Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhammed on vaikea lausua oikein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Ei varmasti 'kulje suvussa' tuollainen tieto. Saksalaisuus tottakai tuo enemmän todennäköisyyttä tuohon ääntämiseen. Mutta on ihan selvä, että vieraskieliset nimet eivät äänny ihan oikein muunkielisillä. Enkä todellakaan usko, että itse äännät noita esimerkkeinä ottamiasi nimiä ihan tarkalleen oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Ei varmasti 'kulje suvussa' tuollainen tieto. Saksalaisuus tottakai tuo enemmän todennäköisyyttä tuohon ääntämiseen. Mutta on ihan selvä, että vieraskieliset nimet eivät äänny ihan oikein muunkielisillä. Enkä todellakaan usko, että itse äännät noita esimerkkeinä ottamiasi nimiä ihan tarkalleen oikein.
Ai jaa. Sinäkö sen tiedät? Ko nimi on myös suomenkielisessä almanakassa (ja on ollut hemmetin pitkään) ja löytyy Raamatusta iittömänä, myös ihan uusimmassa käännöksessä.
Se ei siis iittömänä ole mikään outo. Pikemminkin iillinen muoto kuulostaa oudolta, 50-luvun Suomi-filmiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
😉
Meidän Ellen on muutaman sukulaisen suussa Elleni. Yksi jopa kirjoittaa nimen Elleni. En jaksa välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Mutta kun minun äidinkielini ei ole suomi, ja se on kaikille asianosaisille selvää, koska en puhu lapsellekaan suomea. Ihmeesti vaan kaikilta sujuu Ibrahimit ja Osmanit ja Jevgenit, mutta ei Oskar.
Ap
Ok. Minä itse en asu Suomessa, eikä minun tai lasteni nimiä paikallista kieltä puhuvat osaa ääntää täysin oikein. En minä siitä pulttia ota. Minä olen antanut ne vieraskieliset nimet, jotka eivät istu paikalliseen kieleen, joten olen vain iloinen, että edes yrittävät sinnepäin. Sinä olet tehnyt saman valinnan, olet valinnut taustasi takia omankielisen nimen, mitä muun kieliset eivät osaa ihan oikein ääntää. Koita sinä käyttää samaa suvaitsevaisuutta.
Joka ainoa suomalainen lukee koulussa ruotsia, luulisi siinä oppivan miten Oskar lausutaan. Ihan samalla lailla kuin Oskari, jätetään vaan viimeinen kirjain pois. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Saksalaisessa suvussa. Mutta suomalaisessa suvussa olisi silloin 1500-luvulla ihan varmasti lausuttu Oskari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Ei varmasti 'kulje suvussa' tuollainen tieto. Saksalaisuus tottakai tuo enemmän todennäköisyyttä tuohon ääntämiseen. Mutta on ihan selvä, että vieraskieliset nimet eivät äänny ihan oikein muunkielisillä. Enkä todellakaan usko, että itse äännät noita esimerkkeinä ottamiasi nimiä ihan tarkalleen oikein.
Ai jaa. Sinäkö sen tiedät? Ko nimi on myös suomenkielisessä almanakassa (ja on ollut hemmetin pitkään) ja löytyy Raamatusta iittömänä, myös ihan uusimmassa käännöksessä.
Se ei siis iittömänä ole mikään outo. Pikemminkin iillinen muoto kuulostaa oudolta, 50-luvun Suomi-filmiltä.
Eiköhän ne almanakat ja Raamatutkin ole kirjoitettua kieltä. Saksankieliset ja ruotsinkieliset ovat erikseen, mutta suomenkielisessä puhekielessä ovat aina olleet nuo iilliset muodot. Niitä ei almanakkoihin ja kirkonkirjoihin huolittu, koska papit olivat ruotsinkielisen koulun käyneitä, eivätkä suostuneet 'alemman' kansanosan nimiä käyttämään. Vasta viime vuosisadan alussa suomenkieliset vapautuivat tästä kulttuuri-imperialismin muodosta. Minusta on jotenkin surkeaa ja historiatonta, kun niin moni suomenkielinen nykyään luulee noita iittömiä muotoja huonommiksi, ja antaa niitä lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Ei varmasti 'kulje suvussa' tuollainen tieto. Saksalaisuus tottakai tuo enemmän todennäköisyyttä tuohon ääntämiseen. Mutta on ihan selvä, että vieraskieliset nimet eivät äänny ihan oikein muunkielisillä. Enkä todellakaan usko, että itse äännät noita esimerkkeinä ottamiasi nimiä ihan tarkalleen oikein.
