Äänet, jotka saavat hulluuden partaalle

Missä koira, siellä ongelma.

Mireille kirjoitti:

Ylivoimaisesti ärsyttävinpiä ovat prätkät, varsinkin ääliömäiset kiihdyttelyt. Niin noloa, että joku voi olla niin lapsellinen, että lulee sen olevan jotenkin "coolia". Silkkaa melusaastetta ja myötähäpeää.

Lasten huonot meluisat käytöstavat, joihin vanhemmat eivät puutu. Riehuminen ja juokseminen paikoissa joihin se ei kuulu. Lasten meteli on ok, mutta aika ja paikka ei ole aina oikea. Ärsyttää kun vanhemmat eivät reagoi tai vie kieltoja loppuun asti. Kielletään, mutta lapsi silti jatkaa huutoälämölöä, eikä vanhemmat saa itseään puhelimista irti katsomaan jälkikasvun käyttäytymisen perään.

Puhelimeen puhuminen ja huutaminen junassa, bussissa, raitiovaunussa. Erään kerran Helsingissä raitiovaunumatkalla jouduin kuuntelemaan äidin kertomat masennukset, lasten huostaanotot jne. Todella noloa pajattaa kaikki yksityisasiat yleisissä tiloissa tai julkisissa kulkuvälineissä.

Koirien jatkuva haukkuminen ja räksytys kerrostaloissa, ulkona tai omakotitalon pihoilla. Omistan tulee kouluttaa koira niin, ettei se räksytä jokaista ohikulkijaa tai muita koiria. Kouluta koirasi kunnolla ja jos et itse osaa, osta koulutus tai jätä koira hankkimatta.

Suomalaisten huokailu ja puhkuminen kun jäävät jumiin marketissa tai yleisillä paikoilla. Jostakin syystä suomalainen ei osaa/kykene/kehtaa/ymmärrä sanoa ääneen "anteeksi voinko päästä ohi" tms. tyyliin englantilaisten vastaavassa tilanteessa käyttämä "Excuse me". Suomalainen vastine on selkäsi taakse ostoskärryillään pysähtynyt ihminen, jonka havaitsee vasta pitkän ajan päästä sekä ainoastaan siitä, että alkaa outo puhkuminen ja huokailu selän takana. Miksi ei osata kerralla sanoa ääneen, että voinko påästä ohi, jos olen tukkeena tielläsi. Tuo puhkuminen on niin typerää ja siihen törmään Suomessa jatkuvasti. Joskus siellä seisoo koko perhe puhkumassa ja huokailemassa. Niin järjettömän ärsyttävää!

En tiedä onko sinulla itselläsi lapsia (ilmeisesti ei), mutta ei sille riehumiselle monesti mitään voi. Niin minäkin luulin ennen omia lapsia, että vanhemmat eivät vain "välitä". No, ei se käytännössä mene ihan niin kun ei voi tajuttomaksikaan lyödä tai antaa rauhoittavia.

Vierailija kirjoitti:

Mireille kirjoitti:

Ylivoimaisesti ärsyttävinpiä ovat prätkät, varsinkin ääliömäiset kiihdyttelyt. Niin noloa, että joku voi olla niin lapsellinen, että lulee sen olevan jotenkin "coolia". Silkkaa melusaastetta ja myötähäpeää.

Lasten huonot meluisat käytöstavat, joihin vanhemmat eivät puutu. Riehuminen ja juokseminen paikoissa joihin se ei kuulu. Lasten meteli on ok, mutta aika ja paikka ei ole aina oikea. Ärsyttää kun vanhemmat eivät reagoi tai vie kieltoja loppuun asti. Kielletään, mutta lapsi silti jatkaa huutoälämölöä, eikä vanhemmat saa itseään puhelimista irti katsomaan jälkikasvun käyttäytymisen perään.

