsemani korkeakoulutus tukisi mainiosti jo olemassaolevaa koulutustani, ja pystyisin myös koulun sijainnin puolesta kouluttautumaan ilman muuttoa (koko elämäni on nykyisellä paikkakunnalla, joten muutto tuntuu mahdottomalta tässä elämäntilanteessa). 

Olen miettinyt valitsemastani alasta "pikapassikoulutusta" työelämään ammattikoulututkinnolla, mutta tällä tutkinnolla en saisi lainkaan hyödynnettyä jo olemassaolevaa koulutustani. Lisäksi ala on heikosti palkattu, ja teen itse asiassa samaa työtä nyt kouluttamattomana, hivenen huonommalla palkalla. Todennäköisesti alalle kouluttautuminen myös pistäisi opinnoilleni stopin pitkiksi ajoiksi, joten hakeutuminen toivomaani koulutusta kohden menisi todellakin jäihin jo pelkästään taloudellisista syistä. 

Ensikertalaisuuskiintiö on kyllä vihoviimeinen keksintö meille, jotka joudumme opiskelemaan uuden tutkinnon syystä tai toisesta, olipa se syy työllistävä tai vaikkapa terveydellinen. En minä ihan opiskelujen riemusta ole hakemassa itselleni tutkintoa, vaan työllistyäkseni ja saadakseni elämääni edes jonkinlaisen taloudellisen vakauden. Tällä hetkellä tunnen oloni niin irralliseksi, kun mistään ei saa otetta. Kyllä se työ aika iso osa elämää on, vaikka yritänkin psyykata itseäni siihen, ettei se ole ainoa elämän määrittäjä.

Ap

 

Sä ymmärtän tuskasi koska olen itse aivan samassa tilanteessa. Teen nyt keikkatyöläisiä alalla jolle haluaisin ja olen kouluun varasijalla 30!

PIsteiden puolesta passiani ,mutta ensikertalaiskiintiöl liimataan ohi niin että humisee. Viimeksi oli sama juttu.

TUrhauttavaa jos puolen vuoden välein on otettava palkaton päivät (ei keikkaa ) esivalinnan ja valintakokeeseen jos tulos on tämä.

Ikääkin jo on olin 50+ joten en vain jaksa uskoa et jos vaan sinnikkäästi hakee niin joskus tärppää.

Pätkällä varmaan metä eläkeputkeen asti :( Harmi että tuli tuo oman vanhan alan AMK tuntitolkulla AMK huumassa ja esimiehen ehdotuksesta aikoinaan tehtyä. Muuntokoulutukset olivat niin helppoja. VAnhalla opistotason tutkintoa ei kai sentään laskettaisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Ketä tämä ensikertalaisuuskiintiö edes palvelee? Käytännössä tämä asettaa ihan kaikki - siis myös ensimmäistä kertaa korkeakoulututkintoa hakevat - asemaan, jossa ihmisellä pitää olla sataprosenttinen varmuus valitsemastaan alasta ja alan työllistävyydestä, ja myös siitä, että pystyy alalla työskentelemään. Kuinka monella, ja kuinka monella juuri lukiosta valmistuneella, on sellaista varmuutta? 

Missä kuplassa te elätte? Yliopistoilla on vaikka mikä maisteriohjelmia ja AMK:sta löytyy YAMK-tutkintoja, joihin tarvitaan pohjakoulutus,ei tarvitse kisata paikoista tuoreiden ylioppilaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Korjatakseni tämän: olisin itse opiskelemassa jäljellä olevan opintotuen/opintorahan varassa, joka siis loppuu todennäköisesti ennen, kuin saan tutkintoa suoritettua. Loppu siis menee nimenomaan omalla rahalla, niin kuin varmaan itse kullakin jatko-opiskelijalla (työttömyystuella opiskelulla on melkoisen tiukat ehdot, eikä sekään ole mikään ikuinen rahasampo, tai rahasampo ensinkään). Yhteiskunta ei tue "ikuisuusopiskelua", joten on turha kuvitella, että niiden seitsemättä tutkintoa suorittavien ikiopiskelijoiden opiskelut olisivat pois sinun lompakostasi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sä ymmärtän tuskasi koska olen itse aivan samassa tilanteessa. Teen nyt keikkatyöläisiä alalla jolle haluaisin ja olen kouluun varasijalla 30!

PIsteiden puolesta passiani ,mutta ensikertalaiskiintiöl liimataan ohi niin että humisee. Viimeksi oli sama juttu.

