"Saat mennä kirkkoon, mut lasta et sinne vie!"

Jos lapsi on kastettu niin herää kyllä kysymys, miksi sitten kirkko olisi häneltä kielletty paikka? Kirkko ei aivopese vaan antaa mahdollisuuden ja vaihtoehdon. Ei siellä ketään raamatulla hakata päähän, ei lasta, eikä aikuista. Lapselle tietysti kirkkoon tutustuminen olisi hyvä aloittaa pyhäkoulusta, mitä joskus pidetään jumalanpalveluksen yhteydessä saarnan aikana kirkon tiloissa. 

Puolison lupaa ei tuohon tarvita ja jos miehestä tuntuu kirkko pahalta olisi hänen ensin selvitettävä omat ja kirkon välit, sitten vasta joko kieltää tai hyväksyä lapsen ja sinun kirkkoon kuuluminen ja siellä käyminen.

Siinä mielessä miehen olisi parempi päästää se lapsi silloin tällöin kirkkoon, ettei lapsi mystifioi koko touhua ja kapinoi myöhemmin liittymällä kiellettyyn kerhoon.

Itselle rippikoulu avasi silmät ja minusta tuli uskontokielteinen. Parempi tuntea se mitä vastustaa ja/tai puolustaa eikä vain heilutella huuliaan tuulen mukana.

Me asumme kirkon lähellä. Itse emme kuulu kirkkoon, mutta lapsemme haluaa siellä käydä. En itse kävisi kirkossa mutta olen nyt sitten käynyt usean kerran vuodessa lapsen kanssa. Hän tykkää tosi paljon, nauttii uruista ja liturgiasta ja ylipäänsä kaikesta jumalanpalvelukseen liittyvästä. Kirkon henkilökunta vaikuttaa myös oikein mukavalta. Katsotaan nyt sitten, josko tämä menee joskus ohi. Nyt on mennyt jo neljä vuotta näin.

Minulle on ihan sama, jos hän valitsee uskonnollisen elämänkatsomuksen ateistisen sijaan. En näe kristittyä kirkkoa sen huonompana vaihtoehtoa kuin ateismia, mutta se on minusta huono asia, että joku yrittää estää lasta tutustumasta erilaisiin maailmankatsomuksiin kuten ap:n mies.

Minä olen vienyt lasta tutustumaan myös muihin uskonnollisiin tapahtumiin ja paikkoihin, erilaisiin kirkkoihin, synagogaan ja jopa moskeijaan. Suomenuskoisiin emme ole vielä tutustuneet. Ihmiset ovat tavattoman onnellisia, kun saavat kertoa omasta kulttuuristaan muille sen sijaan, että nämä tutustuvat vain yksisilmäiseen propagandaan tällaisten(kin) sivujen kautta. Paitsi elämänkatsomuksen takia minusta on tärkeää myös se, että lapsi oppii tuntemaan omakohtaisesti sen, että ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, vaikka he palvoisivat viisipäistä hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä voit viedä lapsen kirkkoon. Jätä mies, jos ei hyväksy.

Ja hyvällä tuurilla mies saa lähivanhemmuuden.

Harmi, kun vieläkin kuvitellaan että äitiys antaa oikeuden päättää yksin lapsen asioista.

Mieshän tuossa sanelee. Antaa aikuiselle luvan kirkossa käyntiin. Ei ihan terve suhde.

Vierailija kirjoitti:

Näin sanoi mieheni aamulla.

Kun tapasimme, hän vakuutteli että on uskovainen. Nyt on alkanut puhua, että minä aivopesen lasta ja hänen täytyy lasta suojella minun aivopesulta.

Lapsi voi sitten mennä kirkkoon, kun on riittävän vanha tajuamaan haluaako moiseen osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä voit viedä lapsen kirkkoon. Jätä mies, jos ei hyväksy.

Ja hyvällä tuurilla mies saa lähivanhemmuuden.

Harmi, kun vieläkin kuvitellaan että äitiys antaa oikeuden päättää yksin lapsen asioista.

Harva mies sitä lähivanhemmuutta haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sanoi mieheni aamulla.

Kun tapasimme, hän vakuutteli että on uskovainen. Nyt on alkanut puhua, että minä aivopesen lasta ja hänen täytyy lasta suojella minun aivopesulta.

