Muita, jotka olette työpaikalla oman tien kulkijoita eli ette

Minä olin. Siitä ei pidetty, sanottiin suoraan. Määrä-aikaisuutta ei jatkettu.

Mielestäni ainoa oikea tapa. Töihin mennään tekemään töitä. Jotain satunnaista kahvilla juttelua voi harrastaa, jos joku osuu samaan aikaan kahville.

Ei siellä ole omia teitä, niitä samoja käytäviä ne muutkin kulkee.

En, minusta on kiva jutella työkaverien kanssa. Fiksua sakkia ja hyviä keskusteluita, joissa samalla hiotaan myös näkökulmia juttuihin.

T. Toimittaja

Tuollainen olen, mutta en nyt sanoisi tuota oman tien kulkemiseksi, täytyy ne työtehtävät kuitenkin hoitaa kollegan kanssa asiallisesti.

-insinööri-

Miten joillakin oikeasti on otsaa istua kahvilla tunti, lounaalla puolitoista ja iltapäiväkahvilla tunti? Niin no, kyllähän sen näkee tehdyn työn tasosta. Toivottavasti pomoa kiinnostaisi enemmän tämä seikka. Mieluummin teen töitä, siitähän minulle maksetaan. Meidän työpaikalla on lisäksi pari tyyppiä, jotka kahvipöydässä puhuu omia juttujaan nonstoppina, muut ei saa suunvuoroa. Ja volyymitaso on niin kova, että korvia särkee. Ihan oikeasti, se ääni on niin kova, että vieressä (tai samassa pöydässäkään) ei mielellään istu. Ja joku vielä ihmettelee, miksi en käy kahvilla :DDD

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin oikeasti on otsaa istua kahvilla tunti, lounaalla puolitoista ja iltapäiväkahvilla tunti? Niin no, kyllähän sen näkee tehdyn työn tasosta. Toivottavasti pomoa kiinnostaisi enemmän tämä seikka. Mieluummin teen töitä, siitähän minulle maksetaan. Meidän työpaikalla on lisäksi pari tyyppiä, jotka kahvipöydässä puhuu omia juttujaan nonstoppina, muut ei saa suunvuoroa. Ja volyymitaso on niin kova, että korvia särkee. Ihan oikeasti, se ääni on niin kova, että vieressä (tai samassa pöydässäkään) ei mielellään istu. Ja joku vielä ihmettelee, miksi en käy kahvilla :DDD

Lounas pitäisi syödä työn ääressä, kahvista puhumattakaan! En lakkaa ihmettelemästä näitä, jotka menevät johonkin ravintolaan töistä lounaalle, kuin heillä olisi aikaa vaikka millä mitalla. Aivan kuin olisivat lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin oikeasti on otsaa istua kahvilla tunti, lounaalla puolitoista ja iltapäiväkahvilla tunti? Niin no, kyllähän sen näkee tehdyn työn tasosta. Toivottavasti pomoa kiinnostaisi enemmän tämä seikka. Mieluummin teen töitä, siitähän minulle maksetaan. Meidän työpaikalla on lisäksi pari tyyppiä, jotka kahvipöydässä puhuu omia juttujaan nonstoppina, muut ei saa suunvuoroa. Ja volyymitaso on niin kova, että korvia särkee. Ihan oikeasti, se ääni on niin kova, että vieressä (tai samassa pöydässäkään) ei mielellään istu. Ja joku vielä ihmettelee, miksi en käy kahvilla :DDD

Meillä hyvin samanlaista. Kahvipöydässä voi saada kuulovaurion kun pari pahinta kälättäjää oikein innostuu. Joskus olisi kiva istua ihan pöydän ääreen ja relata kahvitauot, mutta työkavereista johtuen kahvipaussi ei ole kovin rentouttava joten useimmiten päädyn hörppimään kahvit tietsikan edessä nopeasti.

Mä en mielellään työkavereiden kanssa juttele kun työasioista ja jotain muuta "on se taas ilmoja pidellyt" tyyppisiä keskusteluja.

