Lue keskustelun säännöt.
Voiko lähes nelikymppinen löytää hyvää miestä mistään?
25.06.2017 |
...ja jos vieläpä on siunaantunut lapsiakin ja sattuu olemaan eronnut? Haluaisin rehellisen, henkisesti tasapainoisen, naisia vihaamattoman, tasa-arvoisen, lyömättömän/väkivallattoman ja raittiin miehen, joka olisi sivistynyt, ainakin keskivertoälykäs ja joka tykkäisi matkustella ja sivistää itseään ja jolla ei olisi kovin vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Onko sellaisia edes saatavilla kaltaiselleni langenneelle sielulle (eronnut ja lapsia) vai pitäisikö mun kiinnostua naisista tositarkoituksella tai alkaa etsiä puolisoa ulkomailta? En nettideittaile tai käy baareissa, joten en tiedä niistä "skeneistä" mitään. Kaikki ideat ovat tervetulleita.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toki. Katsele 60-70 v. ikäluokasta.
Sinkkumies
Joo, eli ei. Eihän sen ikäisten kanssa voi edes harrastaa seksiäkään enää välttämättä. Ja huomaan vasta ihan parin vuoden sisällä vapautuneeni seksuaalisesti, vaikka olenkin tässä kärvistellyt selibaatissa. Ja siis nuoruusvuoteni kulutin viisikymppisen miehen kanssa (ensimmäinen seurusteluni). Voi sensuroitu, alkoipa ahdistaa taas. :'(
No meillä nuoremmilla ja vähän vanhemmilla on se ongelma, että me etsitään vielä jotain missä naisella on tarjota jotain. Vanhempi ikäluokka ei pysty paljoa tarjoamaan, joten ei ole paljon vaatimuksiakaan.
Sinkkumies
Mitä tarkoitat tarjoamisella? Mitä haluat naisesta/naiselta? Ihan vilpittömän kiinnostuneesti kysyn.
En mä mitään halua, kun en etsi mitään. Puhun ajasta jolloin olin parisuhdemarkkinoilla, ja jokainenhan haluaa jotain.
Sinkkumies
Ok. :) Ihan mielenkiinnosta: miksi et halua mitään? Mitä tapahtui?
No mä katson, että nää pelit on jo pelattu. Ei siinä sen kummempaa.
Sinkkumies
Ok, ymmärrän kyllä. Mietin näitä samoja juttuja itsekin. Ehkä luovutan tässä parin vuoden sisään, jos en "törmää" keneenkään potentiaaliseen henkilöön.
Voin kertoa oman elämäni kokemuksella, että kehenkään ei "törmää". Sitä kannattaa aktiivisesti etsiä, josaikoo jonkun löytää. Jotkut poikkeukset vain törmäävät kumppaneihinsa, mutta uskon sinun olevan sitä tyyppiä, jonka pitää vaan alkaa toimimaan asia hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mainitsemistasi syistä olet langennut niin ei löydy sinulle enää miestä. Jos taas olet positiivinen etkä raahaa menneisyyden traumoja pääkopassasi niin kyllä löytyy.
Perustan mielipiteeni ainoastaan netissä lukemiini miesten kommentteihin aiheesta. :) Kun siis eiväthän he livenä kerro niitä todellisia kriteerejään. Enpä siis ole jutellut yksityishenkilönä kenenkään vieraan miehen kanssa edes eroni jälkeen, kun siis en tiedä, missä heitä kohtaisi, vaikka Helsingin kantakaupungissa asunkin. Mun ikäni, perhetilanteeni ja siviilisäätyni on väärä miehiä ajatellen.
No kakkosnaiseksi pääsee kuka vaan.
Sinkkumies
No siis, vieläpä olin nuoruusvuoteni kakkosnaisena viisikymppiselle, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta (eka "seurusteluni"). Ja siis lasteni isä ja ex-mieheni kiusasi mua iästäni 32-vuotiaasta lähtien ja vihjaili, että haluaa vaihtaa nuorempaan, sillä hän on samanikäinen kuin itse olen.
Eli siis ainoa tasa-arvoinen rakkaussuhde mulla oli 31-vuotiaana...suhde jossa ei hyväksikäytetty tai pidetty jotenkin ei-toivottuna. Harmi vain, että hänellä oli pahoja impulssikontrollin ongelmia. :( Masentaa vieläkin enemmän.
