Mikä olis sellainen vapaaehtoistyö, missä ei olis juoruilua, selkäänpuukottamista...

itsensä korostamista, sen laskemista, kuka tekee enemmän kuin toiset, arvostelua...onko sellaista ollenkaan? Mielestäni jokainen tekee sen verran kuin ehtii ja elämäntilanteet muuttuvat. Mutta kun joku paljon tehnyt sanoo, ettei hän ehdi enää, esim. koska on saanut työn, niin hirveä valitus siitä. En oikein jaksa tällaista ymmärtämättömyyttä. Vapaaehtoistyö on vapaaehtoista. Mikä olisi? Ei ehkä mikään. Eikä tässä ole eroa mies- ja naisvaltaisissa porukoissa, ihan samanlaista tuntuu olevan.