Lapsen käsien räpyttely - milloin normaalia ja milloin autismia?

Onko paikalla autistien vanhempia tai muita tietäviä?

Mitä on käsien räpyttely? Onko kyseessä siis käsien heilutusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on käsien räpyttely? Onko kyseessä siis käsien heilutusta?

Haluaisitko ap kertoa? Jos tietäisin, mitä tarkoitat, voisin vaikka kertoa, tekeekö oma lapsi tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on käsien räpyttely? Onko kyseessä siis käsien heilutusta?

Käsien heilutusta joo, miten sen liikkeen nyt selittäisi... hänellä on kädet tuossa rinnan edessä ja siinä niitä räpyttelee ja samalla ääntelee.

Eikö ap pysty mitenkään paremmin asiaa selittämään? Kädet rinnan edessä ja räpyttelee ja ääntelee? Koetapa yrittää vähän enemmän, ap. Annoit todella vähäisen selityksen, josta kukaan ei voi ymmärtää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on käsien räpyttely? Onko kyseessä siis käsien heilutusta?

Käsien heilutusta joo, miten sen liikkeen nyt selittäisi... hänellä on kädet tuossa rinnan edessä ja siinä niitä räpyttelee ja samalla ääntelee.

No nyt täytyy sanoa, että ei kuulosta normaalilta. Koskaan en ole nähnyt lapsen tekevän tuollaista...

Käsien räpyttely on melko yleistä syntymäsokeilla, ainakin sitä heillä esiintyy. Iän karttuessa se vähenee tai jopa poistuu kokonaan. Ainakin siitä tulee tietoista toimintaa, jolloin sitä voi harjoittaa yksin ollessaan hyvän fiiliksen sattuessa.

No, tämä ei liity autismiin mitenkään. tuli muuten vain mieleen kun tällainen asia tuli keskustelussa esiin.

Minkä ikäinen lapsi? Taaperolle ja leikki-ikäisten normaalia. Isommalla voi viitata kehitysviiheeseen. Ja jos näpertely liityy esim. innostukseen niin todellakaan ei ole hätää. Vasta silloin olisin huolissaan kun näpertely on hallitsematonta ja pakkoliikkeen omaista.

Itse kakarana räpyttelin innostuessani käsiä sivuilla. Pidin kädet koukussa kämmenet olkapään korkeudella ja räpytin kuin lentoon lähtevä lintu. En ole tietääkseni autisti. :D Tapa hävisi iän myötä.

Samanlaista räpyttelyä se on kuin autisteillakin, mietin vaan, että tekeekö normaalitkin lapset joskus sitä? Vai pelkästään autistit. Sellaisessa tilanteessa missä innostuu näkemästään. En osaa selittää sitä liikettä paremmin, googlella voi katsoa autism hand flapping tai autism stimming.

Ap

Mun veli teki tuota pitkälle teini ikään. Epäiltiin autismia, normaali on.

Hep! Meillä poika teki tuota jo 1,5-vuotiaasta nimenomaan innoissaan ollessaan. Poika on nyt 9-vuotias ja syksyllä päästään lastenpsykiatrian tutkimuksiin. En siis tiedä onko lapsi asperger tai jotain muuta, mutta olisi helpotus, jos jotain löytyisi, koska lapsella on ongelmia, joihin kaipaisin tukea. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin.

Minä ja kaveri räpyteltiin vielä ekalla luokalla koulussa kuin oltaisiin oltu lentoon lähdössä. Oltiin luokan parhaat oppilaat, opittu lukemaan jo 4-5-vuotiaina.

Nykyään kaveri on johtaja keskisuuressa firmassa, minä asiantuntija harvinaisella alalla. Edelleen saatan ravistaa sormia pöydän alla innostuessani.

Eli autisteiksi ollaan pärjätty aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi? Taaperolle ja leikki-ikäisten normaalia. Isommalla voi viitata kehitysviiheeseen. Ja jos näpertely liityy esim. innostukseen niin todellakaan ei ole hätää. Vasta silloin olisin huolissaan kun näpertely on hallitsematonta ja pakkoliikkeen omaista.

1,5v. On räpytellyt muutaman kuukauden. Veljensä ei tee vastaavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä ja kaveri räpyteltiin vielä ekalla luokalla koulussa kuin oltaisiin oltu lentoon lähdössä. Oltiin luokan parhaat oppilaat, opittu lukemaan jo 4-5-vuotiaina.