Olisko ensimmäinen asia kävellä terapiaan ja laittaa oma pää kuntoon. Tervepäiselle ihmiselle löytyy tervepäisiä kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ja jos vieläpä on siunaantunut lapsiakin ja sattuu olemaan eronnut? Haluaisin rehellisen, henkisesti tasapainoisen, naisia vihaamattoman, tasa-arvoisen, lyömättömän/väkivallattoman ja raittiin miehen, joka olisi sivistynyt, ainakin keskivertoälykäs ja joka tykkäisi matkustella ja sivistää itseään ja jolla ei olisi kovin vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Onko sellaisia edes saatavilla kaltaiselleni langenneelle sielulle (eronnut ja lapsia) vai pitäisikö mun kiinnostua naisista tositarkoituksella tai alkaa etsiä puolisoa ulkomailta? En nettideittaile tai käy baareissa, joten en tiedä niistä "skeneistä" mitään. Kaikki ideat ovat tervetulleita.
onnistuuhan se sitten kun
a ) et enää elä symbioosissa sen exäsi kanssa kuten teet nykyisin vaikka sua on toisin neuvottua
b) olet löytänyt ja asettanut omat rajasi ( vielä ovat pahasti hakusessam koska pelkäät ja puolustelet exääsi täällä
c) käynyt sen verran terapiassa että tajuat ettei exällä ole enää mitään valtaa suhun eikä sun tartte esittää muuta kuin olet kelvataksesi - tähän toki kuuluu se että sä löydät itsesi ensin, sekin on aika pahasti hakusessa.
d) alat viimein ajatella ihan omilla aivoillasi asioita
Varaa tähän prosessiin aikaa vuosia.
Siis millä perusteella yhdistit mut joihinkin aiempiin teksteihini? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä mikä on rasvaprosenttisi. Jos rasvaprosenttisi on
rasvat + 30 % = 0 % mahdollisuus löytää hyvä mies
+25 % = 10 % mahdollisuus löytää hyvä mies
+20 % = 25 % mahdollisuus löytää hyvä mies
15-20 % = 50 % mahdollisuus löytyy hyvä mies
Rasvaprosentti on alle 15 % = 100 % mahdollisuus löytää hyvä mies.
Siinäpä ihminen, jolle prosenttilasku ja tilastointi on rakasta!
Ja hyvä, että on. Tuo nimittäin auttaa hahmottamaan, miten se laardi vaikuttaa hyvän miehen löytymiseen.
Hyvä mies ei ole se, joka tyytyy ihraporsaaseen. Kyseessä on vain mukautuva mies. Ei yhtään sen hyvempi, kuin kukaan muukaan ja ottaisi Jennifer Lopezin nuorena koska vain.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mainitsemistasi syistä olet langennut niin ei löydy sinulle enää miestä. Jos taas olet positiivinen etkä raahaa menneisyyden traumoja pääkopassasi niin kyllä löytyy.
Perustan mielipiteeni ainoastaan netissä lukemiini miesten kommentteihin aiheesta. :) Kun siis eiväthän he livenä kerro niitä todellisia kriteerejään. Enpä siis ole jutellut yksityishenkilönä kenenkään vieraan miehen kanssa edes eroni jälkeen, kun siis en tiedä, missä heitä kohtaisi, vaikka Helsingin kantakaupungissa asunkin. Mun ikäni, perhetilanteeni ja siviilisäätyni on väärä miehiä ajatellen.
No kakkosnaiseksi pääsee kuka vaan.
Sinkkumies
No siis, vieläpä olin nuoruusvuoteni kakkosnaisena viisikymppiselle, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta (eka "seurusteluni"). Ja siis lasteni isä ja ex-mieheni kiusasi mua iästäni 32-vuotiaasta lähtien ja vihjaili, että haluaa vaihtaa nuorempaan, sillä hän on samanikäinen kuin itse olen.
Eli siis ainoa tasa-arvoinen rakkaussuhde mulla oli 31-vuotiaana...suhde jossa ei hyväksikäytetty tai pidetty jotenkin ei-toivottuna. Harmi vain, että hänellä oli pahoja impulssikontrollin ongelmia. :( Masentaa vieläkin enemmän.
