Muita, jotka olette työpaikalla oman tien kulkijoita eli ette

Mun työpaikka on pieni, olen oikeastaan ainoa ulkopuolinen. En oikein jaksa samoja ihmisiä koko ajan, kun ei ole mitään työn ulkopuolista yhteistä asiaa. Haluaisin pitää lounastaukoni yksin, mutta se ei ole mahdollista. Ei ehdi puolessa tunnissa mihinkään ja toiset änkeävät aina samaan aikaan syömään. Se on ärsyttävää. Olen yrittänyt syödä aiemmin tai myöhemmin, mutta ei se onnistu. Toiset siirtävät taukoaan myös. Työasioista voin puhua, mutta ärsyttää se yksityisasioiden utelu. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitajissa on ikäviä juoruajia ja tauolla puhutaan pahaa poissaolevista tai haukutaan omaisia tai potilaita. Monikin on ihan väsynyt työhönsä, mutta menepä ehdottamaan työnkiertoa, niin tulee tappavia katseita.

Ei se väsymys työnkierrolla helpota, päinvastoin! Olet pitkään uutena etkä löydä/tajua asioita, kamala stressi olla sairaanhoitajana vastuussa potilaista, mitä et oikeasti hanskaa! Ei ole kenenkään etu, usko vaan, kestää todella kauan erikoissairaanhoidossa perehtyä toiseen erikoisalaan! Kokemuksen kartuttamisessa menee vuosia, työn toki oppii nopeammin.

Juu, ei kiinnosta myöskään yhteisöllisyyspakotukset, kehu työkaveria -kampanjat tai firman juhlapäivät tms.

Saisiko vain tehdä työsopimuksessa sovittua tehtävää ilman että pitäisi osallistua muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei kiinnosta myöskään yhteisöllisyyspakotukset, kehu työkaveria -kampanjat tai firman juhlapäivät tms.

Saisiko vain tehdä työsopimuksessa sovittua tehtävää ilman että pitäisi osallistua muuhun?

Mä vihaan kans noita päiviä. Kun en halua tutustua, omien asioiden ja mielipiteiden, muista kun työasioista, kertominen työpaikalla aiheuttaa vaan seläntakana puhumista, riitaa ja kaikenlaisia klikkejä.

Hittoako se kenellekään kuuluu mitä mä vapaa-ajalla teen tai olen tekemättä, ei kiinnosta myöskään muiden asian. Opin jo nuorena, että jos kerrot kyselijöille itsestäsi ihan normaaleita asioita, sinua haukutaan seläntakana entistä enemmän. Harrastukset ja muut haukutaan jne.

Ja just nuo vanhemmat vakkarit ei osaa yksin edes vessassa käydä. Voi sitä haukkumisen määrää jos joku nuorempi lähtee syömään/tauolle kaverin kans oikeesti sattumalta samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin. Siitä ei pidetty, sanottiin suoraan. Määrä-aikaisuutta ei jatkettu.

Minä tulin kaikkien kanssa toimeen ja kuuntelin kaikkien murheet. Samalla olin toimiston ilopilleri ja tein työni + muutakin ylimääräistä. Siltikään ei sopparia jatkettu.

Tätä keskustelua kun seuraa, alkaa olla aika selvä, miksi työpaikoilla voidaan huonosti. "Mitään en ittestäni anna kun saatana pilkkaavat. Teen vaan työni, puh puh. Silloinkin kerran tuli hiekkaa laatikolla silmille ja kyllä silloin jo tiesin että taaperoista tulee ihmisiä ja ihmiset on saatanasta."

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Sinua ei siis haittaa yhtään, että olet niin huonoissa väleissä työkaveriesi kanssa että he poistuvat huoneesta sinun tullessasi? Työpaikan ilmapiiri kärsii sinusta ihan varmasti. Pistää miettimään oliko se tullessasi niin huono. Ainakaan et näe mitään vikaa itsessäsi, vaikka sitä selvästi on.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun seuraa, alkaa olla aika selvä, miksi työpaikoilla voidaan huonosti. "Mitään en ittestäni anna kun saatana pilkkaavat. Teen vaan työni, puh puh. Silloinkin kerran tuli hiekkaa laatikolla silmille ja kyllä silloin jo tiesin että taaperoista tulee ihmisiä ja ihmiset on saatanasta."

Samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt, miten joku kehtaa valittaa työpaikan huonosta ilmapiiristä ja sitten ilmoittaa ylpeänä eristäytyvänsä. Jokainen työntekijä on mukana tekemässä sitä ilmapiiriä ja osaltaan vastuussa, jos se on huono. Yhdessä sitä pitää myös parantaa sekä huolehtia sen hyvänä pysymisestä, jos se on jo hyvä. Eristäytyjä on vapaamatkustaja joka kritisoi ilmapiiriä, vaikka ei itse tee osuuttaan sen hyväksi. Itsekin viihtyisin yksin nurkassani, mutta ei se toimi työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Huh. Tälläisten postausten jälkeen tulee ihan onnellinen fiilis, että omassa työpaikassa ei ole liikaa hierarkiaa tai pomoja ja meininki on pääasiassa mukavaa... :|

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun seuraa, alkaa olla aika selvä, miksi työpaikoilla voidaan huonosti. "Mitään en ittestäni anna kun saatana pilkkaavat. Teen vaan työni, puh puh. Silloinkin kerran tuli hiekkaa laatikolla silmille ja kyllä silloin jo tiesin että taaperoista tulee ihmisiä ja ihmiset on saatanasta."

Samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt, miten joku kehtaa valittaa työpaikan huonosta ilmapiiristä ja sitten ilmoittaa ylpeänä eristäytyvänsä. Jokainen työntekijä on mukana tekemässä sitä ilmapiiriä ja osaltaan vastuussa, jos se on huono. Yhdessä sitä pitää myös parantaa sekä huolehtia sen hyvänä pysymisestä, jos se on jo hyvä. Eristäytyjä on vapaamatkustaja joka kritisoi ilmapiiriä, vaikka ei itse tee osuuttaan sen hyväksi. Itsekin viihtyisin yksin nurkassani, mutta ei se toimi työyhteisössä.[/quot

On eri asian jutella työasioista kivasti ja heittää normiläppää.

Yksityisasioita ei tarvitse kertoa ja itse taas kovasti kummeksun jos joku sellaisia minulta tivaa. Minusta se on kiusaamista koska en itsekään välitä tai halua tietää, onko Pirjolla kaksi poikaa joista toinen kirjoittaa tänä keväänä tai että Aarne muuttaa Saloon uuden muijan kanssa. Ei kiinnosta joten en ymmärrä, miksi joku hysteerisesti haluaisi tietää keräänkö Muumi-mukeja tai kuuntelenko äänikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Sinua ei siis haittaa yhtään, että olet niin huonoissa väleissä työkaveriesi kanssa että he poistuvat huoneesta sinun tullessasi? Työpaikan ilmapiiri kärsii sinusta ihan varmasti. Pistää miettimään oliko se tullessasi niin huono. Ainakaan et näe mitään vikaa itsessäsi, vaikka sitä selvästi on.

Ne sitten on viattomia sädekehällisiä, jotka puhuvat paskaa muista? Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Jos muut lähtevät pois jonkun tullessa huoneeseen työpaikalla, on kyse työpaikkakiusaamisesta ja tuossa tapauksessa siihen syyllistyy iso osa työntekijöitä. Yhteys luottamusmieheen ja pian!

Ei hyvään ilmapiiriin tarvitse yksityisasioiden juoruilua. Siihen riittää se, että puhalletaan yhteen hiileen parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Se, että pääsee välillä hengähtämään samojen ihmisten seurasta, virkistää mieltä. Puheenaiheet on kuitenkin joko työstä tai muista ihmisistä puhumista tai minun omien asioiden utelua. En ymmärrä, miten esimerkiksi lapseni sairaudesta tietäminen edistää työilmapiiriä. Siitä on ollut pakko mainita, koska olen joskus joutunut työaikaan käymään lääkärikäynneillä (tunnit korvaan etu- tai jälkikäteen, työni sallii sen, koska ei ole suoraa asiakaspalvelua). En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä juoruilu tuo hyvän ilmapiirin. Minä olen ollut onnellinen, kun olen saanut tehdä töitä yksin. Kotona syömässä käyminen tekee työpäivästä mukavamman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Sinua ei siis haittaa yhtään, että olet niin huonoissa väleissä työkaveriesi kanssa että he poistuvat huoneesta sinun tullessasi? Työpaikan ilmapiiri kärsii sinusta ihan varmasti. Pistää miettimään oliko se tullessasi niin huono. Ainakaan et näe mitään vikaa itsessäsi, vaikka sitä selvästi on.

Ne sitten on viattomia sädekehällisiä, jotka puhuvat paskaa muista? Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Jos muut lähtevät pois jonkun tullessa huoneeseen työpaikalla, on kyse työpaikkakiusaamisesta ja tuossa tapauksessa siihen syyllistyy iso osa työntekijöitä. Yhteys luottamusmieheen ja pian!

Huonoa seuraa on sekin, joka eristäytyy ja keskittyy haukkumaan työkavereitaan siksi että he haukkuvat. Ihan yhtä syyllinen huonoon ilmapiiriin.

Työpaikoilla on omat normistonsa. Jos yleisesti tunnettu kiivas ihminen kilahtelee säännöllisesti, on se hyväksyttävää. Sitten kun tällainen hiljaisempi ja tasainen luonne joskus puhuu  suoraan, on lähes rikosilmoituksen paikka.