Ai jaa. Sinäkö sen tiedät? Ko nimi on myös suomenkielisessä almanakassa (ja on ollut hemmetin pitkään) ja löytyy Raamatusta iittömänä, myös ihan uusimmassa käännöksessä.
Se ei siis iittömänä ole mikään outo. Pikemminkin iillinen muoto kuulostaa oudolta, 50-luvun Suomi-filmiltä.
Eiköhän ne almanakat ja Raamatutkin ole kirjoitettua kieltä. Saksankieliset ja ruotsinkieliset ovat erikseen, mutta suomenkielisessä puhekielessä ovat aina olleet nuo iilliset muodot. Niitä ei almanakkoihin ja kirkonkirjoihin huolittu, koska papit olivat ruotsinkielisen koulun käyneitä, eivätkä suostuneet 'alemman' kansanosan nimiä käyttämään. Vasta viime vuosisadan alussa suomenkieliset vapautuivat tästä kulttuuri-imperialismin muodosta. Minusta on jotenkin surkeaa ja historiatonta, kun niin moni suomenkielinen nykyään luulee noita iittömiä muotoja huonommiksi, ja antaa niitä lapsilleen.
Voi hyvä luoja sentään mitä vänkäämistä. Tästä nimestä on almanakassa sekä iitön että iillinenn muoto.
Se nimi on Raamatussa iittömänä, on aina ollut. Ja se äännetään iittömänä, kun sitä Raamattua luetaan ääneen. Ihan edelleen Joosef on Joosef, ei Joosefi ja ja Jeesus on tietääkseni Jeesus, eikä Jeesusi. Ei puhekielessä eikä missään.
En ole ikinä kuullut että joku luulisi iittömiä muotoja huonommiksi. Pikemminkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat olivat erikielisiä, isä antoi mulle omakielisensä nimen ja oman ulkomaisen sukunimensä. Suomenkielinen äitini saati pikkuveli eivät ole siis koskaan osaneet lausua mun etunimeä oikein puhumattakaan meidän kaikkien sukunimestä! Samoin lausuminen ja kuullun ymmärtäminen on ollut vaikeaa kaikille suomenkielisille vaikkei kovin vaikeista nimistä edes ole mielestäni kyse.
Yleensä olen ottanut vuosikymmenten väärinlausumiset ja nimiselkkaukset viranomaisten kanssa huumorilla, mutta suunnittelen kostoa.
Aion vielä joskus vaihtaa etunimeni johonkin oikeasti vaikeasti lausuttavaan eteläintialaisen etunimeen tai pari, sitten nain puolalaisen miehen ja otan hänen sukunimensä.
Olis vaan niin kiva odottaa terveysaseman odotushuoneessa että lääkäri tulee kutsumaan nimelläni --- joka on jotain tyyliin Pilavullakandi Thekkaparambil Brzenczyszczykiewicz :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen nimittäin mulla on sukulaisia jotka sanoo mun nimen väärin. Olen siis Maria mutta monet sanoo Marja, jotkut jopa Mari. Ennen jaksoin tingata vastaan ettei tuo oo mun nimi mut nykyste en reagoi siihe ku mua kutsuu väärällä nimellä. Siinä he saavat vieressä huutaen kailottaa et miksen mie kuule. Joo toki kuulen, muttette missään vaiheessa kutsunut minua minun omalla nimellä nii miks vastaisin mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Sattuu kulkemaan se tieto suvussa ja se iittömän muodon iitön ääntäminen on saksalaisessa suvussa huomattavasti todennäköisempi veikkaus.
