Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti riidoissa anoppinsa kanssa?
27.06.2017 |
Sain viime keväänä huutia anopiltani, koska perheemme ei osallistunut anopin velipuolen lapsenlapsen rippijuhliin. Juhlat olivat 250 km päässä, minulla oli töissä aamuvuoro ja parhaan ystäväperheemme lapsi pääsi myös ripille naapurissamme. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt revetä kaikkialle. Ilmoitimme, että emme pääse. Koko loppukesän sain kuulla huomauttelua tästä ja kerran mielessäni pimahti ja sanoin anopille, että kyllä me itse tiedämme, mitä teemme. Anoppi loukkaantui verisesti ja sain kuulla, kuinka hankala olin verrattuna toiseen miniäänsä, joka sentään ymmärtää suvun merkityksen ja tulivat juhliin. Mieheni veljen perhe asuu 30 km päässä tästä rippijuhlapaikasta, kälyni ei ollut töissä ja heillä ei ollut muita juhlia, joten pääsivät hieman paremmin.
Loukkaannuin tuosta "ymmärtää paremmin" suvun merkityksen. Minä olen mieheni suvussa ainoa, joka jokainen vuosi kutsuu anopin puolen suvun meille niin, että näemme kaikki toisiamme. Ei miehen veljen perhe, ei anoppi. Nyt emme ole nähneet kaikki toisiamme viime elokuun jälkeen, koska en ole halunnut "ymmärtää suvun merkitystä" enää ja kutsua miehen sukua yhdessä meille. Eikä kukaan muu tietenkään ole tehnyt sitä. Olen odottanut anopilta jonkinmoista vastaantuloa, mutta koska sitä ei ole näkynyt, taidan jatkaa näin ikuisuuteen. Perhettäni asia ei näytä haittaavan. Hyväkäytöksisenä ihmisenä asia kyllä kaivelee minua, mutta en jaksa enää, että päältäni kävellään eikä tekemään hyvää arvosteta.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen todella pahoillani puolestasi, mutta yhden asian poimin esiin ja teen sen siksi, koska aavistelen EHKÄ sinussa jotain katkeruutta suvun kutsumisesta. Eli kutsutko sukua vapaasta tahdostasi vai velvollisuudesta? Jos jälkimmäinen, niin kehottaisin miettimään, kannattaako tuhlata voimavaroja johonkin tällaiseen, jos tilaisuuden tullen saat haukut ja arvostelut kuitenkin päällesi? Kutsu vain, jos se on sinulle mukavaa ja saat enemmän kuin joudut antamaan, mutta ilman uhrautumisen tunnetta. Koska se katkeroittaa ja katkeroitumista kannattaa todella yrittää välttää! Puhun 30 vuoden kokemuksella miniänä olemisesta....ja yhteen jos toiseenkin kuoppaan kompastuneena. Nykyään vapaa katkeruudesta, mutta se vaati uhriutumisesta luopumisen!
Kaikkea hyvää sinulle.Kiitos erittäin fiksusta kommentistasi. Jäin miettimään kysymystäsi katkeroitumisestani. Pidän erittäin mielelläni juhlia ja kutsun meille usein ihmisiä, mutta kieltämättä olen mieheni perheelle katkera siitä, että minä olen aina se, joka kutsuu. Kyse ei ole heidän puoleltaan rahasta, tilasta vaan enempikin viitseliäisyydestä. Kumpikaan, ei anoppini eikä kälyni, ole mitään ruoanlaittajia. Pitäisin yhteyttä heihin useamminkin kuin kerran pari vuodessa, jos edes silloin tällöin saisimme vastakutsuja. Ja joku kohta kommentoi, että eivät pidä minusta ja siksi eivät kutsu. Voi ollakin, mutta monta tuntia istuvat aina kun tulevat meille, että aivan sietämätön en kai ole.
Ei kai tämä koko tilanne olisikaan syntynyt yhdestä tapauksesta, vaan takana painoi jo useamman vuoden hiljaa kehittynyt katkeruus? Mutta miten eteenpäin? Unohdan koko miehen suvun?
Ap.