Puhelimeen puhuminen ja huutaminen junassa, bussissa, raitiovaunussa. Erään kerran Helsingissä raitiovaunumatkalla jouduin kuuntelemaan äidin kertomat masennukset, lasten huostaanotot jne. Todella noloa pajattaa kaikki yksityisasiat yleisissä tiloissa tai julkisissa kulkuvälineissä.

Koirien jatkuva haukkuminen ja räksytys kerrostaloissa, ulkona tai omakotitalon pihoilla. Omistan tulee kouluttaa koira niin, ettei se räksytä jokaista ohikulkijaa tai muita koiria. Kouluta koirasi kunnolla ja jos et itse osaa, osta koulutus tai jätä koira hankkimatta.

Suomalaisten huokailu ja puhkuminen kun jäävät jumiin marketissa tai yleisillä paikoilla. Jostakin syystä suomalainen ei osaa/kykene/kehtaa/ymmärrä sanoa ääneen "anteeksi voinko päästä ohi" tms. tyyliin englantilaisten vastaavassa tilanteessa käyttämä "Excuse me". Suomalainen vastine on selkäsi taakse ostoskärryillään pysähtynyt ihminen, jonka havaitsee vasta pitkän ajan päästä sekä ainoastaan siitä, että alkaa outo puhkuminen ja huokailu selän takana. Miksi ei osata kerralla sanoa ääneen, että voinko påästä ohi, jos olen tukkeena tielläsi. Tuo puhkuminen on niin typerää ja siihen törmään Suomessa jatkuvasti. Joskus siellä seisoo koko perhe puhkumassa ja huokailemassa. Niin järjettömän ärsyttävää!

En tiedä onko sinulla itselläsi lapsia (ilmeisesti ei), mutta ei sille riehumiselle monesti mitään voi. Niin minäkin luulin ennen omia lapsia, että vanhemmat eivät vain "välitä". No, ei se käytännössä mene ihan niin kun ei voi tajuttomaksikaan lyödä tai antaa rauhoittavia.

Monet tuntuvat kuvittelevan pienen lapsen olevan joku robotti tai koira joka on käskystä hiljaa. Näille suosittelisin omien lasten hankkimista ja kokeilemista, että kuinka se lastenhoito itseltä sujuu ennen kommentoimista.

Tahallaan nariseva ääni. Yleensä, mitä meikatumpi nainen - sen rumempi puheääni.

Kissa syömässä. Ällöttävä maiskutus ja lätinä.

Sellainen tekeytyvä naisen puheääni, joka on korkea, kimeä ja teennäinen tai lapsimainen.

Vierailija kirjoitti:

Kissa syömässä. Ällöttävä maiskutus ja lätinä.

Kyl meidän kissat syö ihan siististi ja voi mennä kauemmas, jos haittaa.

Mutta kun kesäyönä nukut ikkuna auki ja sisään harhailee jätti-itikka, joka eksyy sängyn alle ja pian sieltä kuuluu se tehostettu maiskutusääni, kun kissa on saanut hampaisiinsa tuon rapisevan siivekkään, pitkäraajaisen yöpalan...

Misofonia kirjoitti:

Lukekaapa netistä: Misofonia

Tunnistaako joku itsensä?

Entisillä avopuolisollani oli ilmeisesti misofonia. Hän saattoi raivostua hengitysäänistä ja normaaleista ruokailuäänistä. Ollessani flunssassa nuhaisena hän oli kuin persiille ammuttu karhu, koska ei kestänyt niistämistäni. Itse hän sen sijaan saattoi niistää kovaäänisesti esim. ravintolapöydässä tai kuunnella musiikkia hyvin kovalla, omat äänensä eivät häirinneet.

Toisella miesystävälläni oli myös misofonia, josta hän itse kertoi jälkeenpäin. Hänelle itselleen oli valjennut kyseinen asia vuosien kuluttua erostamme. En itse sitä seurustelumme aikana huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna selittää joitain omituisia tilanteita mm. seksin aikana: ilmeisesti ei sietänyt kumppanin huokailuja.

Nariseva puheääni.