TUrhauttavaa jos puolen vuoden välein on otettava palkaton päivät (ei keikkaa ) esivalinnan ja valintakokeeseen jos tulos on tämä.

Ikääkin jo on olin 50+ joten en vain jaksa uskoa et jos vaan sinnikkäästi hakee niin joskus tärppää.

Pätkällä varmaan metä eläkeputkeen asti :( Harmi että tuli tuo oman vanhan alan AMK tuntitolkulla AMK huumassa ja esimiehen ehdotuksesta aikoinaan tehtyä. Muuntokoulutukset olivat niin helppoja. VAnhalla opistotason tutkintoa ei kai sentään laskettaisi mukaan.

KAMALASTI KIRJOITUSVIRHEITÄ

HANKALA LUKEA

EI SAANUT TOLKKUA KUNNOLLA

Inhottava tilanne. Ja tulevaisuudessa menee vielä pahemmaksi, kun yo-kirjoitusten merkitystä ollaan painottamassa ohi pääsykokeiden. Itsellä meni yo-kirjoitukset penkin alle pitkän sairastelun takia, mutta onneksi pystyin korjaamaan asian sitten tervehdyttyäni lukemalla ja opiskelemalla. Jotenkin karua, että nuorilta suljetaan yhtä nuorempina ja nuorempina ovia oman tilanteen parantamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Missä kuplassa te elätte? Yliopistoilla on vaikka mikä maisteriohjelmia ja AMK:sta löytyy YAMK-tutkintoja, joihin tarvitaan pohjakoulutus,ei tarvitse kisata paikoista tuoreiden ylioppilaiden kanssa.

Olisin toki kiinnostunut, millaiset mahdollisuudet olisi päästä opiskelemaan toisen alan YAMK:ta tai maisteriohjelmaa. Oman alani suhteen pyrky ylöspäin kummalla tahansa tavalla on tasan yhtä työllistävää kuin nykyinenkin, korkeammilla papereilla, mutta silti hyvin vaikealla alalla. Valitsemani saman tason AMK-tutkinto tukisi tätä vaikeaa alaa hyvin. Lisäksi näihin ohjelmiin otetaan vuodessa tosi vähän opiskelijoita, joten pääsymahdollisuudet tuskin olisivat paremmat kuin päiväopetukseen hakeutuminen ensikertalaisten rinnalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Inhottava tilanne. Ja tulevaisuudessa menee vielä pahemmaksi, kun yo-kirjoitusten merkitystä ollaan painottamassa ohi pääsykokeiden. Itsellä meni yo-kirjoitukset penkin alle pitkän sairastelun takia, mutta onneksi pystyin korjaamaan asian sitten tervehdyttyäni lukemalla ja opiskelemalla. Jotenkin karua, että nuorilta suljetaan yhtä nuorempina ja nuorempina ovia oman tilanteen parantamiseen.

Lukiossa 3 vuotta ahkeroineet saa opiskelupaikan suoraa eli heidät palkitaan. Reilu peli.

Tosin ammattikoulun kautta pääsee tulevaisuudessa helpommin yliopistoon kuin lukiosta. Pitää osata %-lasku =>matematiikasta todistukseen tulee automaattoísesti 10 ja se vastaa lukion pitkän matematiikan 7 kurssin keskiarvoksi saatua arvosanaa 10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottava tilanne. Ja tulevaisuudessa menee vielä pahemmaksi, kun yo-kirjoitusten merkitystä ollaan painottamassa ohi pääsykokeiden. Itsellä meni yo-kirjoitukset penkin alle pitkän sairastelun takia, mutta onneksi pystyin korjaamaan asian sitten tervehdyttyäni lukemalla ja opiskelemalla. Jotenkin karua, että nuorilta suljetaan yhtä nuorempina ja nuorempina ovia oman tilanteen parantamiseen.

Lukiossa 3 vuotta ahkeroineet saa opiskelupaikan suoraa eli heidät palkitaan. Reilu peli.

Tosin ammattikoulun kautta pääsee tulevaisuudessa helpommin yliopistoon kuin lukiosta. Pitää osata %-lasku =>matematiikasta todistukseen tulee automaattoísesti 10 ja se vastaa lukion pitkän matematiikan 7 kurssin keskiarvoksi saatua arvosanaa 10.