Aloin elää omaa elämääni, enkä toiminut enää odotusten mukaisesti. Tutkin aina sisintäni, halusinko jotain oikeasti vai teinkö vain, koska niin kuului tehdä ja minulta odotettiin asioita. Aloin oppia sanomaan ei. Aloin opetella kestämään anopin tyytymättömyyden, jos en toiminut oletetulla tavalla. Päätin olla oma paras kaverini ja puolustusasianajajani ja opettelin itsekkyyttä silloin, kun epäitsekkyys ja uhrautuminen olisi ollut epäaitoa ja aiheuttanut vain tukahdettua kiukkua. Se oli rohkeutta vaativa prosessi, mutta todellakin kannatti.
Tuon kommentoini laitoin jo sivulle 2. Näin aloin siis toimia ja huomasin itseäni rehellisesti tutkiskellessani, että yllättävän moni asia oli sellainen, jonka tein velvollisuudesta tai... se oli vaikeinta tunnustaa edes itselle... saadakseni arvostusta. Ne olivat suuren rehellisyyden paikkoja elämässäni. Havaitsin tiettyä suorittamista ja kireyttä itsessäni. Oikeastaan aika paljonkin. Suoritin elämää muiden odotusten ristipaineissa ja olin kadottanut sinne jonnekin oman itseni lähes kokonaan.
Oli aikamoinen prosessi alkaa etsiä sitä, mitä todella olin. Aloitin miettimällä, millainen olin ennen siihen sukuun naimistani. Sieltä se entinen, aito minä alkoi pikku hiljaa löytyä ja uskaltauduin lähtemään siltä "täydellinen miniä"-yritelmästäni pois. Ei se ollut helppoa, mutta toisaalta kun huomasin, miten pystyin rentoutumaan elämässäni paljon enemmän, se kannusti jatkamaan. Ja huomasin sen, että jos jotkut ihmiset eivät minusta pidä, he eivät muuta käsitystään, vaikka tekisin MITÄ. Se oli myös prosessiin kuulunut läksy, joka ei ollut helppo oppia, mutta avain koko homman avautumiselle.
Olen nyt 55-vuotias, kaikista peleistä vapaa ihminen, omille miniälleni ja vävylle avoin ihminen. En kommunikoi kiertoteitse, en pelaa ihmisiä toisiaan vastaan, en yritä saada muita elämään kuten haluan. Ja kas, elämä on niin rehtiä ja rentoa näin, aitoa kohtaamista muiden kanssa. Kannustan teitä itseäni nuorempia opettelemaan tämän paljon aikaisemmin kuin minä tein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Mihin ristiäisiin??? Haloo luetun ymmärtäminen!
Aivan sama mitkä kemut.
Miksei mies mennyt sinne sukulaisbileisiim ja vaimo naapuriin?
Koska mies ei halunnut. Kannattaisiko lukea myös vastaukset ennen kirjoittamista? Miehen parhaan ystävän lapsen rippijuhlat olivat tärkeämmät kuin etäisen (puoli)serkun lapsen. Btw, aivan samalla tavalla valitsisin mielummin vauvasta asti tuntemani lapsen juhlat kuin serkun muksun jota olisin ehkä pari kolme kertaa elämässä nähnyt.
Ja mun mielestä rippijuhliin kutsutaan se lähin suku. Ylppärit/valmistujaiset on sitten ne kemut mihin pyydetään tarhatädit ja kumminkaimankoirankusettajat.
Eivät nämä ole mitään "mä en haluu" -juttuja.
Vaan mitä sitten? Ehdottoman pakollisia joista ei olla poissa kuin lääkärintodistuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Oliko miehesi kuulemassa tuon? Jos minun äitini tuollaisen syytöksen puolisolleni osoittaisi, niin sanoisin suoraan, että päätös oli yhteinen. Minusta kumpikin puoliso selvittää itse tällaiset asiat äitinsä kanssa eikä niin, että esim. miniästä tehdään se syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Mihin ristiäisiin??? Haloo luetun ymmärtäminen!
Aivan sama mitkä kemut.
Miksei mies mennyt sinne sukulaisbileisiim ja vaimo naapuriin?
Koska mies ei halunnut. Kannattaisiko lukea myös vastaukset ennen kirjoittamista? Miehen parhaan ystävän lapsen rippijuhlat olivat tärkeämmät kuin etäisen (puoli)serkun lapsen. Btw, aivan samalla tavalla valitsisin mielummin vauvasta asti tuntemani lapsen juhlat kuin serkun muksun jota olisin ehkä pari kolme kertaa elämässä nähnyt.