Nykyään kaveri on johtaja keskisuuressa firmassa, minä asiantuntija harvinaisella alalla. Edelleen saatan ravistaa sormia pöydän alla innostuessani.

Eli autisteiksi ollaan pärjätty aika hyvin.

Autistejahan on monenlaisia, sekä kehitysvammaisia että huippuälykkäitä.

Ap, autismi on sosiaalisten taitojen puutteeseen liittyvä diagnooso. Siihen liittyy muitakin oireita, kuten vaikeuksia tulkita ihmisten eleitä ja monikerroksellista viestintää. Useimmat autismikirjoon kuuluvat ihmiset rakastavat rutiineja, koska ne tuovay heidän kaoottisena kokemaansa elämään järjestystä. Osa - vaikeammin autistiset - puhuvat vähän tai eivät lainkaan, osa taas puhua pöpöttää kuin ruuneperi, usein aika lailla piittaamatta siitä, kiinnostavatko heidän esitelmänsä muita (lievästi autistiset, aspergerin syndroomaiset).

Osalla autismikirjolaisista on aistitoiminnan ongelmia, yli- tai aliherkkyyttä. Osa ei ota mielellään katsekontaktia, osa taas tuijottaa tiiviistikin. Monet inhoavat kosketusta. Osalla on voimakkaita kiinnostuksen kohteita. Osalla on nukkumisvaikeuksia ja voimakasta valikoivuutta syömisessä. Osalla on motorisia ongelmia. Osalla on erityislahjakkuuksia ja vaikkapa poikkeuksellinen muisti.

Autismikirjo on hyvin laaja, ja jokainen autistismikirjolainen on yksilö. Mutta tärkeintä on sosiaalisten taitojen ongelmat.

Joten en voi vastata kysymykseesi lasta tuntematta ja tietämättä, onko hänellä vaikeuksia ottaa kontaktia muihin lapsiin - aikuisiin se yleensä on helpompaa, varsinkin omat vanhemmat ikäänkuin kasvavat mukaan lapsen omalaatuisuuksiin, muut lapset eivät sitä tee.

Minä ikäisestä lapsesta on ylipäänsä kyse? Miten hän leikkii? Osaako juonellisia leikkejä, vastavuoroisuutta? Tosin ne taidot normistikin alkavat kehittyä enemmän 2-3-vuotiaana, joten jos lapsi on sitä nuorempi, niin aina vain vaikeampaa sanoa, onko mitään epätavallista kyseessä. Lapset kehittyvät NIIN omaan tahtiinsa ja pojat keskimäärin vähän hitaammin kuin tytöt vastavuoroisessa leikissä.

Oma as-poikani leikki alle parivuotiaana lähinnä majanrakennusta ja autoja lähinnä pani riveihin. Ei leikkiny vastavuoroisesri kuin hyvin lyhyitä hetkiä minun kanssani, pari vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa ei osannut. Eikä oikeastaan isompanakaan, vaan puuhaili omaehtoisia juttuja.

Räpistely on maneeri, joka saattaa liittyä autismiin tai sitten johonkin muuhun. Tai ei mihinkään! Lapset voivat oppia tuollaisia juttuja muiltakin tai sitten ihan itse vaan kokea, että se ilo ja tunne tulee ulos "sormien ja käsien heiluttelussa"!

Oma lapseni hyppi. Se liittyy syväkehoaistimuksiin, joista monet autismikirjolaiset tykkäävät. Pomppiminen tuntuu kropassa hyvältä. Paino tuntuu rauhoittavalta, osa autismikirjolaisista käyttää painoliivejä tai peittoa, kun haluavat rauhoittua.

Kaikki autistit eivät todellakaan käytä maneereja. Maneereja voivat toisaalta käyttää ihan normaalitkin lapset.

Joten ikävä sanoa, ap, mutta mitään kovin selkeää vastausta ei ole olemassa. Kehottaisin miettimään kokonaisuutta yhden yksittäisen eleen sijasta.

