Peukutusketju, tunnistatko kirjan yhdestä sitaatista?

The one with the power to vanquish the Dark Lord approaches ... Born to those who have thrice defied him, born as the seventh month dies ... And the Dark Lord will mark him as his equal, but he will have power the Dark Lord knows not ... And either must die at the hand of the other for neither can live while the other survives ... The one with the power to vanquish the Dark Lord will be born as the seventh month dies...

"Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia"

"Me istuttiin juuri matikantunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollu. Mä vilkuilin kelloa ja hikoilin. Kirja oli auki mut en mä siihen kattonu."

"Pakkasta on harvinaiset 18 astetta celsiusta ja sataa lunta ja sillä kielellä joka ei enää ole minin kieleni on tämä lumi qanikia, isoja lähes painottomia kiteitä, jotka tulevat tupruamalla ja peittävät maan kerroksella valkoista vitiä."

He must abandon for ever the illusion he ought to have lost at the age of one: that the shelter of a parent's arms meant that nothing could hurt him. There was no waking from this nightmare, no comforting whisper in the dark that he was safe really, that it was all in his imagination; the last and the greatest of his protectors had died and he was more alone than he had ever been before.

"Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt."

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ketju oli aiemmin leffoille ja tv-sarjoille, joten tehdään nyt kirjoillekin.

Eli, jokainen kirjoittaa yhden sitaatin jostain kirjasta ja toiset peukuttavast jos tunnistavat kirjan (nuoli ylös = tunnistan, nuoli alas = en tunnista).

Minä aloitan:

"When the snows fall and the white winds blow, the lone wolf dies but the pack survives."

The old gods are dead, she told herself, with Mother and Father and Robb and Bran and Rickon, all dead. A long time ago, she remembered her father saying that when the cold winds blow the lone wolf dies and the pack survives. He had it all backwards. Arya, the lone wolf, still lived, but the wolves of the pack had been taken and slain and skinned.

"Oli tullut lounaan aika, ja he istuivat ruokailuteltan vihreän kaksinkertaisen ovivaatteen alla kaikki kolme teeskennellen, ettei mitään ollut tapahtunut."

"All was well."

But you know, happiness can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

"Ei!"

"Ravintolan porttiin N. N. nimisessä läänin pääkaupungissa ajoivat korealaiset, pienenlännät vaunut, jommoisissa tavallisesti kulkevat naimattomat miehet: virasta eronneet översriluutnantit, alikaptenit, tilan-omistajat, joilla on talonpoikia noin sata sielua, sanalla sanoen, kaikki semmoiset, joita sanotaan keskinkertaiseksi herrasväeksi."

Vierailija kirjoitti:

But you know, happiness can be found even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light.

Dumbledore ei ikinä sano tätä missään kirjassa, se on pelkästään leffassa.

And spreading out her dress, she chasseed across the room till,

having reached Mr. Rochester, she wheeled lightly round before him

on tip-toe, then dropped on one knee at his feet, exclaiming -

"Monsieur, je vous remercie mille fois de votre bonte;" then rising,

she added, "C'est comme cela que maman faisait, n'est-ce pas,

monsieur?"

"Pre-cise-ly!" was the answer; "and, 'comme cela,' she charmed my

English gold out of my British breeches' pocket."

"Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti. Vaikka hän oli riisunut yltään koulunsa tunnuksella merkityn villapaidan ja riiputti sitä kädessään, hänen harmaa paitansa oli tumma hiestä, ja hiukset liimautuivat kosteaan otsaan."

Vierailija kirjoitti:

"Me istuttiin juuri matikantunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollu. Mä vilkuilin kelloa ja hikoilin. Kirja oli auki mut en mä siihen kattonu."

Piti oikein käydä kirjahyllyllä tarkistamassa, että tunnistinko oikein :D hyvä kirja!

"Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän."

.... on verraton punatukkainen poika, joka asuu ... kaupungissa. Hän ostaa apteekista tehokasta näkymättömyyspulveria, ja näkymättömänä ... tekee kaupungissa kaikenlaista kummaa kumman jälkeen.

... ei vastannut mitään. Hän vain polkaisi muina miehinä oikealla jalalla vasemman isoavarvasta ja ajatteli ajatuksissaan voimakkaasti: "Päin seiniä". Samassa hän oli kadonnut.

Jäänyt mieleen kun opettaja luki tätä joskus koulussa.

Vierailija kirjoitti:

"Me istuttiin juuri matikantunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollu. Mä vilkuilin kelloa ja hikoilin. Kirja oli auki mut en mä siihen kattonu."

Häräntappoase.

Vierailija kirjoitti:

"Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti. Vaikka hän oli riisunut yltään koulunsa tunnuksella merkityn villapaidan ja riiputti sitä kädessään, hänen harmaa paitansa oli tumma hiestä, ja hiukset liimautuivat kosteaan otsaan."

Onko tämä Kärpästen Herra?