Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti riidoissa anoppinsa kanssa?
27.06.2017 |
Sain viime keväänä huutia anopiltani, koska perheemme ei osallistunut anopin velipuolen lapsenlapsen rippijuhliin. Juhlat olivat 250 km päässä, minulla oli töissä aamuvuoro ja parhaan ystäväperheemme lapsi pääsi myös ripille naapurissamme. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt revetä kaikkialle. Ilmoitimme, että emme pääse. Koko loppukesän sain kuulla huomauttelua tästä ja kerran mielessäni pimahti ja sanoin anopille, että kyllä me itse tiedämme, mitä teemme. Anoppi loukkaantui verisesti ja sain kuulla, kuinka hankala olin verrattuna toiseen miniäänsä, joka sentään ymmärtää suvun merkityksen ja tulivat juhliin. Mieheni veljen perhe asuu 30 km päässä tästä rippijuhlapaikasta, kälyni ei ollut töissä ja heillä ei ollut muita juhlia, joten pääsivät hieman paremmin.
Loukkaannuin tuosta "ymmärtää paremmin" suvun merkityksen. Minä olen mieheni suvussa ainoa, joka jokainen vuosi kutsuu anopin puolen suvun meille niin, että näemme kaikki toisiamme. Ei miehen veljen perhe, ei anoppi. Nyt emme ole nähneet kaikki toisiamme viime elokuun jälkeen, koska en ole halunnut "ymmärtää suvun merkitystä" enää ja kutsua miehen sukua yhdessä meille. Eikä kukaan muu tietenkään ole tehnyt sitä. Olen odottanut anopilta jonkinmoista vastaantuloa, mutta koska sitä ei ole näkynyt, taidan jatkaa näin ikuisuuteen. Perhettäni asia ei näytä haittaavan. Hyväkäytöksisenä ihmisenä asia kyllä kaivelee minua, mutta en jaksa enää, että päältäni kävellään eikä tekemään hyvää arvosteta.
Kommentit (88)
Meillä anoppi asuu n. puolen kilometrin päässä. Ei nähdä kovin usein. Anoppi on hankala ja hallitseva. Muutaman vuoden yritin kestää ja sietää ilkeyttä, jatkuvaa mitätöintiä ja monipuolista henkistä väkivaltaa. Sitten tapahtui jotain, se ruohonkorsi mikä katkaisi kamelin selän. Tein selväksi anopille, että meille ei saapastella kuin kotiin (vierailulle 1 -3 krt/päivä), jatkuva kritiikki loppuu nyt. Anoppi jatkoi silti. Tapahtui kolmesti tuo, että tein anopille selväksi, että mulle riittää. Anoppi kai sen jälkeen tajusi, että olen tosiaan niin hankala, että mua ei pysty manipuloimaan oman tahtonsa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh ! Toivottavasti joku sanoo mulle suorat sanat jos muutun em.kaltaiseksi hirviöanopiksi.Olen aina ihmetellyt miksi esim.jouluna sen nuoremman porukan pitää parin kakaran kanssa ajaa puolen Suomen halki,jos appi tai omat vanhemmat toimintakykyisiä ja ajokelpoisia.
Ap kun anoppisi veti herneet kun ette ajaneet satoja kilometrejä jonkun lähes tuntemattoman juhlien takia niin anoppisi se realiteettien tajun puuttessa oleva on.Tämä on myös piirre jolta toivottavasti vältyn:muistan minkälaista elämä on kun työssä ja lapsia(ja vaikka ei olisikaan).On velvollisuuksia joihin on lähes pakko osallistua ,anopin hautajaiset? paitsi etteihän kohde enää tiedä ketä on paikalla ,kummin kaiman serkun pojan rippijuhla ei ole sellainen.
Anoppisi koki jostain syystä loukkauksena poisjääntinne.Ei valtaa ?
Sekava sepustus ei-viralliselta anopilta joka mm.skippas oman anoppinsa 60v juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Repesin tuolle hotellikommentille. :) Että pitäisi vielä maksaa satoja hotellista, sinne Peräseinäjoelle ajosta, lahjat, ehkä vaatehankinnat jne. Johan siinä tulee kunnon koko perheen lomamatkan hinta kasaan tai sillä rahalla saa jo perheen teineille mopotkin, tai mitä ikinä kuka nyt ostaakin. Minä en varmasti mene johonkin kumminkaiman rippijuhlaan toiselle puolelle suomea ja joudu konkurssiin sen takia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Repesin tuolle hotellikommentille. :) Että pitäisi vielä maksaa satoja hotellista, sinne Peräseinäjoelle ajosta, lahjat, ehkä vaatehankinnat jne. Johan siinä tulee kunnon koko perheen lomamatkan hinta kasaan tai sillä rahalla saa jo perheen teineille mopotkin, tai mitä ikinä kuka nyt ostaakin. Minä en varmasti mene johonkin kumminkaiman rippijuhlaan toiselle puolelle suomea ja joudu konkurssiin sen takia...
