Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö se sitten sanoa esim. "tässä on Oskarlle pullaa" tai "onko tuo Oskarn paita" :D? Pakostihan siihen i tulee, ja kuuluu tulla, väliin kun nimeä taivuttaa. Harvemmin nimen pelkkää perusmuotoa edes käytetään, enintään kutsuttaessa "Oskar tule tänne" (joka muuten kuulostaa v'''n typerältä, btw).
Ei tarvitse sanoa. Nimi taipuu ihan normaalisti.
Silti se ei ole Oskari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas mammat mikromanageroi. Voivoi.
Mun mielestäni toi on murrekysymys. Ainakin Tampereella lisätään herkästi i-kirjain nimen perään, vaikka varsin hyvin tiedetään mikä nimi on.
Esim ystäväni kutsuu ruotsalaista miesystäväänsä nimeltään Helmut säännönmukaisesti "Helmutti". On siis puhekieltä ja murrejuttu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni toi on murrekysymys. Ainakin Tampereella lisätään herkästi i-kirjain nimen perään, vaikka varsin hyvin tiedetään mikä nimi on.
Esim ystäväni kutsuu ruotsalaista miesystäväänsä nimeltään Helmut säännönmukaisesti "Helmutti". On siis puhekieltä ja murrejuttu.
Ihmisen nimi on mikä on. Ei se vaihdu murrealueittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, yhdessä entisessä työpaikassa oli Abel-niminen työntekijä, jota vanhempi kollega alkoi kutsua Aapeliksi heti alusta asti. 😂
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö se sitten sanoa esim. "tässä on Oskarlle pullaa" tai "onko tuo Oskarn paita" :D? Pakostihan siihen i tulee, ja kuuluu tulla, väliin kun nimeä taivuttaa. Harvemmin nimen pelkkää perusmuotoa edes käytetään, enintään kutsuttaessa "Oskar tule tänne" (joka muuten kuulostaa v'''n typerältä, btw).
Kaverin muksun nimi on Kasper ja tulee usein sanottua vahingossa Kasperi. Tämä johtuu juuri tästä, kun kaveri aina juttelee tyyliin, "mentiin Kasperin kanssa sinne", "Kasperilla oli tänään tarhapäivä" jne. eli 90% puheesta itse taivuttelee nimeä ja harvoin käyttää perusmuotoa Kasper.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen nimi on Lukas mutta siitä huolimatta että se on hyvin yleinen nimi se vääntyy jatkuvasti muotoon Luukas. Ja nämä sukulaisia jotka olleet lapsen kanssa tekemisissä koko eliniän eli kymmen vuotta. Toisella lapsella on harvinaisempi nimi ja se taas menee aina oikein.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mussukka on Siobhan eikä kukaan osaa lausua oikein 😒
Britti 'shivoon' vai am 'shavaan'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on vaan joillakin tapana sanoa nimi ikäänkuin pehmeämmässä muodossa sillä iillä, ilman että sillä mitään loukkaavaa tarkoittaisi.
Itsellä kaksiosainen nimi ( esim Anna-Mari) enkä osaa ajatella nimeäni minään muuna, ja aina särähtää kunnolla korvaan kun toinen puoli suvusta kutsuu Annaksi. Nyt oma äitikin alkanut sanoa vanhemmiten välillä Annaksi vaikka en itseäni miksikään Annaksi tunne ja Anna on kirjoitettu vaikka pyyhenaulakoihin ym. Tuntuu niin oudolle. Miksen saa päättää miten minua nimitetään. Ansku on ollut vauvasta asti lempinimi jota toivoisin käytettävän jos ei kokonimeä jaksa lausua. Mutta ei asiasta pysty puhumaan eikä asia sinänsä niin iso ole vaikka se itseä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö se sitten sanoa esim. "tässä on Oskarlle pullaa" tai "onko tuo Oskarn paita" :D? Pakostihan siihen i tulee, ja kuuluu tulla, väliin kun nimeä taivuttaa. Harvemmin nimen pelkkää perusmuotoa edes käytetään, enintään kutsuttaessa "Oskar tule tänne" (joka muuten kuulostaa v'''n typerältä, btw).
