Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Synnytysasennoista..

30.03.2006 |

Missä asennossa olette ponnistelleet vauvanne maailmaan? Ja onko jokin asento osoittautunut erityisen hyväksi?

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
06.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä ehtinyt kokeilla edes mitään muuta, mutta siinä oli tosi hyvä istua ja ponnistaa :o)

Vierailija
22/26 |
06.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitä ponnistaen, mies vieressä tukien ja kätilöt pitämässä jalkoja - 50 min. yhteenä työtä ja tytteli oli maailmassa! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
06.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä haluan ainakin synnyttää niin, että mies ei näe kaikkea kamalaa mitä mun ala päässä tapahtuu!!! Se ei varmaan haluaisi mua sen jälkeen enää ikinä... muutenkin tuntuu, että raskauden/synnytyksen aukana naiselta viedään kaikki yksityisyys!!! (gynekologi tutkimukset ym. tehdään " koko kansan edessä" !!!)

Vierailija
24/26 |
07.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Luna_Maisa:


mä haluan ainakin synnyttää niin, että mies ei näe kaikkea kamalaa mitä mun ala päässä tapahtuu!!! Se ei varmaan haluaisi mua sen jälkeen enää ikinä... muutenkin tuntuu, että raskauden/synnytyksen aukana naiselta viedään kaikki yksityisyys!!! (gynekologi tutkimukset ym. tehdään " koko kansan edessä" !!!)

Sinulla tulee olemaan siellä täysi työ synnyttää, ja aika hankalaksi menee, jos joudut asettelemaan itseäsi sen mukaan, ettei mies näkisi alapäähän... On ihan mahdollista synnyttää niin, että mies on pääpuolessa tukemassa eikä jalkoväliä tuijottamassa - tosin jotkut miehet kuulema haluaa nähdä vauvan ulostulon eikä ole siitä moksiskaan. En tiedä, kuinka tavallista on, että miehellä menisi halut synnytyksen näkemisestä, mutta luulenpa, että tämä on enemmänkin naisen kauhukuvitelma.

Jos asia kovasti arveluttaa teitä molempia, kannattaa ehkä miettiä miehen mukaantuloa ylipäänsä. Ei sinulla ole siellä voimavaroja yrittää näyttää koko ajan sievältä ja edustavalta, se on vissi, synnytys voi olla aika alkukantaista puuhaa huutoineen ja vuotoineen. Oma mieheni ainakin kesti kaiken kuin mies eikä halut ole ainakaan vähentyneet :) Toki synnytyksen jälkeen yleensä kestää aikansa, ennen kuin seksielämä alkaa luistaa, ei sitä pidä säikähtää.

Ikävää, jos olet kokenut, että sinulta on viety kaikki yksityisyys. Minkälaisen yleisön edessä sinua oikein on tutkittu? Käsittääkseni synnyttäjältä kysytään aina lupa, saako opiskelija tai joku kandijoukko tulla seuraamaan synnytystä tai toimenpiteitä. Itse olin synnyttäessäni ainakin niin keskittynyt itse asiaan, että ei olisi paljon heivauttanut, vaikka nurkassa olisi kykkinyt Kuningatar Elisabet. Mutta totta kai sinulla pitäisi olla oikein yksityisyyteen, ja ainakin teoriassa onkin.

Njoammil

Vierailija
25/26 |
07.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Njoammil



Tolla " mä haluun ainakin synnyttää niin, että mies ei näe kaikkea kamalaa mitä mun alapäässä tapahtuu" ni mä tarkotin sitä, että sinne ei vartavasten tarvi mennä katsomaan. Niin mun ystävättärelleni kävi, kun hän pyysi miestään pitämään kädestä kiinni, ni mies menikin paraati paikalle katsomaan alapään repeämistä (kameran kera!!) Sukulais- kätilökin tuossa taannoin totesi, että synnytys ei ole enää lapsen tekoa, vaan " elokuvan filmaamista"



Ilman muuta haluan tai me molemmat halutaan, että mieheni tulee mukaan synnytykseen, eikä minulla ainakaan ole tavoitteena näyttää mitenkään erityisen fiiniltä siinä tilanteessa.



Elämäni ensimäisen kerran kun mieheni kanssa menimme ultraan (rakenne) meidän lääkäri teki minulle gynekologi tutkimuksen, vaikka en edes tiennyt että semmonen minua odottaa. Hän ei maininnut siitä meille, joten mieheni ei sitten enää voinut mennä käytävällekkään odottamaan. Jälkeenpäin mies sanoi minulle, että häntä nolotto minun puolesta, ja koitti siinä tilanteessa katsella vaan seinille! Ei hänkään kuulemma haluaisi, että minä olisin hänen alapää tutkimuksessa mukana.

Vierailija
26/26 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ykkösen sukka-asennossa ja kakkosen konttausasennossa johon ponnasin kätilön vastustuksesta huolimatta, se oli luonnollinen asento kun sai puskea jalat(polvet) ja kädet maata kohden ja voiman keskitettyä vauvan työntämiseen.suosittelen.