Tuli tosi pahamieli veljen ujon tyttöystävän puolesta:( (sukujuhannus)
Hän on todella herttainen ja todella ujo. Uskaltaa jutella pienessä ryhmässä, mutta ei saa suutaan auki kun äänekäs sukumme kälättää kerralla. Nuorisoporukkaa (serkkuja tyttö/poikakavereineen) oli sitten pelaamassa mölkkyä vähän kauempana missä tämä veljen tyttökaveri oli ja alkoivat naureskella ja arvostella, että "miksi tuo tuppisuu on tänne tullut jos ei osaa edes puhua jne" kyllä pisti vihaksi. Tiedän, miten iso asia tälle tytölle oli, että uskalsi ylipäätänsä tulla paikalle. Onneksi sitten minä ja mieheni ja vanhempani vietettiin iltaa tämän tytön kanssa eikä jätetty häntä yksin ja oli oikein mukavaa.
Ärsyttää tuommoinen seläntakana jauhaminen :(
Kommentit (150)
Oikeesti se ujous on hankalaa henkilölle itsellekin yleensä ja kaipaisi seuraa. Mutta yleensä muut vaan jättää joka asiassa ulkopuoliseksi. Pitävät ehkä vaan outona ja koppavana vaikka toinen nimenomaan haluaisi tutustua. Yleensä on vaikea keksiä mistä keskustella.
Menkää muualle jankuttamaan. Kaikkia muita ärsyttää tuota vänkäämistä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Usein on vaikea sanoa onko joku ujo vai vaan koppava.
Musta siinä ei ole ikinä ollut mitään vaikeaa. Kannattaa ehkä kehittää niitä omia sosiaalisia taitoja, jos tuo on ongelma.
Ehkä hän kärsii selektiivisestä mutismista. En kyllä ymmärrä, miksi hakeutua paikkoihin ja ympäristöihin, joissa ei saa halaistua sanaa suustaan, se on jo epäkohteliasta. Epäkohteliasta on kyllä tällaisen ihmisen haukkuminen hänen kuultensakin.
Ei se ole ujoutta ettei huvita lähteä huutamaan päällekkäin, kun ei muuten saa suunvuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein on vaikea sanoa onko joku ujo vai vaan koppava.
Usein on vaan ujo.
Ei välttämättä kumpaakaan vaan introvertti. Siihen kuuluu mm. toisten kunnioittaminen niin ettei puhuta päälle vaan odotetaan omaa vuoroa, joka usein hölösuiden keskuudessa on mahdotonta kun puhuvat taukoamatta epäkohteliaasti toisia huomioimatta.
Herra jumala näitä kommentteja tässä ketjussa :O
Mutta joo, mitenkään yllätyksenä nämä eivät sinänsä tule. Liian monta kertaa olen todistanut, kuinka ne ekstrovertit kälättäjät ovat tosiasiassa empatiakyvyttömiä ja ehkä jopa antisosiaalisia ihmisiä. Antisosiaalisella viittaan siis siihen, että heille vain omat jutut ovat tärkeitä, vain oma elämäntapa on se ainoa oikea ja muiden nyt kuuluu vain sopeutua heidän meuhkaamiseensa. Sympatiani ovat täysin ap:n veljen tyttöystävän puolella. Nyt tyttö joutui ikävä kyllä aivan väärään seuraan juhannuksena.
Vierailija kirjoitti:
Herra jumala näitä kommentteja tässä ketjussa :O
Mutta joo, mitenkään yllätyksenä nämä eivät sinänsä tule. Liian monta kertaa olen todistanut, kuinka ne ekstrovertit kälättäjät ovat tosiasiassa empatiakyvyttömiä ja ehkä jopa antisosiaalisia ihmisiä. Antisosiaalisella viittaan siis siihen, että heille vain omat jutut ovat tärkeitä, vain oma elämäntapa on se ainoa oikea ja muiden nyt kuuluu vain sopeutua heidän meuhkaamiseensa. Sympatiani ovat täysin ap:n veljen tyttöystävän puolella. Nyt tyttö joutui ikävä kyllä aivan väärään seuraan juhannuksena.
Tämä.
Ala-arvoinen ketju.