Tuulivoimaloiden melu kovalla tuulella. Pitää käyttää kuulosuojaimia päivällä ja korvatulppia yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Misofonia kirjoitti:

Lukekaapa netistä: Misofonia

Tunnistaako joku itsensä?

Entisillä avopuolisollani oli ilmeisesti misofonia. Hän saattoi raivostua hengitysäänistä ja normaaleista ruokailuäänistä. Ollessani flunssassa nuhaisena hän oli kuin persiille ammuttu karhu, koska ei kestänyt niistämistäni. Itse hän sen sijaan saattoi niistää kovaäänisesti esim. ravintolapöydässä tai kuunnella musiikkia hyvin kovalla, omat äänensä eivät häirinneet.

Toisella miesystävälläni oli myös misofonia, josta hän itse kertoi jälkeenpäin. Hänelle itselleen oli valjennut kyseinen asia vuosien kuluttua erostamme. En itse sitä seurustelumme aikana huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna selittää joitain omituisia tilanteita mm. seksin aikana: ilmeisesti ei sietänyt kumppanin huokailuja.

Jos viha liittyy ainoastaan kokemuksiin, että äänentuottaja välittää [mukamas luonnollisella äänellä] luonteestaan jotain teennäistä, vammaista aspektia. Jolloin se koetaan loukkauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Misofonia kirjoitti:

Lukekaapa netistä: Misofonia

Tunnistaako joku itsensä?

Entisillä avopuolisollani oli ilmeisesti misofonia. Hän saattoi raivostua hengitysäänistä ja normaaleista ruokailuäänistä. Ollessani flunssassa nuhaisena hän oli kuin persiille ammuttu karhu, koska ei kestänyt niistämistäni. Itse hän sen sijaan saattoi niistää kovaäänisesti esim. ravintolapöydässä tai kuunnella musiikkia hyvin kovalla, omat äänensä eivät häirinneet.

Toisella miesystävälläni oli myös misofonia, josta hän itse kertoi jälkeenpäin. Hänelle itselleen oli valjennut kyseinen asia vuosien kuluttua erostamme. En itse sitä seurustelumme aikana huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna selittää joitain omituisia tilanteita mm. seksin aikana: ilmeisesti ei sietänyt kumppanin huokailuja.

Jos viha liittyy ainoastaan kokemuksiin, että äänentuottaja välittää [mukamas luonnollisella äänellä] luonteestaan jotain teennäistä, vammaista aspektia. Jolloin se koetaan loukkauksena. 

Ihmisen luonteen kieroutumat välittyvät pienistäkin eleistä. Joillekin se voi olla liikaa, kun ollaan liian läheisiä, olematta kuitenkaan sitoutuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Misofonia kirjoitti:

Lukekaapa netistä: Misofonia

Tunnistaako joku itsensä?

Entisillä avopuolisollani oli ilmeisesti misofonia. Hän saattoi raivostua hengitysäänistä ja normaaleista ruokailuäänistä. Ollessani flunssassa nuhaisena hän oli kuin persiille ammuttu karhu, koska ei kestänyt niistämistäni. Itse hän sen sijaan saattoi niistää kovaäänisesti esim. ravintolapöydässä tai kuunnella musiikkia hyvin kovalla, omat äänensä eivät häirinneet.

Toisella miesystävälläni oli myös misofonia, josta hän itse kertoi jälkeenpäin. Hänelle itselleen oli valjennut kyseinen asia vuosien kuluttua erostamme. En itse sitä seurustelumme aikana huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna selittää joitain omituisia tilanteita mm. seksin aikana: ilmeisesti ei sietänyt kumppanin huokailuja.

Varsinkin, kun ei ole mitään kiinnostusta hillitä loukkaavaa käytöstä, koska se on "normaalia". Eli läheinen ei ole tärkeä, vaan normaalin määritelmä tai se, kuinka epänormaaliuden voi todistaa - jo pelkästään tämä kertoo asenteesta toista kohtaan.