Eikö hän se Peräseinäjoen hotelliyö maksa kuutisenkymppiä, edustavat työvaatteet riittää, lahja max 30 euroa ja samalla voi sitten hoitaa sem sukuloinnin muidenkin kanssa.
Eli satasen kulut ja sillä kuitataan vuoden sukuloinnit.
Saako satasella useamman mopon? Missä?
Mikäköhän siinä on, että anoppeilla on niin suuri tarve puuttua läheistensä elämään, useimmiten mitä raivostuttavimmissa määrin?
No kuitenkin....
Sanot jatkossa suorat sanat aina, kun siltä tuntuu ETKÄ pode siitä yhtään huonoa omaatuntoa. Ei tuollaista ihmistä tarvitse sietää, jos ei ymmärrä, että teillä aikataulut eivät vain antaneet myöden.
Pitäkää pintanne älkääkä antako anopin hyppiä silminne yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Mutta juhlapakko isovanhempien puolisisarusten lapsenlasten juhliin ei ole sellainen. t. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Mutta juhlapakko isovanhempien puolisisarusten lapsenlasten juhliin ei ole sellainen. t. ohis
Ap ei päätä sitä miten läheinen se velipuoli on anopille.
Ja yksi sukulaistapaaminen vuodessa ei ole liikaa vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ikuisesti riidoissa ja olen se anoppi.
Tarina olisi pitkä mutta yritän kertoa mahd. lyhyesti. Poikani seurusteli ja meni naimisiin yh-äidin kanssa, jolla seurustelun alkaessa oli 2 kk ikäinen lapsi. Poikani otti lapsen kuin omakseen, ja tämä kiintyi tietysti isäpuoleensa. Oikea isä oli häipynyt kuvioista jo ennen lapsen syntymää.
Minä asun toisessa maassa, mutta matkustin häihin totta kai. Lapsi oli silloin 3-vuotias, todella suloinen ja kiinnyin häneen kovasti. Mutta se ei sopinutkaan tuoreelle miniälle. Olin ja asuin heidän luonaan KUTSUTTUNA kolme viikkoa, josta tuli pelkkää pahaa mieltä. Miniä alkoi heti kiukutella. Draamaa ja mielenosoitusta, lapsi ei olisi saanut olla lähelläni ollenkaan vaan komennettiin heti pois, eri huoneeseen. Poikani hermot alkoivat selkeästi kiristyä ja koko tunnelma oli kauhea.
En todellakaan ymmärrä mitä tein väärin. Yritin sitten olla pois jaloista ja odotin päivää kun pääsen lähtemään.
Sen jälkeen alkoi rajoittaminen. Poikani ei olisi saanut olla missään yhteydessä minuun eikä nuorempaan sisareensa. Tapaamiset poikani kanssa jäi, koska ei tullut kuuloonkaan että hän olisi saanut tulla meidän luoksemme, eikä minua todellakaan houkutellut matkustaa Suomeen!
Heidän avioliittonsa kärjistyi sitten siihen, että poikani joutui matkustamaan työnsä puolesta ja oli näin ollen päiviä pois kotoa. Miniä sai raivokohtauksia, näin minulle on kerrottu ja koko suhdehan siinä oli vaakalaudalla. No, siihenhän se johti että avioerohan heille tuli. Nyt olen paljonkin yhteydessä poikaani ja hänellä on jo uusi naisystäväkin. Saa onneksi tavata lasta kerran kuussa, päätti lastensuojelu, koska on ollut niin pienestä asti lapsen elämässä.
Aina saa kuulla kauheista anopeista, mutta sitä arvonimeä kieltäydyn ottamasta!
Sitä paitsi; mistä ne kauheat anopit tulevat, jos eivät näistä miniöistä, sitten aikanaan!?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ikuisesti riidoissa ja olen se anoppi.
Tarina olisi pitkä mutta yritän kertoa mahd. lyhyesti. Poikani seurusteli ja meni naimisiin yh-äidin kanssa, jolla seurustelun alkaessa oli 2 kk ikäinen lapsi. Poikani otti lapsen kuin omakseen, ja tämä kiintyi tietysti isäpuoleensa. Oikea isä oli häipynyt kuvioista jo ennen lapsen syntymää.