Olisko ensimmäinen asia kävellä terapiaan ja laittaa oma pää kuntoon. Tervepäiselle ihmiselle löytyy tervepäisiä kumppaneita.
Hmm, onkohan noin? Itse olen viettänyt melko eristynyttä elämää, vaikka olenkin asunut pääkaupunkiseudulla ja ulkomailla suurkaupungeissa. En ole esim. deittaillut huvin vuoksi koskaan, vaan oon aina päätynyt seurusteluun niiden parin kanssa, joita olen tapaillut. Mutta sellaisessa voi mennä helposti vikaankin.
Miten te tervepäisen/tasapainoisen kumppanin löytäneet olette toimineet? Oletteko kriittisesti tutustuneet moniin ihmisiin, joista olette valinneet huolellisesti puolisonne? Itselläni on käynyt niin, että olen ihastunut tosi nopeasti ja voimakkaasti ulkoiseen olemukseen ja älyyn, niin oon ollut rakkaudesta sokea hyvinkin pian ja sitten se on ollut menoa heti ja välittömästi. Ja niissä suhteissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen ollut sitten useita vuosia. Mutta alkuhuuman mentyä ohitse siitä toisesta onkin paljastunut todella vaikeita ongelmia ja persoonallisuushäiriöitä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toki. Katsele 60-70 v. ikäluokasta.
Sinkkumies
Joo, eli ei. Eihän sen ikäisten kanssa voi edes harrastaa seksiäkään enää välttämättä. Ja huomaan vasta ihan parin vuoden sisällä vapautuneeni seksuaalisesti, vaikka olenkin tässä kärvistellyt selibaatissa. Ja siis nuoruusvuoteni kulutin viisikymppisen miehen kanssa (ensimmäinen seurusteluni). Voi sensuroitu, alkoipa ahdistaa taas. :'(
No meillä nuoremmilla ja vähän vanhemmilla on se ongelma, että me etsitään vielä jotain missä naisella on tarjota jotain. Vanhempi ikäluokka ei pysty paljoa tarjoamaan, joten ei ole paljon vaatimuksiakaan.
Sinkkumies
Mitä tarkoitat tarjoamisella? Mitä haluat naisesta/naiselta? Ihan vilpittömän kiinnostuneesti kysyn.
En mä mitään halua, kun en etsi mitään. Puhun ajasta jolloin olin parisuhdemarkkinoilla, ja jokainenhan haluaa jotain.
Sinkkumies
Ok. :) Ihan mielenkiinnosta: miksi et halua mitään? Mitä tapahtui?
No mä katson, että nää pelit on jo pelattu. Ei siinä sen kummempaa.
Sinkkumies
Ok, ymmärrän kyllä. Mietin näitä samoja juttuja itsekin. Ehkä luovutan tässä parin vuoden sisään, jos en "törmää" keneenkään potentiaaliseen henkilöön.
No, kyseessä on päätös jonka itse tein 32 vuotiaana. Eli tekee päätöksen ja sitten elää sen päätöksen kanssa. Kyse ei ole sen isommasta asiasta, kuin esim. talon ostamisesta. Päätöksen sekin vaatii.
Tsemppiä sinulle kuitenkin. (vaikkein uskokaan siihen)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voi ottaa pienitissisen naisen, kun silläaikaa katselee oikeata suhdetta.
Sinkkumies
Onko muuten silikonirinnoista apua tuossa prosessissa vai pitääkö rintojen olla luomurinnat? Exäni on haukkunut B-kupin rintojanikin liian pieniksi, joten olen pohtinut silikonirintojen hankkimista, jos sillä tavalla helpommin löytäisin rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voi ottaa pienitissisen naisen, kun silläaikaa katselee oikeata suhdetta.
Sinkkumies
Onko muuten silikonirinnoista apua tuossa prosessissa vai pitääkö rintojen olla luomurinnat? Exäni on haukkunut B-kupin rintojanikin liian pieniksi, joten olen pohtinut silikonirintojen hankkimista, jos sillä tavalla helpommin löytäisin rakkauden.
Kaikki ehostaminen auttaa pitämään miehen viriilinä, vaikka naistenlehdet mitä toitottaisivat. Välillä toitottavat miehen huomioon ottamista, välillä eivät.
Tosiasia on kuitenkin se, että ota miehen toiveet huomioon, niin saat hyvän parisuhteen. Ainakin todennäköisemmin, kuin että et ota.