Ja mun mielestä rippijuhliin kutsutaan se lähin suku. Ylppärit/valmistujaiset on sitten ne kemut mihin pyydetään tarhatädit ja kumminkaimankoirankusettajat.
Eivät nämä ole mitään "mä en haluu" -juttuja.
Vaan mitä sitten? Ehdottoman pakollisia joista ei olla poissa kuin lääkärintodistuksella?
Asiat järjestetään niin että juhliin menee joku edustaja. Mies suvun juhliin, töissä ollut ap naapuriin.
Jos kaikki on töissä tai sairaana, sitten lähetetään onnittelukirje ja lahja.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa ihan tämän palstan epäloogisuus. Yritän kertoa tarpeeksi, että ei tarvitse lisätä mitään ja sitten kerronkin liikaa ja maalailen? Toisaalta en kertonut tarpeeksi siinä kohtaa, etten tarkentanut, että kutsumalla miehen puolen suvun meille, tarkoitan ainoastaan mieheni vanhempia ja veljen perhettä. Kumpikaan näistä perheistä ei KOSKAAN kutsu meitä kaikkia samaan aikaan, paitsi me.
Tämä koko juttu vaivaa minua, enkä ole sinut sen kanssa. Siksi varmaan kirjoitin. Ja sainkin joitakin kommentteja, joissa näkökantaani on ymmärretty.
Ap.
hetkinen
Alunperin kerroit kutsuvasi anopin puolen suvun, et miehen puolen sukua. Miehen vanhemmat + veljen perhe ei ole sama asia kuin suku eikä anoppi ole sama asia kuin mies.
Ja kuka kumma puhuu muutenkaan miehen suvusta anopin puolen sukuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Oliko miehesi kuulemassa tuon? Jos minun äitini tuollaisen syytöksen puolisolleni osoittaisi, niin sanoisin suoraan, että päätös oli yhteinen. Minusta kumpikin puoliso selvittää itse tällaiset asiat äitinsä kanssa eikä niin, että esim. miniästä tehdään se syyllinen.
Täytyy kyl sanoa, että usein tällaiset asiat menee sen suvun ulkopuolisen (miniän tai vävyn) piikkiin. Vaikka miten selittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
OT mutta jätän kaikki kumminkaimantädinserkun riparit todellakin väliin vaikka asuisi 20 km päässä. Viime kesänäkin tuli tällainen kutsu. Olen kyseisen lapsen nähnyt hänen vauva-aikanaan viimeksi. "Oli muita kiireitä" - en todellakaan lähde pällistelemään ja hymistelemään tuntemattoman lapsen juhlaan, tuollaisissa taitaa ainoa kutsun motiivi olla lahjan saaminen, ellei v**uilua lasketa motiiviksi.
Ja kyllä, olen kavereideni ja sukuni kanssa väleissä mutta joku kumminkaimanserkku... eih! Saa aika tärkeät riparit olla että satojen kilsojen päähän lähden ajelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin miehen suvussa suututaan, jos ei mennä satoja kilsoja juhliin, esim. 17- vuotiskekkereihin ( eivät mielestäni tärkeät juhlat). Anoppi suuttui kun en mennyt kahville hänen mökkinaapureilleen, joita en tunne. Mua noi vaatimukset ahdistaa, mutta käytän omaa järkeä minne menen( mies saa mennä minne haluaa)
Anopin ehdin tuntea valitettavasti vain vähän aikaa. Aivan ihana ihminen ja harmittaa, että hän sairastui, menetti puhekyvyn ja kuoli ihan liian aikaisin. Otti minut avosylin vastaan ja tykkäsin hänestä todella paljon.
Oma äitini taas on tuollainen velvoitteita viljelevä ihminen. Pitäisi käydä vähintäänkin joka kuukausi kylässä, ajaa autolla yli 200 km matka edes takaisin päiväseltään. Ja kun perille pääset, niin pitää hoitaa kymmeniä asioita ja kyydittää kaupasta toiseen. Vaikka linja-autot kulkee ja on ystäviä, jotka ovat tarjonneet kyytiä. Minulla oli jalka kipeänä viikkokausia (leikattiinkin eli oikeasti olin sairas ja sairaslomalla). Koko ajan vaan kuului, että 'ette ole käyneet kylässä ja koska tulette. Olisi sitä ja tätä, mitä,pitäisi hoitaa'.
