Lapsen käsien räpyttely - milloin normaalia ja milloin autismia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, autismi on sosiaalisten taitojen puutteeseen liittyvä diagnooso. Siihen liittyy muitakin oireita, kuten vaikeuksia tulkita ihmisten eleitä ja monikerroksellista viestintää. Useimmat autismikirjoon kuuluvat ihmiset rakastavat rutiineja, koska ne tuovay heidän kaoottisena kokemaansa elämään järjestystä. Osa - vaikeammin autistiset - puhuvat vähän tai eivät lainkaan, osa taas puhua pöpöttää kuin ruuneperi, usein aika lailla piittaamatta siitä, kiinnostavatko heidän esitelmänsä muita (lievästi autistiset, aspergerin syndroomaiset).

Osalla autismikirjolaisista on aistitoiminnan ongelmia, yli- tai aliherkkyyttä. Osa ei ota mielellään katsekontaktia, osa taas tuijottaa tiiviistikin. Monet inhoavat kosketusta. Osalla on voimakkaita kiinnostuksen kohteita. Osalla on nukkumisvaikeuksia ja voimakasta valikoivuutta syömisessä. Osalla on motorisia ongelmia. Osalla on erityislahjakkuuksia ja vaikkapa poikkeuksellinen muisti.

Autismikirjo on hyvin laaja, ja jokainen autistismikirjolainen on yksilö. Mutta tärkeintä on sosiaalisten taitojen ongelmat.

Joten en voi vastata kysymykseesi lasta tuntematta ja tietämättä, onko hänellä vaikeuksia ottaa kontaktia muihin lapsiin - aikuisiin se yleensä on helpompaa, varsinkin omat vanhemmat ikäänkuin kasvavat mukaan lapsen omalaatuisuuksiin, muut lapset eivät sitä tee.

Minä ikäisestä lapsesta on ylipäänsä kyse? Miten hän leikkii? Osaako juonellisia leikkejä, vastavuoroisuutta? Tosin ne taidot normistikin alkavat kehittyä enemmän 2-3-vuotiaana, joten jos lapsi on sitä nuorempi, niin aina vain vaikeampaa sanoa, onko mitään epätavallista kyseessä. Lapset kehittyvät NIIN omaan tahtiinsa ja pojat keskimäärin vähän hitaammin kuin tytöt vastavuoroisessa leikissä.

Oma as-poikani leikki alle parivuotiaana lähinnä majanrakennusta ja autoja lähinnä pani riveihin. Ei leikkiny vastavuoroisesri kuin hyvin lyhyitä hetkiä minun kanssani, pari vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa ei osannut. Eikä oikeastaan isompanakaan, vaan puuhaili omaehtoisia juttuja.

Räpistely on maneeri, joka saattaa liittyä autismiin tai sitten johonkin muuhun. Tai ei mihinkään! Lapset voivat oppia tuollaisia juttuja muiltakin tai sitten ihan itse vaan kokea, että se ilo ja tunne tulee ulos "sormien ja käsien heiluttelussa"!

Oma lapseni hyppi. Se liittyy syväkehoaistimuksiin, joista monet autismikirjolaiset tykkäävät. Pomppiminen tuntuu kropassa hyvältä. Paino tuntuu rauhoittavalta, osa autismikirjolaisista käyttää painoliivejä tai peittoa, kun haluavat rauhoittua.

Kaikki autistit eivät todellakaan käytä maneereja. Maneereja voivat toisaalta käyttää ihan normaalitkin lapset.

Joten ikävä sanoa, ap, mutta mitään kovin selkeää vastausta ei ole olemassa. Kehottaisin miettimään kokonaisuutta yhden yksittäisen eleen sijasta.

Jos sinulla on muitakin syitä huoleen, ota asia esille seuraavalla neuvolakäynnillä. Kysy hoitopaikasta palautetta varsinkin lapsen käytöksestä muiden lasten kanssa: miten ottaa kontaktia, osaako aloittaa, ylläpitää, lopettaa leikkejä vai luumuileeko yksin. Ota tämä kirjallisesti mukaan neuvolakäynnille ja pyydä lähetettä neuvolapsykologille ja omalääkärille, he voivat sitten - jos pitävät aiheellisena - ohjata lapsesi jatkotutkimuksiin, jotka tehdään keskussairaalatasolla joko lastenneurologisella tai lastenpsykiatrisella osastolla.

Tsemppiä, älä liikaa keskity nyt kuitenkaan epäilemään lastasi. Minä omasta kokemuksestani tiedän oikein hyvin, miltä epätietoisuus tuntuu, mutta jos liikaa murehdit, se syö ilon suhteestasi lapseen, ja se EI ole hyvä asia. Autismikirjo ei tietenkään ole jotain, jota kukaan vanhempi lapselleen TOIVOO, mutta ei se mikään maailmanloppukaan ole. Minun as-poikani on yksinäinen ja särmikäs, mutta nauttii monenlaisista jutuista, pärjää koulussa aika hyvin ja toivon, että löytää itselleen mielekkään ammatin ja elämän.

Hänellä on tosi hyvä katsekontakti ja hän on tarkkaavainen. Mutta ei ota mitään kontaktia muihin kuin perheenjäseniin. Vierastaa voimakkaasti. Ei puhu vielä, hän on siis 1,5v. Hän on herkkä kosketukselle, inhoaa vaatteidenpukemista, tai jos iholla on likaa. Hänellä on voimakas kiinnostus imureihin, sillä pitää monta kertaa päivässä leikkiä.

Kyllähän kaikki piirteet huomioonottaen hänellä voi autismia olla, mutta lievemmän puoleista varmaan. En kauhean huolissani ole oli autismia tai ei, kun hän osaa kuitenkin ohjeita seurata ja on fiksun ja hoksaavan oloinen. Ap

Lapsella on selvästi poikkeavaa aistitoimintaa, räpyttely voi liittyä siihenkin. Tuo kosketusherkkyys viittaa aistiyliherkkyyteen mutta samalla lapsella voi olla osin myös aliherkkyyttä, tuo räpyttely voi olla jonkinlaista aistikokemuksen hakemista. Itse olen työssä huomannut, että räpyttely ei ole vain autistien ominaisuus, olen törmännyt siihen mm. Dyspraksialapsilla. Heillä siis pää"ominaisuus" on epäselvä puhe, joka voi johtua mm. aistiyli- tai aliherkkyyksisiin liittyvien suun alueen hallinnan pulmista. Ei vielä syytä huoleen, toimintaterapeutti voisi jossain vaiheessa osata antaa arvion aistiasioista.

T. Puheterapeutti