Ei varmasti 'kulje suvussa' tuollainen tieto. Saksalaisuus tottakai tuo enemmän todennäköisyyttä tuohon ääntämiseen. Mutta on ihan selvä, että vieraskieliset nimet eivät äänny ihan oikein muunkielisillä. Enkä todellakaan usko, että itse äännät noita esimerkkeinä ottamiasi nimiä ihan tarkalleen oikein.
Ai jaa. Sinäkö sen tiedät? Ko nimi on myös suomenkielisessä almanakassa (ja on ollut hemmetin pitkään) ja löytyy Raamatusta iittömänä, myös ihan uusimmassa käännöksessä.
Se ei siis iittömänä ole mikään outo. Pikemminkin iillinen muoto kuulostaa oudolta, 50-luvun Suomi-filmiltä.
Eiköhän ne almanakat ja Raamatutkin ole kirjoitettua kieltä. Saksankieliset ja ruotsinkieliset ovat erikseen, mutta suomenkielisessä puhekielessä ovat aina olleet nuo iilliset muodot. Niitä ei almanakkoihin ja kirkonkirjoihin huolittu, koska papit olivat ruotsinkielisen koulun käyneitä, eivätkä suostuneet 'alemman' kansanosan nimiä käyttämään. Vasta viime vuosisadan alussa suomenkieliset vapautuivat tästä kulttuuri-imperialismin muodosta. Minusta on jotenkin surkeaa ja historiatonta, kun niin moni suomenkielinen nykyään luulee noita iittömiä muotoja huonommiksi, ja antaa niitä lapsilleen.
Voi hyvä luoja sentään mitä vänkäämistä. Tästä nimestä on almanakassa sekä iitön että iillinenn muoto.
Se nimi on Raamatussa iittömänä, on aina ollut. Ja se äännetään iittömänä, kun sitä Raamattua luetaan ääneen. Ihan edelleen Joosef on Joosef, ei Joosefi ja ja Jeesus on tietääkseni Jeesus, eikä Jeesusi. Ei puhekielessä eikä missään.
En ole ikinä kuullut että joku luulisi iittömiä muotoja huonommiksi. Pikemminkin päinvastoin.
Ja mun toisen tyttären toinen nimi on muuten Maria. Sopiiko sinulle vai pitääkö mun nyt suosiolla muuttaa se Marjaksi?
Vierailija kirjoitti:
Niin.. munkin nimestä kuulee selvästi sanottavan j vaikka se on i.
Kyllä oman luostarin tai uskonnollisen yhteisön jäsenet kuitenkin tietävät munkin oikean nimen.
Suomalaiset nimet nyt vaan loppuu vokaaliinja jos ei lopu, ne suomennetaan eli lisätään se vokaali. Näin se nyt vaan menee koska olemme suomessa.
Itse olette antaneet ulkomaalaisen nimen ja nyt pitäisi kaikkien muiden alkaa käyttämään kieltä sen mukaan. Minä keskeinen maailmankuva järkkyy kun joudutaan huomaamaan, ettei maailma pyörikkään oman navan ympärillä. Ap:n asenne, jonka mukaan maailma sopeutuu minuun, enkä minä maailmaan, on nykyään todella yleinen. Itsekeskeisyydellä ei ole mitään rajaa enää.
Meillä kaikki vanhemmat sukulaiset kutsuvat miestäni Donaldia Toniksi 🤦🏼♀️
Don tai Donsku olleet miehen lempinimiä aina ja näillä hän esittäytyykin uusille ihmisille mutta ei koe itseään kyllä Toniksi.
Suomalaisille joidenkin nimien lausuminen ja taivuttaminen ei vaan ole luontevaa. Me mettäläiset kaikenlaisine murteinemme. Joku sanoo radio toinen taas ratio.
Miten toivoisit sanottavan esim. Sopiiko sulle, että lähden Oskar kanssa puistoon leikkimään.
Tulipa flashback lapsuuteen. Kaverini oli Jenny (äännettynä kuten kirjoitetaankin), mutta naapuruston tätien ja mummojen suusta tuli jatkuvasti Jenni. Kaveri oli kai jo tottunut, mutta minä jaksoin aina topakasti korjata. "Se on Jenny eikä mikään Jenni!" :D