Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti riidoissa anoppinsa kanssa?
27.06.2017 |
Sain viime keväänä huutia anopiltani, koska perheemme ei osallistunut anopin velipuolen lapsenlapsen rippijuhliin. Juhlat olivat 250 km päässä, minulla oli töissä aamuvuoro ja parhaan ystäväperheemme lapsi pääsi myös ripille naapurissamme. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt revetä kaikkialle. Ilmoitimme, että emme pääse. Koko loppukesän sain kuulla huomauttelua tästä ja kerran mielessäni pimahti ja sanoin anopille, että kyllä me itse tiedämme, mitä teemme. Anoppi loukkaantui verisesti ja sain kuulla, kuinka hankala olin verrattuna toiseen miniäänsä, joka sentään ymmärtää suvun merkityksen ja tulivat juhliin. Mieheni veljen perhe asuu 30 km päässä tästä rippijuhlapaikasta, kälyni ei ollut töissä ja heillä ei ollut muita juhlia, joten pääsivät hieman paremmin.
Loukkaannuin tuosta "ymmärtää paremmin" suvun merkityksen. Minä olen mieheni suvussa ainoa, joka jokainen vuosi kutsuu anopin puolen suvun meille niin, että näemme kaikki toisiamme. Ei miehen veljen perhe, ei anoppi. Nyt emme ole nähneet kaikki toisiamme viime elokuun jälkeen, koska en ole halunnut "ymmärtää suvun merkitystä" enää ja kutsua miehen sukua yhdessä meille. Eikä kukaan muu tietenkään ole tehnyt sitä. Olen odottanut anopilta jonkinmoista vastaantuloa, mutta koska sitä ei ole näkynyt, taidan jatkaa näin ikuisuuteen. Perhettäni asia ei näytä haittaavan. Hyväkäytöksisenä ihmisenä asia kyllä kaivelee minua, mutta en jaksa enää, että päältäni kävellään eikä tekemään hyvää arvosteta.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Niinpä! Siksi ei kannata ottaa huolekseen turhia "pakkoja"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan järjestä mitään juhlia jos en aidosti tahdo niitä järjestää omaksi iloksi. En siis odota mitään ikuista kiitollisuutta vierailta tai vastakutsuja.
Aikuisena ihmisenä teen itse omat päätökseni enkä jaksa tuntea syyllisyyttä jos joku ei halua ymmärtää että elän omaa elämääni ja teen itse päätökseni.
Nytkin on tulossa lähisukulaisen rippijuhlat ja en mene kirkkoon mutta menen kuitenkin juhliin. Jos jollekin sukulaiselle on ongelma etten mene kirkkoon niin se olkoon vain hänen ongelmansa.
Ja näihin PAKKO-höpinöihin (pakko osallistua sukujuhliin) niin tiedoksi että pakko on vain paskantaa ja kuolla! Karua mutta niin totta.
Voi mä ap tiedän niin miltä susta tuntuu. Mä oon ollut miehen puolen suvun jutuista kolme kertaa 15 vuoden aikana pois ja niistä muistutetaan vähän väliä. Yhden kerran rintatulehduksen vuoksi, toisen kerran synnyttämässä ja kolmannen kerran ei siirretty lomareissua yksien sukulaistytön rippijuhlien vuoksi. Olin nähnyt tytön kerran aiemmin kun tyttö oli 4 tai 5v.
Voi mua ärsyttää kun aina puheenaihe viedään siihen kun "ei ne kato tullu sillon sinne niin, se oli taaaas se kerta kun olivat poissa. Ei miehen sukulaiset ikinä merkkaa mitään". Mä nään niin punaista! Ja itseasiassa meillä on joka toisissa kekkereissä mies töissä ja mä meen AINA lasten kanssa miehen sukulaisten luo jauhamaan hymysuin paskaa ja sit jaksetaan länkyttää jostain parista kerrasta. Ne kerrat ku mies on ollut pois ni ohitetaan tosta noin vaan. Mitä tekoo mulla on ees siellä? Ei ne oo mun sukulaisia. Vituttaa koko suku. Miehen takia jaksan hymyillä ja olla ystävällinen. Mut niiden ei tarvi olla sitä koskaan mulle! Mä ärrään sit täällä avlla teille kaikille ku vituttaa et saan purettuu tän pois itestäni.
T. Se jonka anoppi pöllii astioita
Vierailija kirjoitti:
Voi mä ap tiedän niin miltä susta tuntuu. Mä oon ollut miehen puolen suvun jutuista kolme kertaa 15 vuoden aikana pois ja niistä muistutetaan vähän väliä. Yhden kerran rintatulehduksen vuoksi, toisen kerran synnyttämässä ja kolmannen kerran ei siirretty lomareissua yksien sukulaistytön rippijuhlien vuoksi. Olin nähnyt tytön kerran aiemmin kun tyttö oli 4 tai 5v.
Voi mua ärsyttää kun aina puheenaihe viedään siihen kun "ei ne kato tullu sillon sinne niin, se oli taaaas se kerta kun olivat poissa. Ei miehen sukulaiset ikinä merkkaa mitään". Mä nään niin punaista! Ja itseasiassa meillä on joka toisissa kekkereissä mies töissä ja mä meen AINA lasten kanssa miehen sukulaisten luo jauhamaan hymysuin paskaa ja sit jaksetaan länkyttää jostain parista kerrasta. Ne kerrat ku mies on ollut pois ni ohitetaan tosta noin vaan. Mitä tekoo mulla on ees siellä? Ei ne oo mun sukulaisia. Vituttaa koko suku. Miehen takia jaksan hymyillä ja olla ystävällinen. Mut niiden ei tarvi olla sitä koskaan mulle! Mä ärrään sit täällä avlla teille kaikille ku vituttaa et saan purettuu tän pois itestäni.