Mulle silarit tarkoittavat sitä, että nainen on yrittänyt ja sen takia rakastan enemmän.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toki. Katsele 60-70 v. ikäluokasta.
Sinkkumies
Joo, eli ei. Eihän sen ikäisten kanssa voi edes harrastaa seksiäkään enää välttämättä. Ja huomaan vasta ihan parin vuoden sisällä vapautuneeni seksuaalisesti, vaikka olenkin tässä kärvistellyt selibaatissa. Ja siis nuoruusvuoteni kulutin viisikymppisen miehen kanssa (ensimmäinen seurusteluni). Voi sensuroitu, alkoipa ahdistaa taas. :'(
No meillä nuoremmilla ja vähän vanhemmilla on se ongelma, että me etsitään vielä jotain missä naisella on tarjota jotain. Vanhempi ikäluokka ei pysty paljoa tarjoamaan, joten ei ole paljon vaatimuksiakaan.
Sinkkumies
Mitä tarkoitat tarjoamisella? Mitä haluat naisesta/naiselta? Ihan vilpittömän kiinnostuneesti kysyn.
En mä mitään halua, kun en etsi mitään. Puhun ajasta jolloin olin parisuhdemarkkinoilla, ja jokainenhan haluaa jotain.
Sinkkumies
Ok. :) Ihan mielenkiinnosta: miksi et halua mitään? Mitä tapahtui?
No mä katson, että nää pelit on jo pelattu. Ei siinä sen kummempaa.
Sinkkumies
Ok, ymmärrän kyllä. Mietin näitä samoja juttuja itsekin. Ehkä luovutan tässä parin vuoden sisään, jos en "törmää" keneenkään potentiaaliseen henkilöön.
No, kyseessä on päätös jonka itse tein 32 vuotiaana. Eli tekee päätöksen ja sitten elää sen päätöksen kanssa. Kyse ei ole sen isommasta asiasta, kuin esim. talon ostamisesta. Päätöksen sekin vaatii.
Tsemppiä sinulle kuitenkin. (vaikkein uskokaan siihen)
Sinkkumies
Noh, ehkä munkin pitää vain päättää olla yksin lopun ikäni, ilman rakkautta. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku. Ehkä se toisi jonkun vapautumisen henkisesti ja voisin uppoutua nykyistäkin paremmin työntekoon, äitiyteen ja harrastamiseen.
Minulla on harmillisesti sellainen ongelma, että libidoni on jotenkin tosi voimakas (on mieletön seksinhimo päivittäin), mutta ehkä täytyy hakea jotain lääkitystä siihen, niin voin olla ilman läheisyyttä ja seksiä. Tosi noloahan tämä on, mutta ihmiselämä välillä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toki. Katsele 60-70 v. ikäluokasta.
Sinkkumies
Joo, eli ei. Eihän sen ikäisten kanssa voi edes harrastaa seksiäkään enää välttämättä. Ja huomaan vasta ihan parin vuoden sisällä vapautuneeni seksuaalisesti, vaikka olenkin tässä kärvistellyt selibaatissa. Ja siis nuoruusvuoteni kulutin viisikymppisen miehen kanssa (ensimmäinen seurusteluni). Voi sensuroitu, alkoipa ahdistaa taas. :'(
No meillä nuoremmilla ja vähän vanhemmilla on se ongelma, että me etsitään vielä jotain missä naisella on tarjota jotain. Vanhempi ikäluokka ei pysty paljoa tarjoamaan, joten ei ole paljon vaatimuksiakaan.
Sinkkumies
Mitä tarkoitat tarjoamisella? Mitä haluat naisesta/naiselta? Ihan vilpittömän kiinnostuneesti kysyn.
En mä mitään halua, kun en etsi mitään. Puhun ajasta jolloin olin parisuhdemarkkinoilla, ja jokainenhan haluaa jotain.
Sinkkumies
Ok. :) Ihan mielenkiinnosta: miksi et halua mitään? Mitä tapahtui?
No mä katson, että nää pelit on jo pelattu. Ei siinä sen kummempaa.
Sinkkumies
Ok, ymmärrän kyllä. Mietin näitä samoja juttuja itsekin. Ehkä luovutan tässä parin vuoden sisään, jos en "törmää" keneenkään potentiaaliseen henkilöön.