Jos sinulla on muitakin syitä huoleen, ota asia esille seuraavalla neuvolakäynnillä. Kysy hoitopaikasta palautetta varsinkin lapsen käytöksestä muiden lasten kanssa: miten ottaa kontaktia, osaako aloittaa, ylläpitää, lopettaa leikkejä vai luumuileeko yksin. Ota tämä kirjallisesti mukaan neuvolakäynnille ja pyydä lähetettä neuvolapsykologille ja omalääkärille, he voivat sitten - jos pitävät aiheellisena - ohjata lapsesi jatkotutkimuksiin, jotka tehdään keskussairaalatasolla joko lastenneurologisella tai lastenpsykiatrisella osastolla.

Tsemppiä, älä liikaa keskity nyt kuitenkaan epäilemään lastasi. Minä omasta kokemuksestani tiedän oikein hyvin, miltä epätietoisuus tuntuu, mutta jos liikaa murehdit, se syö ilon suhteestasi lapseen, ja se EI ole hyvä asia. Autismikirjo ei tietenkään ole jotain, jota kukaan vanhempi lapselleen TOIVOO, mutta ei se mikään maailmanloppukaan ole. Minun as-poikani on yksinäinen ja särmikäs, mutta nauttii monenlaisista jutuista, pärjää koulussa aika hyvin ja toivon, että löytää itselleen mielekkään ammatin ja elämän.

16 jatkaa, kun huomasi ap:n vastauksen lapsen iästä vasta tallennettuaan vastauksensa.

1,5-vuotiaasta on hyvin vaikea vielä sanoa mitään varmaa. Itse katsoisin sitä, miten hän reagoi vaikka isoonveljeensä. Seuraileeko veikan tekemisiä ja matkiiko? Se on jo hyvä merkki.

Vaikak veljensä ei olekaan räpistellyt, se ei tarkoita vielä mitään. Sisarukset ovat erilaisia, normaalitkin. Jos noin pieni taapero on muuten iloinen ja sosiaalinen ja seuraa muiden tekemisiä, en kiinnittäisi nyt räpistelyyn, varsinkaan innostukseen liittyvään räpistelyyn huomiota.

Oikein hyvää kesän jatkoa sinulle ja lapsillesi, ole lapsistasi iloinen!

16

Tottakai pikkulapset innostuu ja näyttää sen eleillä.

Ootko sää yksinkertainen ihminen?

Nyt katsoin noita hands flapping -videoita, ja niissä monissa räpyteltiin käsiä kyynärpäistä lähtien, meillä poika nosti nyrkit vatsan kohdalle ja räpytteli sormia. Se jäi vähitellen pois, mutta "muuntui" toiminnaksi, jota lapsi kutsuu nimellä "miettiminen", eli pöydän ääressä istuessa räpyttelee sormia pöydän laidan ja kannen "ympärillä". Samalla saattaa ähkiä ja kuulemma "ajattelee". Keskeytettynä (puhuteltuna tms) lopettaa sen, eli ei vaivu mihinkään "transsiin" tmv.

t.se, jonka lapsi menossa tutkimuksiin

Vierailija kirjoitti:

Ap, autismi on sosiaalisten taitojen puutteeseen liittyvä diagnooso. Siihen liittyy muitakin oireita, kuten vaikeuksia tulkita ihmisten eleitä ja monikerroksellista viestintää. Useimmat autismikirjoon kuuluvat ihmiset rakastavat rutiineja, koska ne tuovay heidän kaoottisena kokemaansa elämään järjestystä. Osa - vaikeammin autistiset - puhuvat vähän tai eivät lainkaan, osa taas puhua pöpöttää kuin ruuneperi, usein aika lailla piittaamatta siitä, kiinnostavatko heidän esitelmänsä muita (lievästi autistiset, aspergerin syndroomaiset).

Osalla autismikirjolaisista on aistitoiminnan ongelmia, yli- tai aliherkkyyttä. Osa ei ota mielellään katsekontaktia, osa taas tuijottaa tiiviistikin. Monet inhoavat kosketusta. Osalla on voimakkaita kiinnostuksen kohteita. Osalla on nukkumisvaikeuksia ja voimakasta valikoivuutta syömisessä. Osalla on motorisia ongelmia. Osalla on erityislahjakkuuksia ja vaikkapa poikkeuksellinen muisti.

Autismikirjo on hyvin laaja, ja jokainen autistismikirjolainen on yksilö. Mutta tärkeintä on sosiaalisten taitojen ongelmat.