Ja just pitäisi jonkun serkun rippijuhliin mennä, ihan vain sen vuoksi, että äiti saa autokyydin kirkkoon. Jättää itse menemättä, kun minä en mene, vaikka joku sukulainen tarjoaisi kyytiä. Eikä ymmärrä sitä, ettei esim. työvuoroja voi noin vain vaihdella jonkun kummin kaiman rippijuhlien vuoksi.
Aina haukutaan anoppeja, mutta kyllä ne omat äiditkin osaa olla rasittavia. Mutta ikinä en ole puolisoni syyksi laittanut sitä, että miksi ei voida tulla kylään. Itse asiassa puolisoni tulee paremmin juttuun vanhempieni kanssa ja käy heidän luona kylässä joskus ohikulkumatkallaan ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Oliko miehesi kuulemassa tuon? Jos minun äitini tuollaisen syytöksen puolisolleni osoittaisi, niin sanoisin suoraan, että päätös oli yhteinen. Minusta kumpikin puoliso selvittää itse tällaiset asiat äitinsä kanssa eikä niin, että esim. miniästä tehdään se syyllinen.
Täytyy kyl sanoa, että usein tällaiset asiat menee sen suvun ulkopuolisen (miniän tai vävyn) piikkiin. Vaikka miten selittäisi.
Minä olen esim. suoraan sanonut omalle äidilleni, että puoliso tulisi mielellään, mutta minulla on työvuoro, enkä voi siirtää sitä eli minä en pääse lähtemään. No, ehkä äitini on helpompi ymmärtää tämä, kun puolisoni käy heillä kylässä joskus ilman minua (tekee reisdutyötä ja ajelee ympäri Suomea). Mielellään menee sinne kahville huoltsikan sijaan, kun pöytä notkuu äidin leivonnaisia ja meillä kotona leivotaan aika harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Sen verran olematonta sukua se anopin velipuolen kumminkaiman mikälie että on täysin kohtuutonta edes olettaa tai vaatia toisia tulemaan juhliin.
Ohis, mutta mun mies ja lapset oli just sunnuntaina anopin edesmenneen siskopuolen lapsenlapsen rippijuhlissa. Minä en ko. siskoa, hänen lapsiaan enkä lapsenlapsiaan ole koskaan tavannut, enkä halunnut mennä juhliin. Mies halusi (koska kerta oli kutsuttu..) joten mies sitten meni lasten ja anopin kanssa.
Ja kaikki olivat tyytyväisiä :) eikä turhia kaunoja jäänyt kellekään.
Meidän perheessä oli vähän vastaavaa. Tiheällä tahdilla oli kahdet ristiäiset, molempiin paikkoihin yli 300 km suuntaansa matkaa. Rahaakaan ei ollut liialti, olin tuolloin kodinhoitotuella kahden pienen lapsen kanssa kotona.
Molemmat ristiäiset oli miehen serkkujen lapsia. Kutsu esitettiin minulle "meidät on kutsuttu, mutta ei mennä". Mies siis oli jo päättänyt osallistumatta jättämisen, mä hieman mökkihöperöisenä olisin lähtenyt mielelläni.
Jotenkin anoppi sai tämän mun syyksi. Ihan erikseen tuli haukkumaan minut, kun ei viitsi lähteä sukujuhliin. Ajankohdan oli toki valinnut niin, että mieheni oli töissä. En alkanut selitellä, sanoin että ei tulla, asia loppuunkäsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodinhoitotukea ei ole olemassakaan...
Anopit on aina anoppeja. Meidän perhe ei päässyt miehen siskon lapsen ristiäisiin, asia oli kaikille osapuolille täysin ok. Paitsi anopille. Tästä on nyt yli 5 vuotta ja vieläkin anoppi jaksaa passiivis-agressiivisesti vittuilla kun ei kuulemma meidän perhettä kiinnosta sukujuhlat. Ja tasan ne yhdet ristiäiset on jäänyt väliin.
Onneksi asuu suht kaukana niin ei tarvi useammin olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Anoppisi on kotoisin etelä-pohjanmaalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Anoppisi on kotoisin etelä-pohjanmaalta?