No, kyseessä on päätös jonka itse tein 32 vuotiaana. Eli tekee päätöksen ja sitten elää sen päätöksen kanssa. Kyse ei ole sen isommasta asiasta, kuin esim. talon ostamisesta. Päätöksen sekin vaatii.
Tsemppiä sinulle kuitenkin. (vaikkein uskokaan siihen)
Sinkkumies
Noh, ehkä munkin pitää vain päättää olla yksin lopun ikäni, ilman rakkautta. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku. Ehkä se toisi jonkun vapautumisen henkisesti ja voisin uppoutua nykyistäkin paremmin työntekoon, äitiyteen ja harrastamiseen.
Minulla on harmillisesti sellainen ongelma, että libidoni on jotenkin tosi voimakas (on mieletön seksinhimo päivittäin), mutta ehkä täytyy hakea jotain lääkitystä siihen, niin voin olla ilman läheisyyttä ja seksiä. Tosi noloahan tämä on, mutta ihmiselämä välillä on...
Ensimmäiseen sanoisin, että älä ala marttyyriksi. Tietenkin voit löytää vielä miehen, mutta olet omilla valinnoillasi vain kaventanut valikoimaa.
Toiseen sanoisin, että itse olet valintasi tehnyt?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voi ottaa pienitissisen naisen, kun silläaikaa katselee oikeata suhdetta.
Sinkkumies
Onko muuten silikonirinnoista apua tuossa prosessissa vai pitääkö rintojen olla luomurinnat? Exäni on haukkunut B-kupin rintojanikin liian pieniksi, joten olen pohtinut silikonirintojen hankkimista, jos sillä tavalla helpommin löytäisin rakkauden.
Ja olet lähes 40 ja mietit tuollaista? - Minulle sinkkumiehelle ei paljoa ole väljä millaiset rinnat kumppanillani on, Mutta jos uskot, että haluat löytää kumppaniksi miehen, jolle naisen rinnat on niitä eniten merkkaavimpien asioiden joukossa, joiden perusteella hän arvioi kumppanin niin mikäs siinä. Mutta itse en kuulu heihin, joten tiedä sitten, olisinko muutoin voinut olla sinulle sopivaa kumppaniainesta, jotenkin ehdin jo kuvittelemaan, että jotain muuta AP:n ensimmäisestä postauksesta. Vai menikö minulla nyt henkilöt sekaisin. Sanokaa, joku, että meni, niin voin voin jatkaa rauhallisemmin mielin haaveilu siitä, että löydän itselleni, ehkä vielä noin 40 vuoden kynnyksellä olevan täyspäiseltä vaikuttavan kumppanin itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten olisi ihan ok, mutta tuo kakkosnaisena oleminen kertoo, että et todellisuudessa arvosta uskollisuutta tai muiden ihmisten tunteita sellaisella tasolla, jolle haluaisi perustaa parisuhteen.
M46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voi ottaa pienitissisen naisen, kun silläaikaa katselee oikeata suhdetta.
Sinkkumies
Onko muuten silikonirinnoista apua tuossa prosessissa vai pitääkö rintojen olla luomurinnat? Exäni on haukkunut B-kupin rintojanikin liian pieniksi, joten olen pohtinut silikonirintojen hankkimista, jos sillä tavalla helpommin löytäisin rakkauden.
Ja olet lähes 40 ja mietit tuollaista? - Minulle sinkkumiehelle ei paljoa ole väljä millaiset rinnat kumppanillani on, Mutta jos uskot, että haluat löytää kumppaniksi miehen, jolle naisen rinnat on niitä eniten merkkaavimpien asioiden joukossa, joiden perusteella hän arvioi kumppanin niin mikäs siinä. Mutta itse en kuulu heihin, joten tiedä sitten, olisinko muutoin voinut olla sinulle sopivaa kumppaniainesta, jotenkin ehdin jo kuvittelemaan, että jotain muuta AP:n ensimmäisestä postauksesta. Vai menikö minulla nyt henkilöt sekaisin. Sanokaa, joku, että meni, niin voin voin jatkaa rauhallisemmin mielin haaveilu siitä, että löydän itselleni, ehkä vielä noin 40 vuoden kynnyksellä olevan täyspäiseltä vaikuttavan kumppanin itselleni.
Höpöjuttuja. Jos olisit elänyt puheittesi mukaan niin et olisi siinä tilanteessa.
