Ote runosta, laulusta jne, jolla on sinulle jokin erityinen merkitys
Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
(Salvatore Quasimodo)
Tuossa taitaa itseasiassa olla koko runo. Tuo mieleen itsemurhan tehneen pikkuveljeni ja muutamassa lauseessa kiteytyy hyvin olemiseen liittyvä kaipuu ja luopuminen.
Kommentit (6)
Aale Tynni Kaarisilta
-Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.
En ole uskovainen millään tavoin, mutta kaiken kokemani jälkeen tämä runo saa itkemään.
Keinuni on kylmä, karu
siinä on vain yksi naru.
- Tekijä tuntematon
Eino Leino, Hyljätyn valitus:
Illalla kävelin mä kangasta pitkin,
kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.
Yö oli ihana ja tuuloset nukkui,
kukkaset tuoksui ja käköset kukkui.
Miksi mun sydämeni synkäksi saikaan? –
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.
Katselin kädessäni kankahan kukkaa –
impeä muistelin tuuheatukkaa.
Maahan ma kanervani kaunihit heitin –
noinpa ma ilonikin multahan peitin.
Jotenkin kuvasi tunnelmiani mökillä kun suhteen viritys kaipaamaani mieheen oli mennyt pieleen. Sittemmin päädyimme kuitenkin yhteen ja on nykyisin kaksi lasta.
Halla-Ahon hengessä:
Die Fahne hoch! Die Reihen fest geschlossen!
SA marschiert mit ruhig, festem Schritt.
Kam'raden, die Rotfront und Reaktion erschossen,
marschier'n im Geist in unsern Reihen mit.
Die Straße frei den braunen Bataillonen!
Die Straße frei dem Sturmabteilungsmann!
Es schau'n auf's Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen
Der Tag für Freiheit und für Brot bricht an.
Zum letzten Mal wird zum Appell (Sturmalarm) geblasen!
Zum Kampfe steh'n wir alle schon bereit!
Bald (nun) flattern Hitlerfahnen über allen Straßen.
Die Knechtschaft dauert nur noch (noch nur) kurze Zeit!
Yrttitarhassa yksin kuljet
siniset silmäsi nauraa.
Katselen sinua lehvien läpi
ja unhotan elämän hauraan.
Katselen sinua kyynelsilmin
katselen yksin ja kauvan.
Kauas lähden maailman teille
mä veistin jo matkasauvan.
Oi, jos kysyisit äidiltäin,
jotta palaako poikasi milloin.
Muiston kukkia poimisit
ja joskus itkisit illoin.
"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoo se maahan, on multaa.
Näet sen silti kukkana aina,
muistot on kalleinta kultaa.
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt,
lähti se muualle matkaan.
Vielä se tulee, mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan."
Pikkusiskoni tykkäsi tästä kappaleesta paljon ja soitimme sitä hänen hautajaisissaan pari vuotta sitten. Pelkään etten toivu tästä asiasta koskaan.