Minä asun toisessa maassa, mutta matkustin häihin totta kai. Lapsi oli silloin 3-vuotias, todella suloinen ja kiinnyin häneen kovasti. Mutta se ei sopinutkaan tuoreelle miniälle. Olin ja asuin heidän luonaan KUTSUTTUNA kolme viikkoa, josta tuli pelkkää pahaa mieltä. Miniä alkoi heti kiukutella. Draamaa ja mielenosoitusta, lapsi ei olisi saanut olla lähelläni ollenkaan vaan komennettiin heti pois, eri huoneeseen. Poikani hermot alkoivat selkeästi kiristyä ja koko tunnelma oli kauhea.
En todellakaan ymmärrä mitä tein väärin. Yritin sitten olla pois jaloista ja odotin päivää kun pääsen lähtemään.
Sen jälkeen alkoi rajoittaminen. Poikani ei olisi saanut olla missään yhteydessä minuun eikä nuorempaan sisareensa. Tapaamiset poikani kanssa jäi, koska ei tullut kuuloonkaan että hän olisi saanut tulla meidän luoksemme, eikä minua todellakaan houkutellut matkustaa Suomeen!
Heidän avioliittonsa kärjistyi sitten siihen, että poikani joutui matkustamaan työnsä puolesta ja oli näin ollen päiviä pois kotoa. Miniä sai raivokohtauksia, näin minulle on kerrottu ja koko suhdehan siinä oli vaakalaudalla. No, siihenhän se johti että avioerohan heille tuli. Nyt olen paljonkin yhteydessä poikaani ja hänellä on jo uusi naisystäväkin. Saa onneksi tavata lasta kerran kuussa, päätti lastensuojelu, koska on ollut niin pienestä asti lapsen elämässä.
Aina saa kuulla kauheista anopeista, mutta sitä arvonimeä kieltäydyn ottamasta!
Sitä paitsi; mistä ne kauheat anopit tulevat, jos eivät näistä miniöistä, sitten aikanaan!?
Minun anoppini haukkui minut täysin lyttyyn jo ennen kuin oli edes tavannut minua. Syystä että olen helsinkiläinen. Sen jälkeen piinasi ja kiusasi ja syytä kysyttäessä sanoi, että koska hänellä oli ollut veemäinen anoppi, hänelläkin oli nyt oikeus olla niin veemäinen kuin suinkin pystyi. Käsitti kaiken majdollisimman negatiivisesti, parjasi laajalle suvulle ja lopun aikaa kerjäsi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Mutta juhlapakko isovanhempien puolisisarusten lapsenlasten juhliin ei ole sellainen. t. ohis
Ap ei päätä sitä miten läheinen se velipuoli on anopille.
Ja yksi sukulaistapaaminen vuodessa ei ole liikaa vaadittu.
Anoppi on vapaa menemään velipuolen lapsenlapsen rippijuhliin, vaikka anopin poika perheineen menee mieluummin itselleen läheisemmän nuoren rippijuhliin.
Järkkää vaan ne sukubileet, ihan vain anopin kiusaksi.
Ensinnäkin kaikki, jotka niihin osallistuvat, arvostavat niitä. Toiseksi siten voit "kerätä tulisia hiiliä" anopin "pään päälle" (mikä ihastuttavan kuvaava raamatullinen sanonta :) - tähän voit vedota aina. On luovuttamista, jos nyt "suutut" anopille ja panet muutkin kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei päätä sitä miten läheinen se velipuoli on anopille.
Ja yksi sukulaistapaaminen vuodessa ei ole liikaa vaadittu.
Eikä anoppi päätä sitä, ketkä sukulaistapaamiseen osallistuvat.
Eihän Ap:n puolisokaan ollut mielellään lähtemässä vaikka olikin sukulainen, vai ymmärsinkö väärin?
Nämä "hämähäkit" ovat tottuneet määräämään koko lähisuvun asioista ja aja kuluessa/lasten aikuistuessa eivät osaa päästää irti. Taitaa vielä olla niin että näiden matriarkkojen puolisoiden suku ei ole mitään, mutta omaa sukua täytyy kumartaa ja kunnioittaa kuin kuninkaallisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olet hyväkäytöksinen ihminen, niin enpä haluaisi olla tuttavapiirissäsi. Kauhistuttaa ajatuskin siitä, millainen on se ei niin hyväkäytöksinen, jos sinä olet tuollainen.