Kyllä sillä ulkonäöllä on väliä, vaikka me mitä valehdeltaisiin täällä.
Jos olet niin täydellisesti elänyt, niin miksi kommentoit tähän ketjuun?
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mainitsemistasi syistä olet langennut niin ei löydy sinulle enää miestä. Jos taas olet positiivinen etkä raahaa menneisyyden traumoja pääkopassasi niin kyllä löytyy.
Perustan mielipiteeni ainoastaan netissä lukemiini miesten kommentteihin aiheesta. :) Kun siis eiväthän he livenä kerro niitä todellisia kriteerejään. Enpä siis ole jutellut yksityishenkilönä kenenkään vieraan miehen kanssa edes eroni jälkeen, kun siis en tiedä, missä heitä kohtaisi, vaikka Helsingin kantakaupungissa asunkin. Mun ikäni, perhetilanteeni ja siviilisäätyni on väärä miehiä ajatellen.
No kakkosnaiseksi pääsee kuka vaan.
Sinkkumies
No siis, vieläpä olin nuoruusvuoteni kakkosnaisena viisikymppiselle, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta (eka "seurusteluni"). Ja siis lasteni isä ja ex-mieheni kiusasi mua iästäni 32-vuotiaasta lähtien ja vihjaili, että haluaa vaihtaa nuorempaan, sillä hän on samanikäinen kuin itse olen.
Eli siis ainoa tasa-arvoinen rakkaussuhde mulla oli 31-vuotiaana...suhde jossa ei hyväksikäytetty tai pidetty jotenkin ei-toivottuna. Harmi vain, että hänellä oli pahoja impulssikontrollin ongelmia. :( Masentaa vieläkin enemmän.
Olisko ensimmäinen asia kävellä terapiaan ja laittaa oma pää kuntoon. Tervepäiselle ihmiselle löytyy tervepäisiä kumppaneita.
Hmm, onkohan noin? Itse olen viettänyt melko eristynyttä elämää, vaikka olenkin asunut pääkaupunkiseudulla ja ulkomailla suurkaupungeissa. En ole esim. deittaillut huvin vuoksi koskaan, vaan oon aina päätynyt seurusteluun niiden parin kanssa, joita olen tapaillut. Mutta sellaisessa voi mennä helposti vikaankin.
Miten te tervepäisen/tasapainoisen kumppanin löytäneet olette toimineet? Oletteko kriittisesti tutustuneet moniin ihmisiin, joista olette valinneet huolellisesti puolisonne? Itselläni on käynyt niin, että olen ihastunut tosi nopeasti ja voimakkaasti ulkoiseen olemukseen ja älyyn, niin oon ollut rakkaudesta sokea hyvinkin pian ja sitten se on ollut menoa heti ja välittömästi. Ja niissä suhteissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen ollut sitten useita vuosia. Mutta alkuhuuman mentyä ohitse siitä toisesta onkin paljastunut todella vaikeita ongelmia ja persoonallisuushäiriöitä. :/
Kun arvostaa ja rakastaa myös itseään ei suostu mihin vaan. Kykenee tasapuoliseen suhteeseen jossa molemmat ovat mukana samanlaisin ehdoin. Jos tulee kaltoinkohdelluksi osaa nostaa kytkintä, ja osaa haistella jo alkuvaiheessa paremmin aitoa huolehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mainitsemistasi syistä olet langennut niin ei löydy sinulle enää miestä. Jos taas olet positiivinen etkä raahaa menneisyyden traumoja pääkopassasi niin kyllä löytyy.
Perustan mielipiteeni ainoastaan netissä lukemiini miesten kommentteihin aiheesta. :) Kun siis eiväthän he livenä kerro niitä todellisia kriteerejään. Enpä siis ole jutellut yksityishenkilönä kenenkään vieraan miehen kanssa edes eroni jälkeen, kun siis en tiedä, missä heitä kohtaisi, vaikka Helsingin kantakaupungissa asunkin. Mun ikäni, perhetilanteeni ja siviilisäätyni on väärä miehiä ajatellen.
No kakkosnaiseksi pääsee kuka vaan.
