Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmien periytyminen?
21.06.2017 |
Onko teillä kokemuksia kuinka pahasti mielenterveysongelmat periytyvät? Periytyvätkö ne mallin mukaan oppimalla vai geeneissä?
Mieheni on normaali, ehkä hiukan helposti stressaantuva, mutta käy normaalisti töissä ja elää arjessa normaalisti. Huolehtii paljon vanhemmistaan.
Mieheni äiti on pitkäaikaistyötön ja hänellä on ollut ilmeisesti lasten saannista asti erinäisiä mielenterveysongelmia ja lääkitys niihin. (Joutunut osastohoitoon lasten ollessa pieniä stressin/paniikkikohtausten vuoksi ilmeisesti, avioeron jälkeen lapset asuivat isällään, on lääkityksiä päällä, saattaa saada paniikkikohtauksia, soitella ambulansseja turhaan, tilailee tavaroita impulisiivisesti vaikka tietää että ei ole niihin varaa jne.) Anopin äiti on tehnyt itsemurhan kun anoppi on ollut lapsi.
Nyt olen miettinyt omia lapsiani, että kuinka suuri geneettinen riski heillä on mielenterveysongelmiin? Yksi neljästä on tosi arka ja toinen vähän adhd-tyyppinen, mutta ei heillä ole mitään diagnooseja ja arki sujuu ihan hyvin, ovat nyt 7-12 vuotiaita. Olen yrittänyt tarjota heille mahdollisimman vakaan lapsuuden.
Kommentit (11)
En sen tarkemmin tiedä. Varmaan ainakin jotain kaksisuuntaista? Ja paniikkihäiriötä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että MT-ongelmat ovat hyvin vahvasti perinnöllisiä. Valitettavasti.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on vahva perinnöllinen elementti, mutta mitenkään varmaa se ei ole. Paniikkihäiriö voisi sikäli olla perinnöllistä, että jos ihminen on hermostoltaan herkempi, moni asia voi herkemmin pelottaa häntä. Mutta mitään sairastumisautomaattia ei genetiikka tuo tullessaan.
Luulisin, että enemmän on kyse siitä, että anopillasi on ollut karmea lapsuus. Silloin ei saa elämälleen hyvää lähtöä ja paineet musertavat helpommin. En olisi sinuna kovin huolissani lapsista, he ovat saamassa turvallisen ja vakaan lapsuuden. Lisäksi he tutustuvat mummoonsa, jolla on mielenterveyden häiriöitä. Tällöin on luontevaa puhua siitä miten mielisairauskin on sairaus muiden joukossa ja siihen on saatavilla hoitoa. Tällöin ei muodostu kamalaa häpeää ja stigmaa asian ympärille ja se myös pitää niitä loitolla.
Olkaa huoleti, ei genetiikka ole niin tarkasti tulevaisuutta sanelevaa.
Kyllä ne periytyy, mutta anoppisi sai paniikkiongelmansa varmaan sen lapsuutensa ympäristön takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periytyy ikävä kyllä. Isä on herkkä hermostumaan, samoin minä. Nuorena luulin isän jännittämisongelman johtuvan ankarasta äidistä ja sodan kokeneesta etäisestä isästä. Oman jännittämisongelman ja masennuksen luulin johtuvan siitä, että isä haukkui minua niin usein, kuinka oli joutunut häpeämään käytöstäni enkä osannut olla kuten muut.
Valitsin rennon puolison ja olemme olleet positiivisia ja kannustavia omaa lasta kohtaan. Juopottelua ja yletöntä sättimistä ei kodissani ole ollut. Liekö oma masennukseni sitten vaikuttanut,mutta niin vain omakin lapseni jännittää sosiaalisia tilanteita todella paljon.
En tietenkään voi tietää, millainen lapsestani olisi tullut, jos hänet olisi esim. adoptoinut omakseen joku positiivinen ja reipas nainen.
Joistain sairauksista, esim. bipolaarihäiriöstä ja skitsofreniasta tiedetään että on jopa 50% periytyvyysriski.
Ja kyllä ne lievemmätkin taitaa aika usein vahvasti periytyä. Esim. itse olen kärsinyt nuoresta asti paniikkikohtauksista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ylläripylläri, isäni ja isäni äiti on aina olleet samanlaisia herkkiksiä, joiden hermot ei meinaa kestää mitään muuta kuin yksikseen maaseudun rauhassa oleskelua. Heille sellainen elämä onnistui joten herkkähermoisuus ei haitannut elämää, minä taas "jouduin" lähtemään kouluihin, kaupunkiin ja työelämään ja minun hermorakenteellani se on ollut helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
periytyy vahvasti. Oma masennukseni johtuu koulukiusaamisestani. Nyt minulla lapsia ja toinen on paljon vetäytyvämpi kuin toinen, toinenkaan ei yltiö positiivinen ole. Ovat murrosikäisiä.
Omat vanhempani ovat rappioalkoholisteja, isällä lienee ollut myös mielialahäiriöitä. Sisareni on skitsofreenikko.
Itse olen terve, mutta kärsin trauman oireista, mitkä sitten näkyvät jonkinlaisena masennuksena ja ahdistuneisuushäiriötyyppisenä oireiluna. Tietysti myös itsetuntoni on huono. Eli genetiikkaa, mutta paljolti myös lapsuuden kokemukset - niistä on ihminen tehty. Joku viisas sanoi, että "ihminen on luontaisten ominaisuuksiensa ja kasvuolosuhteidensa summa".
Periytyvyys on tunnustettu ihan tieteellisesti, mutta se ei ole automaattinen tuomio. Muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni kevennys vakavaan aiheeseen:
"Sekopäisyys on periytyvää -- saat sen lapsiltasi."
- Sam Levenson
Aika laaja skaala, nuo "mielenterveysongelmat". Mistähän psyykkisestä sairaudesta mahtaa olla kysymys? Sanoisin, että tietynlainen alttius periytyy, ympäristö ja perheolosuhteet ym. taas voivat joko toimia suojaavana tai laukaisevana tekijänä. Asia ei jokatapauksessa ole ollenkaan mustavalkoinen mielenterveysongelmien puhkeamisen suhteen.