Pidän oman linjani, hoidan työni ja juon kahvini. En juorua, en naura vitseille, ellei todella naurata. Olen muuta kuin laumasielu, teen mieluusti töitä yksin ja myös otan vastuun siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvään ilmapiiriin tarvitse yksityisasioiden juoruilua. Siihen riittää se, että puhalletaan yhteen hiileen parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Se, että pääsee välillä hengähtämään samojen ihmisten seurasta, virkistää mieltä. Puheenaiheet on kuitenkin joko työstä tai muista ihmisistä puhumista tai minun omien asioiden utelua. En ymmärrä, miten esimerkiksi lapseni sairaudesta tietäminen edistää työilmapiiriä. Siitä on ollut pakko mainita, koska olen joskus joutunut työaikaan käymään lääkärikäynneillä (tunnit korvaan etu- tai jälkikäteen, työni sallii sen, koska ei ole suoraa asiakaspalvelua). En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä juoruilu tuo hyvän ilmapiirin. Minä olen ollut onnellinen, kun olen saanut tehdä töitä yksin. Kotona syömässä käyminen tekee työpäivästä mukavamman. 

Minä en ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä kaikki muita kohtaan osoitettu kiinnostus on pahansuopaa juoruilua. Eihän sinun ole pakko koko työyhteisölle kuuluttaa poissaolosi syitä. Jos et tuosta asiasta halua puhua, puhu jostain mistä haluat. Keksi vaikka itsellesi elämä ja puhu siitä, jos et mistään todellisesta halua puhua. Tai puhu politiikasta, uskonnosta tai mistä vain, joka on mielestäsi turvallinen ja neutraali jutustelun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Sinua ei siis haittaa yhtään, että olet niin huonoissa väleissä työkaveriesi kanssa että he poistuvat huoneesta sinun tullessasi? Työpaikan ilmapiiri kärsii sinusta ihan varmasti. Pistää miettimään oliko se tullessasi niin huono. Ainakaan et näe mitään vikaa itsessäsi, vaikka sitä selvästi on.

Ne sitten on viattomia sädekehällisiä, jotka puhuvat paskaa muista? Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Jos muut lähtevät pois jonkun tullessa huoneeseen työpaikalla, on kyse työpaikkakiusaamisesta ja tuossa tapauksessa siihen syyllistyy iso osa työntekijöitä. Yhteys luottamusmieheen ja pian!

Huonoa seuraa on sekin, joka eristäytyy ja keskittyy haukkumaan työkavereitaan siksi että he haukkuvat. Ihan yhtä syyllinen huonoon ilmapiiriin.

Töissä pitää keskittyä perustehtävään, niin ei jää sijaa haukkumisille. 

Anteeksi nyt, mutta mun mielestä on kohteliasta tutustua uuteen työkaveriin, meitä vain parinkymmenen porukka vuoroissa, eli ei montaa samaan aikaan. Voin kysyä vaikka, missä asut tai mistä kaupungista olet kotoisin? Mun mielestä ei ole uteliaisuutta. Kertoo tuohon sitten vaikka perheestään jos haluaa.

Osoittaa kiinnostusta työtoveria kohtaan, kohteliaasti.

Millainen on työpaikka, jossa on aikaa juoruta ja haukkua toisia? Onko liikaa työvoimaa vai liikaa taukoja ja jää työt huonolle hoidolle?

Oman tien kulkija. Hyvin sanottu. Parempi kuin yksinäinen susi. Tulee liian helposti ajateltua tällainen jonkin negatiivisen käsitteen kautta.

Itse tykkään kyllä töissä jutella työasioista ja vitsaillakin muiden mukana, mutta en halua avata henkilökohtaista elämääni tai varsinaisesti ystävystyä, joten siinä mielessä olen kyllä oman tien kulkija. Joillekin sekin tuntuu olevan liikaa, mutta minkäs teet, kun ei avautuminen niin suurelle porukalle vaan tunnu luonnolliselta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta mun mielestä on kohteliasta tutustua uuteen työkaveriin, meitä vain parinkymmenen porukka vuoroissa, eli ei montaa samaan aikaan. Voin kysyä vaikka, missä asut tai mistä kaupungista olet kotoisin? Mun mielestä ei ole uteliaisuutta. Kertoo tuohon sitten vaikka perheestään jos haluaa.

Osoittaa kiinnostusta työtoveria kohtaan, kohteliaasti.

Kyseessähän ei ole ollutkaan kohteliaisuus ja aito kiinnostus työkavereita kohtaan. Aloituksessa oli juoruilu sekä pahan puhuminen selän takana.Ne eivät ole millään muotoa hyvää käytöstä.