Sinkkumies
No siis, vieläpä olin nuoruusvuoteni kakkosnaisena viisikymppiselle, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta (eka "seurusteluni"). Ja siis lasteni isä ja ex-mieheni kiusasi mua iästäni 32-vuotiaasta lähtien ja vihjaili, että haluaa vaihtaa nuorempaan, sillä hän on samanikäinen kuin itse olen.
Eli siis ainoa tasa-arvoinen rakkaussuhde mulla oli 31-vuotiaana...suhde jossa ei hyväksikäytetty tai pidetty jotenkin ei-toivottuna. Harmi vain, että hänellä oli pahoja impulssikontrollin ongelmia. :( Masentaa vieläkin enemmän.
Voi ei. Olisiko parempi olla ihan yksin?
Seksiä saa nelikymppisenäkin ihan milloin vaan!
Ja oman kokemukseni mukaan myös pysyviä parisuhteita. Eikä tarvitse yrittää miellyttää rasvaprosenttimiestä :D Onneksi on olemassa paljon itsenäisiä ja fiksuja naisia arvostavia miehiä. Niitä, jotka ovat itsekin itsenäisiä ja fiksuja. Nettitreffeiltä minä olen löytänyt useita seurusteluhalukkaita, mutta itse koen tosi vaikeaksi kiintyä sellaisessa kuviossa, sen pitäisi tapahtua luonnollisemmin.
Älä kuuntele näitä tyyppejä täällä. Suurin osa meidän ikäluokan naisista on sinkkuja ihan omasta halusta. Minäkään en ole yhtään varma haluanko enää seurustella vakavasti, ainakin sen täytyy olla jotain tosi spesiaalia. Olen vapaa, lapset antavat yhä enemmän aikaa, saan toteuttaa itseäni eikä tarvitse passata ketään.
N 41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos mainitsemistasi syistä olet langennut niin ei löydy sinulle enää miestä. Jos taas olet positiivinen etkä raahaa menneisyyden traumoja pääkopassasi niin kyllä löytyy.
Perustan mielipiteeni ainoastaan netissä lukemiini miesten kommentteihin aiheesta. :) Kun siis eiväthän he livenä kerro niitä todellisia kriteerejään. Enpä siis ole jutellut yksityishenkilönä kenenkään vieraan miehen kanssa edes eroni jälkeen, kun siis en tiedä, missä heitä kohtaisi, vaikka Helsingin kantakaupungissa asunkin. Mun ikäni, perhetilanteeni ja siviilisäätyni on väärä miehiä ajatellen.
No kakkosnaiseksi pääsee kuka vaan.
Sinkkumies
No siis, vieläpä olin nuoruusvuoteni kakkosnaisena viisikymppiselle, kunnes hän dumppasi mut täytettyäni 30 vuotta (eka "seurusteluni"). Ja siis lasteni isä ja ex-mieheni kiusasi mua iästäni 32-vuotiaasta lähtien ja vihjaili, että haluaa vaihtaa nuorempaan, sillä hän on samanikäinen kuin itse olen.
Eli siis ainoa tasa-arvoinen rakkaussuhde mulla oli 31-vuotiaana...suhde jossa ei hyväksikäytetty tai pidetty jotenkin ei-toivottuna. Harmi vain, että hänellä oli pahoja impulssikontrollin ongelmia. :( Masentaa vieläkin enemmän.
Voi ei. Olisiko parempi olla ihan yksin?
Seksiä saa nelikymppisenäkin ihan milloin vaan!
Ja oman kokemukseni mukaan myös pysyviä parisuhteita. Eikä tarvitse yrittää miellyttää rasvaprosenttimiestä :D Onneksi on olemassa paljon itsenäisiä ja fiksuja naisia arvostavia miehiä. Niitä, jotka ovat itsekin itsenäisiä ja fiksuja. Nettitreffeiltä minä olen löytänyt useita seurusteluhalukkaita, mutta itse koen tosi vaikeaksi kiintyä sellaisessa kuviossa, sen pitäisi tapahtua luonnollisemmin.Älä kuuntele näitä tyyppejä täällä. Suurin osa meidän ikäluokan naisista on sinkkuja ihan omasta halusta. Minäkään en ole yhtään varma haluanko enää seurustella vakavasti, ainakin sen täytyy olla jotain tosi spesiaalia. Olen vapaa, lapset antavat yhä enemmän aikaa, saan toteuttaa itseäni eikä tarvitse passata ketään.