Kaverin muksun nimi on Kasper ja tulee usein sanottua vahingossa Kasperi. Tämä johtuu juuri tästä, kun kaveri aina juttelee tyyliin, "mentiin Kasperin kanssa sinne", "Kasperilla oli tänään tarhapäivä" jne. eli 90% puheesta itse taivuttelee nimeä ja harvoin käyttää perusmuotoa Kasper.
Lisään itse vielä tähän, että jos nimen lausuminen oikein on tärkeää, kiinnitä omaan puheesi huomiota. Esim. Älä sano: Mentiin Kasperin kanssa.. Sano: Kasper ja minä kävimme.. Älä sano: Kasperilla oli tänään tarhapäivä. Sano: Kasper oli tänään tarhassa. Pontti on se, että toista nimeä perusmuodossa puheessasi tarpeeksi monta kertaa, niin se jää myös muiden mieleen ja hekin ehkä oppivat sanomaan Kasper, eivätkä puhu Kasperista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten ärsyttävää kun edes omat sukulaiset ei näin 20 vuoden jälkeenkään ole tajunnut mikä nimeni on. Aina vaihtuu joku kirjain, puuttuu joku kirjain tai johonkin väliin laitetaan pitkiä vokaaleja. Koulussa multa sentään aina kysyttiin onko mulla joku preferenssi lausumisessa.
Eikä ole edes mikään erikoinen tai ulkomaalainen nimi, en voi ymmärtää miten on vaikeaa suomea puhuville ihmisille sanoa nimi siten kuin se on kirjoitettu, ihan niinkuin kaikki muutkin sanat on suomenkielessä. Ihan sama kuin lukisi nimen Joonatan ja sanoisi silti Jonatiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Mutta kun minun äidinkielini ei ole suomi, ja se on kaikille asianosaisille selvää, koska en puhu lapsellekaan suomea. Ihmeesti vaan kaikilta sujuu Ibrahimit ja Osmanit ja Jevgenit, mutta ei Oskar.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Itse et osaa edes kirjoittaa suomea (kielen nimi on pienellä).
Meillä se iitön muoto on kulkenut suvussa 1500-luvulta asti.
Autocorrect valitettavasti torpedoi kirjoitustani. Ja iittömät muodot olivat kirjoitetussa tekstissä kaikilla vielä 1900-luvun alussa, mutta suullisessa puheessa suomenkielisillä iit oli kaikilla.
Näitä suomalaistumisaallossa 1900-luvun alkupuolella muutettiinkin virallisestikin, samalla kun sukunimiä suomennettiin.
Ei ollut. Meillä nimi on aina ollut iitön.
Miten tiedät, että 1500-luvulla nimi lausuttiin eri tavalla kuin yleensä sama nimi siihen aikaan lausuttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on nyt tässä se, ettei vanhempi ymmärrä Suomen kielen rakennetta. Ja todellakin näin se on. Suomenkielinen Axel oli kansan suussa sata vuotta sittenkin Akseli, ja Eemil Eemeli. Koska sinne loppuun nyt vain tulee se i. Tämä on ollut tiedossa vanhemmilla jo ennen nimen antoa, ja on tarkoituksella yritetty antaa kieleen istumaton nimi.
Mutta kun minun äidinkielini ei ole suomi, ja se on kaikille asianosaisille selvää, koska en puhu lapsellekaan suomea. Ihmeesti vaan kaikilta sujuu Ibrahimit ja Osmanit ja Jevgenit, mutta ei Oskar.
Ap
Ok. Minä itse en asu Suomessa, eikä minun tai lasteni nimiä paikallista kieltä puhuvat osaa ääntää täysin oikein. En minä siitä pulttia ota. Minä olen antanut ne vieraskieliset nimet, jotka eivät istu paikalliseen kieleen, joten olen vain iloinen, että edes yrittävät sinnepäin. Sinä olet tehnyt saman valinnan, olet valinnut taustasi takia omankielisen nimen, mitä muun kieliset eivät osaa ihan oikein ääntää. Koita sinä käyttää samaa suvaitsevaisuutta.
Pitäisikö se sitten sanoa esim. "tässä on Oskarlle pullaa" tai "onko tuo Oskarn paita" :D? Pakostihan siihen i tulee, ja kuuluu tulla, väliin kun nimeä taivuttaa. Harvemmin nimen pelkkää perusmuotoa edes käytetään, enintään kutsuttaessa "Oskar tule tänne" (joka muuten kuulostaa v'''n typerältä, btw).