Mä käyttäydyn kans joissakin tilanteissa ujosti ja varautuneesti, mut osaan kyl tarvittaessa myös avata suuni ja käydä keskustelua. Itse en voi sietää kovaan ääneen kaakattavia ihmisiä, joiden mielestä sosiaaliset taidot mitataan ainoastaan puheen määrällä ja äänen voimakkuudella. Monta tämmöistä ihmistä kun on samaan aikaan koolla, tarkoittaa mulle lähinnä sosiaalista helvettiä.
En myöskään pidä ihmisistä, jotka heti ujoon törmättyään, eivät voi peittää halveksuntaansa. Heti alkaa väheksyminen, outojen katseiden luominen,utelu työpaikoista ym. Sitten ollaan niin hämmästyneitä, kun ujolla onkin parempi työpaikka kuin kysyjällä itsellään ja kun se hiirulainen osaakin puhua ihan fiksusti ja omaa jopa kavereita.
Ehkä oon sit vähän vinksahtanut, mut mun mielestä noi kaiken ääneen kälättävät juoruämmät on niitä outoja ja ärsyttäviä, kun eivät kestä hiljaisuutta ja erilaisia ihmisiä vaan heti alkaa outojen tulkintojen ja diagnoosien teko.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tyttö käy edes töissä. Yhdellä tutulla tuollainen vaimo. Ei ole koulutusta, eikä työtä.
Lapsia pitänyt kuitenkin hankkia. Hyvä kun kotoansa poistuu.
Lapset pitäisi ottaa huostaan.
Tylyä, mutta tässä on totuuden siemen. Epäsosiaalisuus/sosiaalinen kyvyttömyys on on yksi syy miksi en hanki lapsia, kun lasten koulu- ja kaveri- ja harrastusasioita ym pitäisi pystyä hoitamaan ja ahdistaa ajatuskin. Huostaanotto nyt on liioittelua, mutta kyllä lapset vaan kärsii jos vanhemmat on epäsosiaalisia erakoita jotka eivät koskaan käy missään.
Koko peruskoulun ajan mut jätettiin porukan ulkopuolelle ja supistiin seläntakana. Entuudestaan olin ujo ja se lisäsi sitä etten halunnut sanoa heille sanaakaan jos ei ole pakko. Edelleen parikymppisenä on vaikee puhua porukassa missä on puolituttuja. Se kynnys on suuri lähteä sanomaan mitään, kun pelkää reaktiota. Puhun kyllä ihan selkeesti ja vastaan kysymyksiin jos joku tulee puhumaan. Semmosta ihmisten lähellä jotka on luottamuksen arvosia niin helposti pysty puhumaan mistä vaan ja vielä joskus liian kovaan ääneen. Ei kannata tuomita jos ei tiedä taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaleja nuoria nämä arvostelijat, sairaan ujot sen sijaan ei ole.
Mistä lähtien ilkeys on ollut normaalia?
Jos joku vaikuttaa sille että on heitä kohtaan olevinaan. Eli ei uskalla edes puhua!!!! Silloin saa itsekin olla vajaa, ja haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Olisit avannut suusi ja tukkinut sukulaistesi suut yhtä kovaäänisesti. Puolustanut tätä ujoa.
Juuri näin! Saa olla ujo ja saa olla hiljainen, ei mitään pahaa!!
On niin naurettavaa, että ap uhriutuu kyseisen ujon takia, jos kerran tyhmiä tässä olivat ne serkut. Tytöölä ei varmankan ole ollut silloin mitään hätää, vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Heh. Ei todellakaan mikään salarakas. Tympäisee ihmiset, jotka ei elätä itseään.
Katkera olet joka tapauksessa, mikä lie oletkin. Anoppi?
Mietipä tämän "ujon" puoliso joutuu käymään yksin töissä ja elättämään perheensä.
Toisella ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia tai aikomusta mennä töihin. Mies on pienipalkkainen. Raha tulisi todella tarpeeseen. Kyllä olisi pää pitänyt hoitaa kuntoon ja mieluusti ammatti hankkia ennen lapsia.