Minusta taas etupäässä pitäisi olla alalle soveltuvuus eikä se, kenellä on oikeus päästä kouluun "eka". Ahkeruus, ja ennen kaikkea alalle soveltuvuus, mitataan pääsykokeilla paremmin kuin sillä, kuka on lukenut eniten L:iä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottava tilanne. Ja tulevaisuudessa menee vielä pahemmaksi, kun yo-kirjoitusten merkitystä ollaan painottamassa ohi pääsykokeiden. Itsellä meni yo-kirjoitukset penkin alle pitkän sairastelun takia, mutta onneksi pystyin korjaamaan asian sitten tervehdyttyäni lukemalla ja opiskelemalla. Jotenkin karua, että nuorilta suljetaan yhtä nuorempina ja nuorempina ovia oman tilanteen parantamiseen.

Lukiossa 3 vuotta ahkeroineet saa opiskelupaikan suoraa eli heidät palkitaan. Reilu peli.

Olen minäkin ahkeroinut lukiossa aikanaan. Opiskelin vaan väärälle alalle, joka ei enää työllistä. Silloin siitä puhuttiin, että töitä varmasti löytyy. No ei löydy. Ainakaan sellaista josta maksettaisiin palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Korjatakseni tämän: olisin itse opiskelemassa jäljellä olevan opintotuen/opintorahan varassa, joka siis loppuu todennäköisesti ennen, kuin saan tutkintoa suoritettua. Loppu siis menee nimenomaan omalla rahalla, niin kuin varmaan itse kullakin jatko-opiskelijalla (työttömyystuella opiskelulla on melkoisen tiukat ehdot, eikä sekään ole mikään ikuinen rahasampo, tai rahasampo ensinkään). Yhteiskunta ei tue "ikuisuusopiskelua", joten on turha kuvitella, että niiden seitsemättä tutkintoa suorittavien ikiopiskelijoiden opiskelut olisivat pois sinun lompakostasi. 

Ap

Ethän sä opisekele omalla rahallasi, jos koulutus on ilmaista. Se on todellakin pois lompakostani, jos joku haihattelijamamma vie yhteiskunnan varoilla rahoitetun opiskelupaikan.

Minusta pääsykokeiden painoarvoa ei saisi vähentää. Muuten lukioon kasaantuu liikaa paineita

Minusta myöskään ensikertalaisuudesta ei pitäisi saada pisteitä. Jälleen kasaantuu lukiolaiselle liikaa paineita. Ei siinä välttämättä vielä oikeesti tiedä, mitä haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Korjatakseni tämän: olisin itse opiskelemassa jäljellä olevan opintotuen/opintorahan varassa, joka siis loppuu todennäköisesti ennen, kuin saan tutkintoa suoritettua. Loppu siis menee nimenomaan omalla rahalla, niin kuin varmaan itse kullakin jatko-opiskelijalla (työttömyystuella opiskelulla on melkoisen tiukat ehdot, eikä sekään ole mikään ikuinen rahasampo, tai rahasampo ensinkään). Yhteiskunta ei tue "ikuisuusopiskelua", joten on turha kuvitella, että niiden seitsemättä tutkintoa suorittavien ikiopiskelijoiden opiskelut olisivat pois sinun lompakostasi. 

Ap

Ethän sä opisekele omalla rahallasi, jos koulutus on ilmaista. Se on todellakin pois lompakostani, jos joku haihattelijamamma vie yhteiskunnan varoilla rahoitetun opiskelupaikan.

Onko se sinun lompakostasi pois, että "haihattelijamamma" opiskelee itselleen työllistävän alan, työllistyy ja lakkaa nostamasta tukia, ja alkaa elää omalla palkallaan? 

... Ja jos mennään niin laajoihin sfääreihin kuin koulutuksen hintaan yhtä opiskelijaa kohden valtiollisella tasolla, myös sinä tuhlaat meidän muiden verorahoja. Itse asiassa olet tehnyt niin jo pelkästään syntymällä. Eli jos jätetään tämän tason hintalaskennat pois tästä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Korjatakseni tämän: olisin itse opiskelemassa jäljellä olevan opintotuen/opintorahan varassa, joka siis loppuu todennäköisesti ennen, kuin saan tutkintoa suoritettua. Loppu siis menee nimenomaan omalla rahalla, niin kuin varmaan itse kullakin jatko-opiskelijalla (työttömyystuella opiskelulla on melkoisen tiukat ehdot, eikä sekään ole mikään ikuinen rahasampo, tai rahasampo ensinkään). Yhteiskunta ei tue "ikuisuusopiskelua", joten on turha kuvitella, että niiden seitsemättä tutkintoa suorittavien ikiopiskelijoiden opiskelut olisivat pois sinun lompakostasi. 