Joten en voi vastata kysymykseesi lasta tuntematta ja tietämättä, onko hänellä vaikeuksia ottaa kontaktia muihin lapsiin - aikuisiin se yleensä on helpompaa, varsinkin omat vanhemmat ikäänkuin kasvavat mukaan lapsen omalaatuisuuksiin, muut lapset eivät sitä tee.

Minä ikäisestä lapsesta on ylipäänsä kyse? Miten hän leikkii? Osaako juonellisia leikkejä, vastavuoroisuutta? Tosin ne taidot normistikin alkavat kehittyä enemmän 2-3-vuotiaana, joten jos lapsi on sitä nuorempi, niin aina vain vaikeampaa sanoa, onko mitään epätavallista kyseessä. Lapset kehittyvät NIIN omaan tahtiinsa ja pojat keskimäärin vähän hitaammin kuin tytöt vastavuoroisessa leikissä.

Oma as-poikani leikki alle parivuotiaana lähinnä majanrakennusta ja autoja lähinnä pani riveihin. Ei leikkiny vastavuoroisesri kuin hyvin lyhyitä hetkiä minun kanssani, pari vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa ei osannut. Eikä oikeastaan isompanakaan, vaan puuhaili omaehtoisia juttuja.

Räpistely on maneeri, joka saattaa liittyä autismiin tai sitten johonkin muuhun. Tai ei mihinkään! Lapset voivat oppia tuollaisia juttuja muiltakin tai sitten ihan itse vaan kokea, että se ilo ja tunne tulee ulos "sormien ja käsien heiluttelussa"!

Oma lapseni hyppi. Se liittyy syväkehoaistimuksiin, joista monet autismikirjolaiset tykkäävät. Pomppiminen tuntuu kropassa hyvältä. Paino tuntuu rauhoittavalta, osa autismikirjolaisista käyttää painoliivejä tai peittoa, kun haluavat rauhoittua.

Kaikki autistit eivät todellakaan käytä maneereja. Maneereja voivat toisaalta käyttää ihan normaalitkin lapset.

Joten ikävä sanoa, ap, mutta mitään kovin selkeää vastausta ei ole olemassa. Kehottaisin miettimään kokonaisuutta yhden yksittäisen eleen sijasta.

Jos sinulla on muitakin syitä huoleen, ota asia esille seuraavalla neuvolakäynnillä. Kysy hoitopaikasta palautetta varsinkin lapsen käytöksestä muiden lasten kanssa: miten ottaa kontaktia, osaako aloittaa, ylläpitää, lopettaa leikkejä vai luumuileeko yksin. Ota tämä kirjallisesti mukaan neuvolakäynnille ja pyydä lähetettä neuvolapsykologille ja omalääkärille, he voivat sitten - jos pitävät aiheellisena - ohjata lapsesi jatkotutkimuksiin, jotka tehdään keskussairaalatasolla joko lastenneurologisella tai lastenpsykiatrisella osastolla.

Tsemppiä, älä liikaa keskity nyt kuitenkaan epäilemään lastasi. Minä omasta kokemuksestani tiedän oikein hyvin, miltä epätietoisuus tuntuu, mutta jos liikaa murehdit, se syö ilon suhteestasi lapseen, ja se EI ole hyvä asia. Autismikirjo ei tietenkään ole jotain, jota kukaan vanhempi lapselleen TOIVOO, mutta ei se mikään maailmanloppukaan ole. Minun as-poikani on yksinäinen ja särmikäs, mutta nauttii monenlaisista jutuista, pärjää koulussa aika hyvin ja toivon, että löytää itselleen mielekkään ammatin ja elämän.

Hänellä on tosi hyvä katsekontakti ja hän on tarkkaavainen. Mutta ei ota mitään kontaktia muihin kuin perheenjäseniin. Vierastaa voimakkaasti. Ei puhu vielä, hän on siis 1,5v. Hän on herkkä kosketukselle, inhoaa vaatteidenpukemista, tai jos iholla on likaa. Hänellä on voimakas kiinnostus imureihin, sillä pitää monta kertaa päivässä leikkiä.

Kyllähän kaikki piirteet huomioonottaen hänellä voi autismia olla, mutta lievemmän puoleista varmaan. En kauhean huolissani ole oli autismia tai ei, kun hän osaa kuitenkin ohjeita seurata ja on fiksun ja hoksaavan oloinen. Ap