Jostain syystä ärsyttää tämän naisen saamattomuus. En tiedä miksi. Kai puolisonsa käy sääliksi, kun on tuollaisen riipan saanut. Tämä riippakivi vielä uhkailee puolisoaan lapsien pois viemisellä ym. Jos ei tapahdu asiat kuten hän haluaa.
anteeksi, mutta mikä on sun suhde näihin ihmisiin, joista puhut tälla tavalla? Tuttavasi on puolisonsa valinnut ja elämäntapansa noin muutenkin. Nainen ilmeisesti hoitaa heidän yhteisiä lapsia, se on aika iso työ, ei todellakaan onnistu kovin saamattomalta tyypiltä. En ymmärrä miksi säälit niin paljon tätä "tuttuasi", onko hän valitellut olevansa onneton elämässään tms. Miksi hänellä on niin pienipalkkainen työ, onko sekin jotenkin vaimon vika? Onko sinulla vahva tunnesuhde tähän tuttuun ja tiedät paremmin mikä olisi hänelle hyväksi kuin hän itse?
Ja viimeisenä: miksi toivot, että tuttusi lapset otetaan huostaan, onko hän niin huono isä kuitenkin, ettei lapset voi hänen kanssaan elää? (Ymmärräthän kuitenkin, että huostaanotto on aina surullinen ja raskas juttu lapsille ja yhteiskunnalle äärimmäisen kallista touhua, pelkästään yksi vuorokausi per lapsi maksaa paljon. Pitkäaikaiskustannukset per yksilö ovat päätähuimaavat sekä rahassa että henkisesti.) Olisiko tämä tuttavasi onnellisempi tässä elämässä jos tulisi esim. avioero ja yksinhuoltajuus hänelle? Tai huostaanotto ja ns. uusi elämä ilman tätä riippakiviperhettään?
Kun olet miettinyt vastauksiasi näihin kysymyksiin, voit myös miettiä, oletko aivan terve, jos ihan oikeasti kirjoitat tutuistasi tällaisilla palstoilla ja luulet osaavasi elää heidänkin elämää paremmin kuin he itse.
Hyvät juhannuksen jatkot.
No itse ainakin myönnän suoraan, että olin miehen sisarusten joukossa harvasanainen ja todellakin ajattelin, ja ajattelen yhä, että onpa ilkeitä ja pahansuopia ihmisiä. Ei yhtään sanaa suusta tule, missä ei jotain haukuttaisi ja itse ollaan niin täydellisiä. Sekin oli muiden syy, kun joku käräytti yhden puolison kännissä ajamisesta. Ei siinä kehtaa mennä sanomaan, että käräyttäjä teki täysin oikein, kun saa pelätä, että tulevat kimppuun. Välttelenkin tuota sakkia nykyään kaikin keinoin. Anoppi oli ihan mukava, en ymmärrä, miten tyttäret on niin kamalan ilkeitä, yhtä lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jaksais jotain ujoa raahata perässä. Opetelkoot puhumaan, ei se ole muiden tehtävä vaan ymmärtää, missä kelläkin päässä viiraa.
Missä sinulla viiraa? Empatiakyvyssä?
Jos joku ei sen vertaa vieraisiin ihmisiin luota, että ei kykene normaaliin kanssakäymiseen, niin ansaitsee yksinäisyytensä.
Kaltaistesi empatiakyvyttömien vuoksi se luottamuspula usein kasvaa. Vaikea ihmisiin luottaa kun huomaa että vastaan tulee paljon ihmisiä jotka todella ansaitsisivat olla yksin.
Mä voisin olla tuo tyttö. Olen puhelias tutussa ja pienessä seurueessa, mutta just esim puolison sukulaiset on aina sellainen ahdistava tilanne. Samoin kaikki illanistujaiset sun muut, missä on enemmän ihmisiä. En saa edes työpaikan kahvipöydässä suutani auki, jos paikalla on enemmän kuin 3-4 ihmistä. :/ en mä mitenkään nauti tästä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä, miksi hakeutua paikkoihin ja ympäristöihin, joissa ei saa halaistua sanaa suustaan, se on jo epäkohteliasta.
Minä kuulun näihin halveksittaviin ihmisiin, jotka isossa porukassa vain istuvat hiljaa mitään puhumatta (kahden kesken kyllä pystyn juttelemaan normaalisti). Ja erittäin mielelläni jäisin pois kaikista isoista sukukokoontumisista (lähinnä mieheni, koska oma sukuni ei sellaisia harrasta), koska eivät ne minua edes kiinnosta, mutta minä pitäisin sitä epäkohteliaana.
Ja jos se jotakin huolettaa, niin tästä hirveästä puutteestani huolimatta käyn kokopäivätöissä ja osallistun yhteisen elämän maksamiseen siinä missä miehenikin.
No oho. Mistä vetoa, että mulla on parempi koulutus ja työpaikka kuin sulla.