Jos työkaverin kanssa viettää myös vapaa-aikaa ja tulee jotain riitaa, tai muuten ei ajatukset ole samalla tasolla, esim kuinka usein ollaan tekemisissä, soitellaan tai muuta, on silti tehtävä töitä tämän ihmisen kanssa. Ja sittenkö on inhottavaa kun työkaveri mököttää sen takia ettei sen kanssa lähtenyt baariin tai jaksanut jutella puhelimessa yölläkin.

Mun mielestä töissä tehdään töitä, vapaa-aika erikseen. Työkvereiden kanssa on tultava toimeen työpaikalla, ystävä ei tarvitse olla. On myös helpompaa tehdä työnsä kun työkaverit ei ole kavereita.

Ainakin mä oon töissä vähän erilainen kun vapaalla. Töissä mä teen asiat niin kun kuuluukin ja oon hyvin tunnollinen, enkä jätä asioita "huomiselle" jos sen voi tehdä tänään, koska siitä mulle maksetaan. Vapaa-ajalla, siis kotona, asiat ei ole ihan niin justiinsa, jos jotain ei ole pakko tehdä tänään, voin jättää sen huomiselle.

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Meilläkin noita kälättäjiä ja muka-hauskoja vitsailijoita ja kova äänisiä suoraan sanojia, herkkänahkaisia itse... Tekis joskus mieli huutaa että nyt turvat kiinni, kun toiset yrittää juoda kahvia ja rentoutua hetken. Ne teidän typerät vitsit on jo kuultu miljoonasti.

Jos joku ei halua osallistua mihinkään ylimääräiseen ja haluaa jutella vain työasioista, se hänelle toki sallittakoon.

Mutta jos ei koskaan puhu mitään töissä, täytyy olla joko ääri-introvertti tai inhota työkavereitaan. Joillakin luultavasti molempia. Huonon työilmapiirin merkki, jos ei edes kahvitauolla ole mitään juteltavaa ja ihmiset tuijottaa seiniä tai omia puhelimiaan täysin vaiti. Joskus tietysti tarvii vain huokaista, mutta jos puhumattomuus on jatkuvaa, pidän sitä omituisena.

Vierailija kirjoitti:

Tulin joku vuosi sitten hoitoalan työpaikkaan, jossa valtaosa henkilöstöä on työskennellyt yli 10v. Klikkejä on, puhutaan selän takana, edessä mielistellään. Pahin on ollut mieshoitaja, joka vedättää uusia naishoitajia ja -opiskelijoita.Miespuolisia opiskelijoita ei suostu ohjaamaan. Kieroilee ja nauraa muitten virheille, raportoi eteen päin. Osastopalavereissa ei puhuta asiaa, pikkupomot jyrää. Esimies on hampaaton, mutta toisaalta pitää omaa hoviaan, joka antaa tietoa hänelle. Nämä nauttivat sitten erityiskohtelusta, vaikkei osaamista olekaan muita enemmän.

LInjani on ollut alusta alkaen se, että töissä tehdään töitä. Kerron työhön liittyvätv asiat, en mitään omasta elämästäni. En juorua kenestäkään, annan paluetetta face-face tarvittaessa, hyvää ja joskus korjausta vaativaakin.

Tiedän, että minua pidetään ikävänä työkaverina, käyn tauollakin usein erikseen, sillä en keskeytä töitäni kellon mukaan. minua ei edes pyydetä tauolle tai jos menen yhtaikaa, lähtee muut pois.

Työ on vain yksi osa elämääni, ystävät ja luottoihmiset ovat muualla.

Voihan herättää ajatuksia, että työpaikan ilmapiiri kärsii minusta. No, ehkä kärsisi vähemmän, jos loppuisi turhat juorut, klikit ja laiskuus.

Minuun kuitenkin turvaudutaan usein ja näkemyksiäni arvostetaan. Ei ole aikomustakaan päästä työpaikan sisärenkaaseen, saan palautteen hyvässä sävyssä omaisilta ja potilailta. Se on tärkeintä.