Jos viha liittyy ainoastaan kokemuksiin, että äänentuottaja välittää [mukamas luonnollisella äänellä] luonteestaan jotain teennäistä, vammaista aspektia. Jolloin se koetaan loukkauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Misofonia kirjoitti:

Lukekaapa netistä: Misofonia

Tunnistaako joku itsensä?

Entisillä avopuolisollani oli ilmeisesti misofonia. Hän saattoi raivostua hengitysäänistä ja normaaleista ruokailuäänistä. Ollessani flunssassa nuhaisena hän oli kuin persiille ammuttu karhu, koska ei kestänyt niistämistäni. Itse hän sen sijaan saattoi niistää kovaäänisesti esim. ravintolapöydässä tai kuunnella musiikkia hyvin kovalla, omat äänensä eivät häirinneet.

Toisella miesystävälläni oli myös misofonia, josta hän itse kertoi jälkeenpäin. Hänelle itselleen oli valjennut kyseinen asia vuosien kuluttua erostamme. En itse sitä seurustelumme aikana huomannut, mutta jälkikäteen ajateltuna selittää joitain omituisia tilanteita mm. seksin aikana: ilmeisesti ei sietänyt kumppanin huokailuja.

Jos viha liittyy ainoastaan kokemuksiin, että äänentuottaja välittää [mukamas luonnollisella äänellä] luonteestaan jotain teennäistä, vammaista aspektia. Jolloin se koetaan loukkauksena. 

Varsinkin, jos tuntuu ettei läheisellä ole kiinnostusta hillitä loukkaavaa käytöstä, koska käytös on hänen mielestään  "normaalia". Eli läheinen ei ole tärkeä, vaan normaalin määritelmä tai se, ettei epänormaaliutta voi todistaa - jo pelkästään tämä kertoo epäkunnioittavasta asenteesta toista kohtaan. Varmasti on rasittavaa olla ihmisen kanssa, joka ei pysty vaikuttamaan käytökseensä edes rakkaansa vuoksi. Ja se sitten rupeaa lopulta todella ärsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Nariseva puheääni.

Nämä "tekis mieli ampua". Puhuvatkin yleensä heikon itsetunnon omaavan ihmisen kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tekeytyvä naisen puheääni, joka on korkea, kimeä ja teennäinen tai lapsimainen.

He ovat muutenkin erittäin manipuloivia.

Ei ole onneksi Suomessa kovin yleistä, täällä on ominaista nariseminen.

MondayMandi kirjoitti:

Tahallaan nariseva ääni. Yleensä, mitä meikatumpi nainen - sen rumempi puheääni.

Ei kai sitä voi tahallaan tehdä, se on pysyvä ominaisuus.

Tauoton sisällötön höpinä, oli sitten mies tai nainen kyseessä. Ei kestä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten huokailu ja puhkuminen kun jäävät jumiin marketissa tai yleisillä paikoilla. Jostakin syystä suomalainen ei osaa/kykene/kehtaa/ymmärrä sanoa ääneen "anteeksi voinko päästä ohi" tms. tyyliin englantilaisten vastaavassa tilanteessa käyttämä "Excuse me". Suomalainen vastine on selkäsi taakse ostoskärryillään pysähtynyt ihminen, jonka havaitsee vasta pitkän ajan päästä sekä ainoastaan siitä, että alkaa outo puhkuminen ja huokailu selän takana. Miksi ei osata kerralla sanoa ääneen, että voinko påästä ohi, jos olen tukkeena tielläsi. Tuo puhkuminen on niin typerää ja siihen törmään Suomessa jatkuvasti. Joskus siellä seisoo koko perhe puhkumassa ja huokailemassa. Niin järjettömän ärsyttävää!

:D

Suomalaisilla on outo tapa jäädä juttelemaan rappukäytävään, julkisten tilojen sisäänkäynnin kohdalle (sen tukkien)... Pysähtyykö heillä osa aivotoiminnasta, kun estot vapautuvat paikoissa, joissa ei kuuluisi "leiriytyä"?