T. Se jonka anoppi pöllii astioita
Älä nyt viitti olla hölmö. Ei kenenkään tarvitse vasten tahtoaan tuollaisiin kutsuihin mennä. Itki ja potki sen jälkeen ihan kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Minä ymmärrän ap:n perheen valintaa erittäin hyvin! Pikkuisen liikaa hintaa puolivieraan lapsen rippijuhlien vuoksi - matkat, lahja (toki sen muistamisen voi toimittaa olematta juhlissa), hotelliyöpyminen - siinä menee helposti 500 €! Jossakin menee raja ja se voi olla jopa taloudellinen!
Pointti onkin se että niiden ap:n lasten yhteyksiä pidetään siihen isän puolen sukuun.
Pointti sekin, että ei ole pakko pitää yhteyksiä sukulaisiin, eikä pakko-osallistua juhliin!
Vanhemmuuteen liittyy paljonkin pakkoja.
Eipä liity ellei ole laissa erikseen mainittu. Mikään laki ei pakota osallistumasta sukujuhliin.Ei niin mikään. Mikään laki ei pakota viettämään joulua, juhannusta, pääsiäistä yms seurassa joka ei kiinnosta. On vapaus valita. Jos sukulaiset eivät osaa käyttäytyä, olkoot keskenään. Ei tule ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies mennyt lasten kanssa sinne ristiäisiin? Ja sinä rippijuhliin töiden jälkeen.
Rippijuhliin. Mieheni ei missään nimessä halunnut lähteä yksin lasten kanssa. Hänestäkin oli turha ajaa kireällä aikataululla 500 km edestakaista matkaa jonkun puolituntemattoman juhliin. Naapurissa asuvan ystäväperheen juhliin mies puolestaan halusi tulla, koska kyseisen rippilapsen isä on hänen paras kaverinsa ja olemme tunteneet tytön vauvasta asti.
Ap.
Eikö he voineet yöpyä siellä esim hotellissa?
Kerrotko miksi pitäisi mennä täysin tuntemattoman ihmisen rippijuhliin satojen kilometrien päähän? Ja perustele vielä hyvin.
Minä ymmärrän ap:perheen ratkaisun vallan hyvin, mikä siinä oli sellainen mikä meni yli oman ymmärryksesi?
Juhlat on lupa valita itse.
Repesin tuolle hotellikommentille. :) Että pitäisi vielä maksaa satoja hotellista, sinne Peräseinäjoelle ajosta, lahjat, ehkä vaatehankinnat jne. Johan siinä tulee kunnon koko perheen lomamatkan hinta kasaan tai sillä rahalla saa jo perheen teineille mopotkin, tai mitä ikinä kuka nyt ostaakin. Minä en varmasti mene johonkin kumminkaiman rippijuhlaan toiselle puolelle suomea ja joudu konkurssiin sen takia...
Eikö hän se Peräseinäjoen hotelliyö maksa kuutisenkymppiä, edustavat työvaatteet riittää, lahja max 30 euroa ja samalla voi sitten hoitaa sem sukuloinnin muidenkin kanssa.
Eli satasen kulut ja sillä kuitataan vuoden sukuloinnit.
Saako satasella useamman mopon? Missä?
Kuulu sinäyltiösukurakasjankkaaja, mikään ei korvaa sitä kissanristiäisissä hukkaan heitettyä aikaa mitä ei voi laatuajaksi millään muotoa kutsua.Miksi kukaan haluaa aikaa tuhlata moiseen tuntemattomaan, ihan sama vaikka ois jotain kaukaista sukua. Peräseinäjoelle ajavat vain lampaat. Maailma ei kaadu jos joku tuntematon teini jää ilman kahtakymmentä euroa sen takia että perhe Y ei halunnut sinne mennä.Jos kaatuu on vika päässä, ei perheessä Y.
Pointti siis on se, että anoppi moittii ajankäytön valinnoista. Typerästi tehty anopilta.
Aloin ihan omaan sukuuni verraten laskemaan, kuka olisi se "anopin velipuolen lapselapsi". Omalla anopillani on vain täysveljiä, ja heidän juhliinsa olemme menneet, ovathan he puolisoni serkkuja. Minun äidilläni eli puolisoni anopilla on velipuolia, jotka ovat kyllä olleet yhtä rakkaita enoja kuin se täysvelikin. Heidänkin lapsensa ovat minulle serkkuja ja koska sukumme on pieni, ovat serkut tärkeitä lähisukulaisia. Kuitenkaan emme ole olleet jokaisen serkunlapsen rippijuhlissa, matkaa on satoja kilometrejä eikä aina ole edes kutsuttu (pitäisikö moittia serkkujen vaimoja, ettei ole kutsua tullut 😉?) Kukaan ei kuitenkaan ole moittinut menemättä jättämisistä.
Anoppi tosin on moittinut monesta muusta asiasta, emmekä siksi ole paljoakaan tekemisissä. Myös hänen alkoholiongelmansa vaikutti asiaan.
Ap, kysyit että miten tästä eteenpäin. Minä sanoisin neuvoksi että hyväksyt sen, että anoppi on sellainen kuin on eikä tule muuttamaan käytöstään. Joten jatkossakin teette omat päätöksemme, ja annatte anopin kiukutella jos kiukuttelee. Siitä ei kannata mieltänsä pahoittaa etkä päätänsä vaivata, se on anopin ongelma.
Älä odota anopilta mitään vastaantulemusia, jos sellainen tapahtuu, ota se iloisena yllätyksenä.
Älä anna suvun teille kutsumiselle mitään muita merkityksiä. Kutsut jos haluat, muuten et, ja jos kutsut, älä tee sitä vastakutsun toivossa.