Lue keskustelun säännöt.
Lapsi pilaa mukavan iltahetken AINA =(
25.06.2017 |
Syödään iltapala yhdessä, vaihdetaan yöpaita ja iltapesut, jutellaan kiireettömästi ja sitten luen iltasadun. Joko pienen kirjan tai isommasta muutaman sivun. Etukäteen sovin minkä verran luen. Sitten kun lukeminen loppuu alkaa inttäminen ja jankkaaminen, yks sivu vielä! Ei, en lue, en ole koskaan antanut periksi. Ihan sama vaikka olisin jo lukenut tunnin, niin silti vielä yks sivu. Ja kun en anna periksi, niin molemmilla paha mieli ja ilta pilalla. Tolle lapselle ei riitä mikään kun se niin päättää ja päättää niin usein. Neuvoja?
Kommentit (24)
Me luettiin aina kaksi kirjaa iltasaduksi, sellaisia lyhyitä lastenkirjoja. Kumpikin lapsista sai valita yhden. Suosituimmat osattiin lopulta ulkoa :) Ikinä ei tullut jankkausta, kaksi kirjaa ja that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me luettiin aina kaksi kirjaa iltasaduksi, sellaisia lyhyitä lastenkirjoja. Kumpikin lapsista sai valita yhden. Suosituimmat osattiin lopulta ulkoa :) Ikinä ei tullut jankkausta, kaksi kirjaa ja that's it.
Hyvä tapa, me saatiin valita veljen kanssa vuorotellen iltasatu, joskus saatiin kaksi satua samana iltana.
Voi ap. Lapsi pyytää sitä yhtä sivua lisää, koska hänen mielestä on niin ihana kyyhöttää sun lähellä kun sä luet hänelle. Ja sinä pistät pystyyn riidan yhdestä sivusta, niin että lapsen iltahetkestä tulee ikävä. Sitten vielä haukut netissä kuinka "lapsi pilaa iltahetken".
Surullista.
Tee nyt niin kuten tuolla neuvottiin, joko otat kirjan joka on tarpeeksi lyhyt tai sitten pidemmässä kirjassa päätät lopettaa sivulle 55. Mutta sanot jo sivun 53 kohdalla että tämä oli viimeinen sivu. Siten sulla on 2 lisäsivua, jotka lapsi voi saada pyytämällä. Eikä kummallekaan tule paha mieli.
Ota ohjelmaan vielä se silittely ja juttelu. Katkaise sillä se vänkääminen jos se jatkuu. Ala peitellä lasta ja siirrä lapsen ajatukset vänkäämisestä muuhun. Kysele vaikka sadusta että oliko se kettu kiva ja eikös se pupu ollut hassu? Jne... Sitten johdattele lapsen ajatukset nukkumiseen, kerro vaikka sadun henkilöä avuksi käyttäen että näytä miten se pikku siili käpertyi nukkumaan, siellä se tuhisi ja sillä oli lämmin kolossaan, mitähän unia se näki kun se laittoi silmät kiinni? Hengittele vieressä hitaasti ja rauhallisesti, niin lapsikin rytmittää hengityksensä sun mukaan.
Kun tuokin lapsi on parikyppinen ja huitelee maailmalla kaukana sinusta, sua tulee kaduttamaan joka sivu jonka jätit lukematta.
Mikä kiitos?! Että lapsen mielipiteellä ei ole väliä? Että tärkeintä on jääräpäisesti pitää kiinni turhasta säännöstä?!
Miten lapsi itse oppii joustamaan? Ymmärtämään toista ja empaattisuutta?