En ole ap, mutta anoppini on oikein stereotyyppinen eteläpohjalaisakka. Hänen perheessään nainen (=hän) päättää koska ja missä kyläillään. Ei ymmärrä vieläkään, että lapsiinsa hänen määräysvaltansa ei enää yllä. Nuorimmainen on 33. Ja ilkeästi kyllä huomauttelee pitkäänkin, jos Tyyne-tädin kissanristiäisiin ei olla menty.
Mun kotiinkin on kutsunut ihmisiä katsomaan vauvaa. Siis ihmisiä, joista en ole ikinä kuullutkaan. Ilmoittamatta mulle. Oli tosi kivaa kun anoppi ja pari muuta juoruakkaa törmää paikalle, kun on kauhea tiskivuori, itsellä tukka pesemättä ja pukluinen yöpaita päällä... jostain syystä välit ovat nykyään varsin viileät.
Mutta joo, hassua, mkun 7kymppinen muori ei osaa yhtään kunnioittaa muiden vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis miksi tämä on sinun vikasi? Onko miehesi niin vässykkä,että laittoi syyn pelkästään sinun niskoillesi,ettette päässeet?
Onko sanonut äidilleen näin:" Oltais me tultu,mut vaimo on töissä ja sit hän halusi,et mennään koko perhe yhdessä naapurin rippijuhliin,ni en mä sit päässy suvun juhliin,ku vaimo ei päästänyt."Ei anoppi erikseen kohdistunut moitteitansa minuun. Hän puhui meille molemmille, mutta totesi kyllä, että nainenhan tällaiset kyläilyasiat perheessä päättää.
Ap.
Anoppisi on kotoisin etelä-pohjanmaalta?
En ole ap, mutta anoppini on oikein stereotyyppinen eteläpohjalaisakka. Hänen perheessään nainen (=hän) päättää koska ja missä kyläillään. Ei ymmärrä vieläkään, että lapsiinsa hänen määräysvaltansa ei enää yllä. Nuorimmainen on 33. Ja ilkeästi kyllä huomauttelee pitkäänkin, jos Tyyne-tädin kissanristiäisiin ei olla menty.
Mun kotiinkin on kutsunut ihmisiä katsomaan vauvaa. Siis ihmisiä, joista en ole ikinä kuullutkaan. Ilmoittamatta mulle. Oli tosi kivaa kun anoppi ja pari muuta juoruakkaa törmää paikalle, kun on kauhea tiskivuori, itsellä tukka pesemättä ja pukluinen yöpaita päällä... jostain syystä välit ovat nykyään varsin viileät.
Mutta joo, hassua, mkun 7kymppinen muori ei osaa yhtään kunnioittaa muiden vapaa-aikaa.
Hei sinä siellä. Anoppisi on kuin anoppini! Kun esikoisemme syntyi, kutsui oman parhaan ystävänsä meille katsomaan vauvaa ja muisti jossain sivulauseessa mainita asiasta aamulla ennen tuloaan. Sain synnytyshormoneissani ihan kohtauksen kun kuulin tämän. Repesin synnytyksessä pahoin ja makasin kolme ekaa viikkoa sohvalla yöpaita päällä, tissit ihan veriruvella imetyksestä ja anopin ystävä, jonka olin tavannut kerran, tunkeaisi meille!?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ensin kutsut anopin suvun teille joka vuosi "Minä olen mieheni suvussa ainoa, joka jokainen vuosi kutsuu anopin puolen suvun meille niin, että näemme kaikki toisiamme." ja sitten yllättäen ette ole nähneet anopin velipuolen lapsenlasta 10 vuoteen, vaikka kaikki olette nähneet toisianne vuosittain.
Kun teet provon, tarkista yksityiskohdat!
Ja ihan turha selittää, että juuri tätä perhettä ette ole nähneet vuosiin tai että rippilapsi on asunut Kanadassa kaikki edelliset 10 vuotta tms. Teit virheen tarinassasi, seuraavalla kerralla parempi tuuri.
Anopin velipuolen lapsenlapsi ei kaiketi kuulu lähisukuun.
Kyllä ne just ovat jos on noin kaukaista sukua. Ihan oikeasti.
Suomessa on ihan täysi vapaus luistaa kenen tahansa mistä juhlista vaan ja noin kaukaisen sukulaisen rippiäiset on kyllä sellaiset ettei tartte mennä jos muutenkaan ei tekemisissä olla.