Lapsi pilaa mukavan iltahetken AINA =(
Syödään iltapala yhdessä, vaihdetaan yöpaita ja iltapesut, jutellaan kiireettömästi ja sitten luen iltasadun. Joko pienen kirjan tai isommasta muutaman sivun. Etukäteen sovin minkä verran luen. Sitten kun lukeminen loppuu alkaa inttäminen ja jankkaaminen, yks sivu vielä! Ei, en lue, en ole koskaan antanut periksi. Ihan sama vaikka olisin jo lukenut tunnin, niin silti vielä yks sivu. Ja kun en anna periksi, niin molemmilla paha mieli ja ilta pilalla. Tolle lapselle ei riitä mikään kun se niin päättää ja päättää niin usein. Neuvoja?
Kommentit (24)
No kyllä se pilaaja taidat olla sinä.
Lapsien kanssa on hyvä pitää kiinni säännöistä ja rytmistä, muttta se ettei periaatteen vuoksi lue lapselle kirjasta sivua, on pelkkää kusipäisyyttä.
Ystävällisesti ja lempeästi sanot, että jatketaan huomenna, nyt nukkumaan. Ja ole nyt sen verran aikuinen että älä sinä jaksa provosoitua ja mieltäsi pahoittaa lapsen itkusta. Lapset nyt on sellaisi. Voit vielä sanoa, että ymmärrät että harmittaa, mutta nyt äiti on päättänyt näin.
Päivän muissa tilanteissa saatan antaakin periksi, varsinkin jos etukäteen ei ole tarkasti sovittu mitään. Mutta kun se jankkaus ei lopu silti!
Ap.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se pilaaja taidat olla sinä.
Lapsien kanssa on hyvä pitää kiinni säännöistä ja rytmistä, muttta se ettei periaatteen vuoksi lue lapselle kirjasta sivua, on pelkkää kusipäisyyttä.
No ei ole. Jos on sovittu ja tuttu rutiini, niin se on se, eikä sitä muutella. Kusipäistä on nimitellä muita jos ei kasvatusperiaatteet ole samat.
-ei ap
Lue sellainen kirja missä ei ole enää " yksiä" sivuja jäljellä vaan lue kirja loppuun.
Lue vain lyhyitä satuja niin, että se ei jää kesken. Tykkään itsekin katsoa leffat loppuun kerralla...
Neljän lapsen äitinä voin sanoa, että lue se yks sivu. 9 kertaa kymmenestä se nimittäin auttaa. Sen jälkeen lapsi on tyytyväinen, eikä sen yhden sivun lukeminen ole itsellekkään raskasta. Haluavathan aikuisetkin vielä encoren kun bändi on lopettanut! ;)
Jos iltasi on tosiaan pilalla tuommoisesta, niin huhhuh. Lue se yksi sivu. Jos jankkaus jatkuu senkin jälkeen, sanot, että luit sen yhden sivun, mutta nyt ei voida lukea sen enempää kun on nukkumaanmenoaika, ja että huomenna jatketaan lisää. Sitä ennen täytyy kuitenkin levätä.
Ei kannata omaa mieltänsä pahoittaa lapsen itkuista. Osoita mieluummin empatiaa ja yritä ymmärtää pienen ihmisen tunteita. Hänelle se satuhetki saattaa olla päivän odotetuin asia, ja jos itse hermostut siinä tilanteessa, ei se ole kivaa sille lapsellekaan.
No meillä tuohon auttaa nimenomaan se että joskus luen vielä lisää kun lapsi pyytää. En aina mutta silloin tällöin. Ja kun viimeinen sivu alkaa niin sanon että tämä on sitten viimeinen sivu, enempää en lue, jatketaan huomenna. Kyllä sille lapsellekin joskus voi periksi antaa.
Onko lapsi alle 3v vai miksei lue itse?
Siis miksi ihmeessä pitää joku hemmetin kalevala alkaa noin pienen kanssa lukemaan? Hanki sellasia satukirjoja josta sadun voi lukea kokonaan!! Kuinka pitkään edes luet? Minä luen itse aina niin kauan kunnes satu loppuu,tai lapsi nukahtaa. Kuka nyt tarinaa haluaa kesken jättää! Nyt vanhempana luetaan pitkiä kirjoja (hobitti,narnia yms.),sillon yleensä pitää pätkiä mutta lapsi jo niin iso että sille käy hyvin se. Itseppä ongelman teet itsellesi. Ja en usko että tunnin muka kuuntelee nukahtamatta/väsymättä.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi alle 3v vai miksei lue itse?
Ai sun 3v lukee itse?
Kannattaako periaatteesta juuri tuossa asiassa olla täysin joustamaton. Olisin kyllä lapsena turhautunut jos ei koskaan olisi saanut vaikuttaa siihen, mihin asti tarinoita luetaan.
Pysy johdonmukaisena. Älä missään tapauksessa nyt anna sitä sivua ylimääräistä periksi! Älä myöskään jää vänkäämään asiasta, vaan se on siinä ja hyvät yöt ja pusut ja poistuminen. :)
Voimia. Sovitussa pysyminen vaatii hermoja, mutta kiitos tulee myöhemmin.
Lapset vaatii iltaisin huomiota ja aikaa vanhemmiltaan vielä kouluiässäkin. Nukkumaanmenoaika vierähtäisi meillä todella pitkälle jos iltarutiineja pesu, iltapala, vaatteet seuraavaksi päiväksi ja iltapala ei käytäisi läpi yhdessä jomman kumman vanhemman kanssa. Kun vika sivu on luettu meillä usein lapsi pyyttää vielä jutustelua ja silittelyä. Mukavaa minusta. Auttaisiko silittelyt sen viimeisen sivun jälkeen?
Hah, mun mies joskus kommentoi, että miten mä melkein aina annan periksi ja luen vielä vähän iltasatuja. Siksi, että pari sivua ennen kuin ajattelen lopettaa, sanon että nyt tämä on ehdottomasti viimeinen sivu. "Vielä yksi Äitiii" "No tämän kerran, jos sitten rupeatte kiltisti nukkumaan."
Ja lapset on tyytyväisiä.
Valitse kirja, jonja voit lujea loppuunm
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi alle 3v vai miksei lue itse?
OT mutta kyllä mulle luettiin kirjoja ääneen vielä kouluikäisenä, mukavaa yhdessäoloa.
Nykyään kuuntelen satuja äänikirjoina 💗
Kokeile kerrankin lukea se yksi sivu vielä.