Lapsi voi sitten mennä kirkkoon, kun on riittävän vanha tajuamaan haluaako moiseen osallistua.

Vanhemmat kasvattavat lapsen omien arvojensa mukaisesti. Toki tänä vapaan kasvatuksen aikana lasten pitäisi saada päättää kaikki. Lapsi voi aikuisena erota kirkosta jos haluaa.

Olen samaa mieltä ja mulle ei teetä ongelmia käväistä kirkossa. Tunnen myös Raamattua jonkin verran. Viimeisestä uskonnon kokeesta tempaisin täyden kympin. Rippikoulun käynyt ja saanut nimen kasteessa. En ole kuulunut kirkon kirjoille 14-vuoteen. Samaa päivää elelen. En halua tehdä elämästä hankalaa. Yhdet kastajaiset on tulossa, sitä en tiedä pistänkö kiittimet ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sanoi mieheni aamulla.

Kun tapasimme, hän vakuutteli että on uskovainen. Nyt on alkanut puhua, että minä aivopesen lasta ja hänen täytyy lasta suojella minun aivopesulta.

Lapsi voi sitten mennä kirkkoon, kun on riittävän vanha tajuamaan haluaako moiseen osallistua.

Vanhemmat kasvattavat lapsen omien arvojensa mukaisesti. Toki tänä vapaan kasvatuksen aikana lasten pitäisi saada päättää kaikki. Lapsi voi aikuisena erota kirkosta jos haluaa.

Vanhemmat voivat kasvattaa lapsen omien arvojensa mukaisesti ja lapsi voi aikuisena liittyä kirkkoon, jos haluaa jatkaa niiden arvojen ja perinteiden parissa.

Mieheni on muslimi. Myönnän etten olisi kovin innoissani jos hän veisi lapsiamme moskeijaan. Onneksi häntä ei sellaiset asiat kiinnostakaan, on tapamuslimi siinä missä minä olen tapakristitty. Lapset ovat tähän mennessä käyneet kirkossa vain hautajaisissa.

Otatteko tällaisen provon tosissanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sanoi mieheni aamulla.

Kun tapasimme, hän vakuutteli että on uskovainen. Nyt on alkanut puhua, että minä aivopesen lasta ja hänen täytyy lasta suojella minun aivopesulta.

Lapsi voi sitten mennä kirkkoon, kun on riittävän vanha tajuamaan haluaako moiseen osallistua.

Tällä periaatteella lapsi ei paljon elämässään näkisi ennen kuin teininä. Siihen asti ei käytäisi uimassa, kirjastossa, kerhossa, harrastuksissa... ei missään, ennen kuin lapsi kykenisi järkevään, älylliseen keskusteluun siitä, olisiko kiva lähteä jonnekin muualle kuin olkkarin sohvalle pelin ääreen. Tai eihän lapsella sellaistakaan olisi, koska hänelle ei voi sellaista näyttää, koska hän ei etukäteen ole ilmaissut haluavansa pelata.

En minäkään ateistina ilahtuisi, jos lapseni vietäisiin kirkkoon, en tosin sitä kieltäisikään, jos se olisi toiselle vanhemmalle hyvin tärkeää. Mutta todella kurjaa ja omituista, jos mies on suhteenne alussa aktiivisesti väittänyt olevansa uskovainen, ja nyt onkin ateisti. Vai onko hänen vakaumuksensa muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sanoi mieheni aamulla.

Kun tapasimme, hän vakuutteli että on uskovainen. Nyt on alkanut puhua, että minä aivopesen lasta ja hänen täytyy lasta suojella minun aivopesulta.

Lapsi voi sitten mennä kirkkoon, kun on riittävän vanha tajuamaan haluaako moiseen osallistua.

Tällä periaatteella lapsi ei paljon elämässään näkisi ennen kuin teininä. Siihen asti ei käytäisi uimassa, kirjastossa, kerhossa, harrastuksissa... ei missään, ennen kuin lapsi kykenisi järkevään, älylliseen keskusteluun siitä, olisiko kiva lähteä jonnekin muualle kuin olkkarin sohvalle pelin ääreen. Tai eihän lapsella sellaistakaan olisi, koska hänelle ei voi sellaista näyttää, koska hän ei etukäteen ole ilmaissut haluavansa pelata.

Kirjastot ja suurin osa harrastuksista eivät yritä opettaa totena mitään uskoon perustuvaa ideologiaa.