Ap

Ethän sä opisekele omalla rahallasi, jos koulutus on ilmaista. Se on todellakin pois lompakostani, jos joku haihattelijamamma vie yhteiskunnan varoilla rahoitetun opiskelupaikan.

Onko se sinun lompakostasi pois, että "haihattelijamamma" opiskelee itselleen työllistävän alan, työllistyy ja lakkaa nostamasta tukia, ja alkaa elää omalla palkallaan? 

... Ja jos mennään niin laajoihin sfääreihin kuin koulutuksen hintaan yhtä opiskelijaa kohden valtiollisella tasolla, myös sinä tuhlaat meidän muiden verorahoja. Itse asiassa olet tehnyt niin jo pelkästään syntymällä. Eli jos jätetään tämän tason hintalaskennat pois tästä keskustelusta.

Eikö tuossakin joku kuitenkin jää ilman sitä opiskelupaikkaa? Onko parempi, että opiskelupaikan saa jo yhden tutkinnon/ammattipätevyyden omaava av-mamma vai että sen saa joku ensimmäistä tutkintoaan suorittava nuori?

No fat chicks 4 me kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä perseestä. Itse opiskelen nyt mieleistä alaa AMKissa, mutta mitä jos se osoittautuukin huonoksi valinnaksi? Työt loppuu tai saan burnoutin? Ei kaikkea voi ennustaa...

Sitten opiskelet omalla rahallasi etkä yhteiskunnan kustannuksella.

Korjatakseni tämän: olisin itse opiskelemassa jäljellä olevan opintotuen/opintorahan varassa, joka siis loppuu todennäköisesti ennen, kuin saan tutkintoa suoritettua. Loppu siis menee nimenomaan omalla rahalla, niin kuin varmaan itse kullakin jatko-opiskelijalla (työttömyystuella opiskelulla on melkoisen tiukat ehdot, eikä sekään ole mikään ikuinen rahasampo, tai rahasampo ensinkään). Yhteiskunta ei tue "ikuisuusopiskelua", joten on turha kuvitella, että niiden seitsemättä tutkintoa suorittavien ikiopiskelijoiden opiskelut olisivat pois sinun lompakostasi. 

Ap

Ethän sä opisekele omalla rahallasi, jos koulutus on ilmaista. Se on todellakin pois lompakostani, jos joku haihattelijamamma vie yhteiskunnan varoilla rahoitetun opiskelupaikan.

Onko se sinun lompakostasi pois, että "haihattelijamamma" opiskelee itselleen työllistävän alan, työllistyy ja lakkaa nostamasta tukia, ja alkaa elää omalla palkallaan? 

... Ja jos mennään niin laajoihin sfääreihin kuin koulutuksen hintaan yhtä opiskelijaa kohden valtiollisella tasolla, myös sinä tuhlaat meidän muiden verorahoja. Itse asiassa olet tehnyt niin jo pelkästään syntymällä. Eli jos jätetään tämän tason hintalaskennat pois tästä keskustelusta.

Eikö tuossakin joku kuitenkin jää ilman sitä opiskelupaikkaa? Onko parempi, että opiskelupaikan saa jo yhden tutkinnon/ammattipätevyyden omaava av-mamma vai että sen saa joku ensimmäistä tutkintoaan suorittava nuori?

Minusta ykkösasia on valita alalle soveltuva, eikä sellainen, jolle nyt vain pitää saada edes yksi korkeakoulututkinto. Kun siitä korkeakoulututkinnosta tutkinnon itsessään vuoksi ei välttämättä hyödy itse nuori (vrt. lukiosta valmistunut, alasta epävarma nuori, jolle tulee painetta "valita kerrasta oikein" jo ensikertalaisuuskiintiönkin vuoksi), eikä työtön korkeakoulutettu, joka ei työllisty vanhalla koulutuksella, ja jonka esteeksi opinnoille nousee juurikin sama ensikertalaisuuskiintiö. 

Ja jos itse koulutusalaa ajattelee: valitako motivoitunut, alasta kiinnostunut hakija, vai hakija, joka kouluttautuu saadakseen edes jotkin paperit, ja lopettaa koulun kesken ja/tai vaihtaa heti seuraavana vuonna toiseen? En väitä, että kaikki ensikertalaiset olisivat jälkimmäisiä, ja kaikki toista tutkintoa hakevat ensimmäisiä. Sepä siinä onkin: hakijoiden pitäisi olla edes jossakin määrin samalla viivalla, eikä niin, että motivoituneita ja soveltuvia hakijoita jää rannalle vain siksi, että tuli kouluttauduttua alun perin tavalla tai toisella epäsopivalle alalle.