N 41
Voimafantasioita. Huoh ;(
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän voi ottaa pienitissisen naisen, kun silläaikaa katselee oikeata suhdetta.
Sinkkumies
Onko muuten silikonirinnoista apua tuossa prosessissa vai pitääkö rintojen olla luomurinnat? Exäni on haukkunut B-kupin rintojanikin liian pieniksi, joten olen pohtinut silikonirintojen hankkimista, jos sillä tavalla helpommin löytäisin rakkauden.
Ja olet lähes 40 ja mietit tuollaista? - Minulle sinkkumiehelle ei paljoa ole väljä millaiset rinnat kumppanillani on, Mutta jos uskot, että haluat löytää kumppaniksi miehen, jolle naisen rinnat on niitä eniten merkkaavimpien asioiden joukossa, joiden perusteella hän arvioi kumppanin niin mikäs siinä. Mutta itse en kuulu heihin, joten tiedä sitten, olisinko muutoin voinut olla sinulle sopivaa kumppaniainesta, jotenkin ehdin jo kuvittelemaan, että jotain muuta AP:n ensimmäisestä postauksesta. Vai menikö minulla nyt henkilöt sekaisin. Sanokaa, joku, että meni, niin voin voin jatkaa rauhallisemmin mielin haaveilu siitä, että löydän itselleni, ehkä vielä noin 40 vuoden kynnyksellä olevan täyspäiseltä vaikuttavan kumppanin itselleni.
Höpöjuttuja. Jos olisit elänyt puheittesi mukaan niin et olisi siinä tilanteessa.
Kyllä sillä ulkonäöllä on väliä, vaikka me mitä valehdeltaisiin täällä.
Jos olet niin täydellisesti elänyt, niin miksi kommentoit tähän ketjuun?
Sinkkumies
En väittänyt, etteikö ulkonäöllä olisi mitään väljä. Mutta hyvälläkään ulkonäöllä ei ole merkitystä, jos sisältö on täysin ontto. - No ei miellyttävä ulkonäkö ja luonne tietenkään ole tosilleen vastakkaiset. Mutta, mutta jotenkin sain AP:n ensimmäisestä postauksesta paremmin kiinni kuin viestistä, jossa miettii, että pitäsikö ottaa silikonit, kun sellaisten hankkiminen ja rakkauden etiminen niiden varjolla paremmalla menestyksellä kuullostaa minusta vähän -voiko sanoa- ulkokultaiselta. - Ymmärtäsin paremmin, jos rinnat tai rinnat olisivat kärsineet, jonkun sairauden tai onnettomuuden seurauksena. Vaikka eräänalien onnettomuus on kyllä sekin, että päätyy yhteen sellaisen kumppnin kanssa, joka osoittaa oman henkisen kypsyydestään ja fiksuudestaan aika paljon sillä, että on alentunut haukkumaan kumppaninsa (Ap:n) rintoja. - - Naisen, joka on myös ilmeisesti myös ainakin osan hänen lastensa äiti. - Toivottavasti eik kuitenkaan lasten kuullen. Vai millaisen kuvan sinä haluat antaa lapsille siitä, miten kumppanin, tai yhtään kenenkään ulkonäköä, tai vain rintoja on sopivaa kommentoida?
Se 2. Sinkkumies
Älä nyt ainakaan luule että pariutuminen on kuppikoosta tai rasvaprosentista kiinni.
Sinun ongelmasi lienee ennemmin huono itsetunto, joka vetää puoleensa lähinnä paskiaisia.
Vierailija kirjoitti:
Noi muut ehdot täyttyy, seksiäkin kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan. Harrastan triatlonia ja pitkän matkan hiihtoa. Joten olet ikärasisti. M68
Huoh. Miehet tykkäävät paasata tätä ikä on vain numeroita- mantraa ja syyllistää naisia ikärasismista. Kunhan se on niin päin, että nainen on se nuorempi.
Naisia on erilaisia. Minä en ole koskaan syttynyt urheilufriikeistä, mun kokemuksen mukaan ovat vähän liian yksioikoisia. Tykkään miehistä, jotka ovat kiinnostuneita asioista laajemmin ja osaavat nähdä elämässä muutakin kuin ulkonäön. Itsessä ja muissa.
Jos ne olisivat rakkaussuhteita, niin et olisi tässä tilanteessa. Eikö.
Sinkkumies