Jahas. Ko. anoppikin täällä vakoilemassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestä miehen suvulle suuri sovintojuhla ja tarjoa siellä Äityliinin lanttulaatikoa (linkki). Kaikki ongelmat selviävät varmasti.
Ai että pitäs ruveta vielä nuoleskelemaan tuollaista aina ja kaikesta mielensäpahoittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ensin kutsut anopin suvun teille joka vuosi "Minä olen mieheni suvussa ainoa, joka jokainen vuosi kutsuu anopin puolen suvun meille niin, että näemme kaikki toisiamme." ja sitten yllättäen ette ole nähneet anopin velipuolen lapsenlasta 10 vuoteen, vaikka kaikki olette nähneet toisianne vuosittain.
Kun teet provon, tarkista yksityiskohdat!
Ja ihan turha selittää, että juuri tätä perhettä ette ole nähneet vuosiin tai että rippilapsi on asunut Kanadassa kaikki edelliset 10 vuotta tms. Teit virheen tarinassasi, seuraavalla kerralla parempi tuuri.
Päläpälä. Kun minä olen osallistunut eräisiin sukujuhliin, jotka kyseinen perhe järjestää vuosittain, en ole siellä tavannut koko sukua, eikä mekään käydä läheskään joka vuosi.
Älä välitä ap, me ei menty edes apen hautajaisiin. Anoppi alkoi järjestelemään hautajaisista edustustapahtumaa ja kutsumaan satamäärin väkeä, antoi tarkat ohjeet miten pukeudutaan, miten seppeleet ja värssyt, miten menee pöytäjärjestykset jne. Hän ei vaan muistanut tohinassa, että poikansa pitää asiat hyvin yksinkertaisina. Mieheni soitti äidilleen, että meidän perhe ei tule hautajaisiin, hän suree isänsä kuoleman ihan itse ja te muut saatte tehdä ihan miten tykkäätte. Hän ei vieraiden ihmisten kanssa suruansa jaa eikä välitä miten "kylillä tulee puhetta". Oli ollut aika hiljaista luurin toisessa päässä.
Eikä ole pahemmin pidetty yhteyksiä pariin vuoteen, tässä meni heillä molemmilla raja. En sekaannu asiaan, anoppi ja mies ovat molemmat oman tiensä kulkijoita ja tämäkin tilanne oli nähtävissä jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa ihan tämän palstan epäloogisuus. Yritän kertoa tarpeeksi, että ei tarvitse lisätä mitään ja sitten kerronkin liikaa ja maalailen? Toisaalta en kertonut tarpeeksi siinä kohtaa, etten tarkentanut, että kutsumalla miehen puolen suvun meille, tarkoitan ainoastaan mieheni vanhempia ja veljen perhettä. Kumpikaan näistä perheistä ei KOSKAAN kutsu meitä kaikkia samaan aikaan, paitsi me.
Tämä koko juttu vaivaa minua, enkä ole sinut sen kanssa. Siksi varmaan kirjoitin. Ja sainkin joitakin kommentteja, joissa näkökantaani on ymmärretty.
Ap.
hetkinen
Alunperin kerroit kutsuvasi anopin puolen suvun, et miehen puolen sukua. Miehen vanhemmat + veljen perhe ei ole sama asia kuin suku eikä anoppi ole sama asia kuin mies.
Ja kuka kumma puhuu muutenkaan miehen suvusta anopin puolen sukuna?
hetkinen
Olen siis ollut yli 40 v. väärässä luullessani, että anoppini kuuluu mieheni puoleiseen sukuun. Koskaan ei ole liian vanha oppiakseen uutta.
Sanot sille, ettei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset kissanristiäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Mutta juhlapakko isovanhempien puolisisarusten lapsenlasten juhliin ei ole sellainen. t. ohis
Ap ei päätä sitä miten läheinen se velipuoli on anopille.
Ja yksi sukulaistapaaminen vuodessa ei ole liikaa vaadittu.
Anoppi on vapaa menemään velipuolen lapsenlapsen rippijuhliin, vaikka anopin poika perheineen menee mieluummin itselleen läheisemmän nuoren rippijuhliin.
Anopin poika voisi hoitaa sen sukuloinnin siellä. Sitten ap ja anopin poika saisi olla taas rauhassa. Kaikki olsivat häpi. Ei vain ap.
Unohdit että anopin poika halusi mennä naapurissa asuvan parhaan kaverinsa lapsen rippijuhliin eikä etäisen sukulaislapsen juhliin. Joten kaikki eivät olisi olleet häpi.
En ole riidoissa. Ainoastaan välinpitämätön. Kyläillään pari kertaa vuodessa.