Muita, jotka olette työpaikalla oman tien kulkijoita eli ette

Meillä ei edes ole mitään yhteisiä taukoja. Liukuvan työajan puitteissa tulen aina viimeisenä töihin eikä minulla sitten ole myöskään nälkä yhtä aikaa kuin useimmilla, joten syön usein eri aikaan tai eri paikassa. En yhtään välttele muita, mutta en myöskään aktiivisesti pyydä seuraa. En tarvitse sitä. Mielestäni huolehdin silti ilmapiiristä, koska en milloinkaan puhu pahaa muista enkä levittele kielteisiä asioita.

Pakko ihmetellä näitä vastaajia, vaikea samastua tuohon, että ei halua töistä ketään kaveriksi, koska voi tulla riitaa ja sitten ongelmissa. Tuntuu aika kaukaiselta omasta arjesta tuollainen ajattelutapa, minulla ei ole tapana riidellä ystävieni kanssa.

Itse olen löytänyt ihania ystäviä työpaikoilta. Töissä tehdään töitä, mutta saa siellä olla kivaakin. Esim. lounastauot on mukava viettää ystävien kanssa jutellen samalla kaikesta maan ja taivaan välillä. Töissä ollaan 8 tuntia päivässä 5 kertaa viikossa, työkavereita nähdään enemmän kuin ketään ystäviä, joten vaikea kuvitella, ettenkö haluaisi työkavereistani ystäviä. Ja tästä kaikesta huolimatta, olen introvertti, uskokaa tai älkää. :D

Tavallaan joo koska ei kiinnosta työjuttuja höpöttää lounaalla vaan jauhaa paskaa että nollautuu aivot.eli pitää valita höpötysseura tarkoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun seuraa, alkaa olla aika selvä, miksi työpaikoilla voidaan huonosti. "Mitään en ittestäni anna kun saatana pilkkaavat. Teen vaan työni, puh puh. Silloinkin kerran tuli hiekkaa laatikolla silmille ja kyllä silloin jo tiesin että taaperoista tulee ihmisiä ja ihmiset on saatanasta."

Samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt, miten joku kehtaa valittaa työpaikan huonosta ilmapiiristä ja sitten ilmoittaa ylpeänä eristäytyvänsä. Jokainen työntekijä on mukana tekemässä sitä ilmapiiriä ja osaltaan vastuussa, jos se on huono. Yhdessä sitä pitää myös parantaa sekä huolehtia sen hyvänä pysymisestä, jos se on jo hyvä. Eristäytyjä on vapaamatkustaja joka kritisoi ilmapiiriä, vaikka ei itse tee osuuttaan sen hyväksi. Itsekin viihtyisin yksin nurkassani, mutta ei se toimi työyhteisössä.

Niin, kannattaisi myös miettiä sitä, miksi jotkut "eristäytyvät" työyhteisöstä... Jos jätetään ainoana pois yhteisestä tekemisestä, onkohan mukavaa viettää enää aikaa tuollaisten ihmisten seurassa?

Työyhteisömme oli kovin raadollinen yhtä työntekijää kohtaan, joka sairastui vakavasti. Teki sitten osa-aikaista työtä ja oli mielestäni sinnikäs. Voi sitä arvostelun määrää, mitä tuo työntekijä sai osakseen takana päin. Ja kuinka onkaan, kyseessä hoitoala.

Yksikin tuppisuinen tollottaja voi pilata työilmapiirin aika tehokkaasti. Sen takia nykyään vaaditaankin sitä "hyvä tyyppi"-sosiaalisuutta. Töissä on kaikilla paljon mukavampaa kun ei ole sitä marsista tullutta pilkunviilaajaa riesana.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin noita kälättäjiä ja muka-hauskoja vitsailijoita ja kova äänisiä suoraan sanojia, herkkänahkaisia itse... Tekis joskus mieli huutaa että nyt turvat kiinni, kun toiset yrittää juoda kahvia ja rentoutua hetken. Ne teidän typerät vitsit on jo kuultu miljoonasti.

Usein noiden kälättäjien vitsit on vielä sellaista tasoa mitä käyttää 15 vuotiaat. Meillä ainakin töissä pari tyyppiä jotka jauhaa ja jakaa omat seksijututkin kahvipöydässä... Karseaa kuunnella eikä niillä ees hävetä