Eri ala, mutta suunnilleen sama homma.

Hoitajissa on ikäviä juoruajia ja tauolla puhutaan pahaa poissaolevista tai haukutaan omaisia tai potilaita. Monikin on ihan väsynyt työhönsä, mutta menepä ehdottamaan työnkiertoa, niin tulee tappavia katseita.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei halua osallistua mihinkään ylimääräiseen ja haluaa jutella vain työasioista, se hänelle toki sallittakoon.

Mutta jos ei koskaan puhu mitään töissä, täytyy olla joko ääri-introvertti tai inhota työkavereitaan. Joillakin luultavasti molempia. Huonon työilmapiirin merkki, jos ei edes kahvitauolla ole mitään juteltavaa ja ihmiset tuijottaa seiniä tai omia puhelimiaan täysin vaiti. Joskus tietysti tarvii vain huokaista, mutta jos puhumattomuus on jatkuvaa, pidän sitä omituisena.

Pakkohan töissä on puhua, mutta työasiat riittää ainakin osalle. Jos tiedät, että sinusta puhutaan paskaa, kun et ole paikalla, niin miksi puhua yhtään mitään tauon aikana. Kännykkä on kivempi kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin noita kälättäjiä ja muka-hauskoja vitsailijoita ja kova äänisiä suoraan sanojia, herkkänahkaisia itse... Tekis joskus mieli huutaa että nyt turvat kiinni, kun toiset yrittää juoda kahvia ja rentoutua hetken. Ne teidän typerät vitsit on jo kuultu miljoonasti.

Ei tarkoita ettenkö juttelisi työkavereiden kanssa tauolla. Mutta kun ei tahdo kuulla mitä toinen mulle sanoo kun toisella puolen kahvihuonetta joku HUUTAA niitä samoja vitsejä päivästä toiseen. Vielä pari vuotta sitten ne jutut oli ihan hauskoja, mut ei enää, kun kuullut ne miljoona kertaa. Oisko uuden vitsin keksiminen jo pikkuhiljaa paikallaan?

Työt voin tehdä töissä kenen kanssa tahansa, mutta kenenkään kanssa en halua olla työkaveria enempää.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei halua osallistua mihinkään ylimääräiseen ja haluaa jutella vain työasioista, se hänelle toki sallittakoon.

Mutta jos ei koskaan puhu mitään töissä, täytyy olla joko ääri-introvertti tai inhota työkavereitaan. Joillakin luultavasti molempia. Huonon työilmapiirin merkki, jos ei edes kahvitauolla ole mitään juteltavaa ja ihmiset tuijottaa seiniä tai omia puhelimiaan täysin vaiti. Joskus tietysti tarvii vain huokaista, mutta jos puhumattomuus on jatkuvaa, pidän sitä omituisena.

Eri asia jos ei sano koskaan sanaakaan, missään tilanteessa, muuta kun työhön liittyviä, mutta mieluummin niin ettei puhuta paljon kun että selän takana jorutaan toisista.

Kyllä mä mieluummin pidän välit vähän etäisinä, niin niitä riitoja, klikkejä ja paskanpuhumista en omalta osaltani edistä. Toki semmoinen small talk ihan ok.

Olisin mielelläni keskustellut töissä työkavereiden kanssa, mutta en oikein löytänyt yhteistä kieltä. Naiset ruotivat ruotimistaan parisuhteitaan ja viikonloppusuunnitelmiaan, miehet puhuivat lätkästä, koripallosta tai armeijasta. 

Itse olisin keskustellut päivän polttavista maailman ilmiöistä, erilaisista ideoista, taloudesta, politiikasta tai kulttuurista. No, otin loparit vaikka vakiduuni olikin.

Hoitajissa on paljon laumasieluja. Pitää mennä vessaan samaan aikaan, kirjata samaan aikaan, käydä tauolla samaan aikaan, olla samaa mieltä.  Ja näin tekevät etenkin 50 plus-hoitajat. Ihmeellistä.