Lue keskustelun säännöt.
Ystävä hajottaa ennemmin tavaransa, jotka aikoo heittää pois, kuin antaisi tarvitseville
19.06.2017 |
Olin hänen luonaan ja ihmettelin kun hän rupesi pistämään ehjää siistiä kenkätelinettä palasiksi. Sanoi, että siitä ei tule sitten enää hyötymään kukaan muukaan hänen kustannuksellaan ja että tekee niin kaikelle pois heittämälleen. Minusta aika kummallinen ajatusmaailma?
Kommentit (63)
Ymmärrän. Ilmaiseksi saavat vaativat aina vain lisää ilmaiseksi. Hyvä esimerkki, kun turvapaikanhakijat saapuivat maahan. Valittivat ruoasta, siis ilmaisesta ruoasta ja siitä, että piti siivota omat jäljet....
Työtä pitää köyhille antaa. Miksi ihmeessä ilmaiseksi? Tai sitten kaikille ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on onneksi yksi tuttava, jolle kelpaa käytetykin tavarat ja jos ei itse tarvi niin hänellä on valtava verkosto johon kelpaa kaikki :) Jos meillä on mitä tahansa käyttökelpoista tavaraa joka voisi kelvata jollekkin, niin hänellä soittamalla saan todennäköisesti jonku hakemaan tämän tavaran meiltä pois. Mahtava juttu.
Ihme tyyppi. Sen ymmärrän vielä jos vaikka kaatopaikalle menevän tietokoneen tai kännykän rikkoo suojatakseen tietojaan, mutta mitä ihmeen väliä jos joku käyttää jotain kenkätelinettä, siinä ei ole mitään henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissakin heitetään syömäkelpoista ruokaa roskiin.
Vanhaa tietoa ja ulkomailta tuotua propagandaa. Suomessa kauppojen hävikkiruokaa on aina päätynyt kaatopaikalle vain vähän, pääasiassa se on päätynyt hyväntekeväisyyteen, energiantuotantoon, biokaasuksi ja kompostointilaitoksiin. Uusien ohjeistusten myötä yhä enemmän ohjautuu hyväntekeväisyyteen.
Vajaa kaksi vuotta sitten ei ainakaan ollut vanhaa tietoa tai ulkomailta tuotua propagandaa.
Työskentelin eräässä ketjukaupassa, en viitsi tarkkaan nimetä, mutta tätä ketjuliikettä ei enää ole, tästä jo saattaa tunnistaa. Silloin piti heittää roskiin jopa päiväyksillä olevat tuotteet, jos uusia tuli. Esim. jos tuli uutta limsaa, vanhat hyllystä piti heittää roskiin vaikka eräpäivä olisi ollut vasta kuukauden päästä. En kestänyt tällaista enempää, joten lähdin. Minusta on kamalaa, että tuolla tavalla heiteltiin hukkaan tarvikkeita. Toivon, että nykyään on näissäkin asiat fiksummalla tolalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todennut, että helpompi hävittää kuin lahjottaa/myydä. Ensinnäkin kaikki ne kysymykset ennen lahjoitusta ja sen jälkeen kaikki reklamaatiot kuinka esim. käytetyssä kenkätelineessä on naarmuja...
joo. Itsellä jäi tarpeettomaksi vaatekaappi, jonka yhden oven kulmasta oli muutossa lohjennut palanen. Vaihtoehtoina oli kaatopaikka tai ilmaiseksi lahjoittaminen. Tuttavan kautta sitten löytyi joku opiskelijapariskunta joka päätti sen ottaa. En tiedä oliko reaktio harjoiteltu, mutta tyttö kauhistui heti sitä murtunutta kulmaa, ehkä sillä tavalla saa käytetyistä tavaroista alennusta, mutta en minä sitä ilmaista hintaa enää voinut alentamaan, joten jouduin toteamaan että se on jo huomioitu hinnassa. Kyllä he sen mennessään veivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissakin heitetään syömäkelpoista ruokaa roskiin.
Vanhaa tietoa ja ulkomailta tuotua propagandaa. Suomessa kauppojen hävikkiruokaa on aina päätynyt kaatopaikalle vain vähän, pääasiassa se on päätynyt hyväntekeväisyyteen, energiantuotantoon, biokaasuksi ja kompostointilaitoksiin. Uusien ohjeistusten myötä yhä enemmän ohjautuu hyväntekeväisyyteen.
Oon ollu kaupassa töissä. Sinne sitä tavaraa mätetään, ehkä pahvilaatikollinen menee lahjoitukseen. Kymmeniä biojäteastioita joihin ladotaan muoveineen ja pakkauksineen vaan kaikki. Tämä vieläpä päivittäin. Ei niitä eilisen lihoja voi mihinkään antaa, ehei, nehän on pilalla eli roskiin vaan. Eilisen maidot viemäriin, ei niitäkään voi lahjoittaa, koska kuka vastaa jos joku sairastuu? Ei kukaan.
Ne lahjotukset on yks kärpäsen kakka. Se on vain näennäistä ja joo, kyllähän joku siitä hyötyy. Mutta turha väittää, ettei se hukkaan menisi. Kyllä menee, koska etenkin pienemmissä marketeissa ja syrjäkylien kaupoissa on vaikeampaa järjestää keräyksiä, joten roskiin se kaikki päätyy.
Bioastiaan muoveineen päivineen.... Tuossa kohtaa hukkasit uskottavuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis entinen kaveri mulle. En voi käsittää moista luonnonvarojen tuhlaamista
Ootpa ihana ystävä
Eri arvomaailma yleensä erottaa...ihan tälleen sivusta maalaisjärkeiltynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on se kateus siitä että joku osaa tienata poisannetulla tavaralla. Siskoni on vähän samanlainen. Yritti myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kauppa kävi huonosti. Tarjouduin ostamaan osan tavaroista sillä hinnalla mitä oli hinnoitellut. Ei kelvannut, tiesi kyllä että minä saan ne myytyä paremmalla hinnalla kun olen sisukkaampi ja pitkäpinnaisempi. Mieluummin antaa lahjoituksena pois tai heittää roskiin kuin huolii minulta sen saman summan jonka olisi saanut kirppikselläkin jos joku ventovieras olisi ostanut. Selvennykseksi vielä; minä olen pitkäaikaistyötön asuntovelkainen ja hän hyvätuloinen :D Viimeksi tosin lahjoitti (omasta tahdostaan) mulle jotain lasten pikkuleluja ja sain osan myytyä pois heti ja voin kuvitella miten kiehuu nyt kateuksissaan kun sain vajaat kolme euroa rahaa :D Usein hän pyytää jostain huonekalusta jotain tuplahintaa kun minulle tarjoaa ja jos en osta niin myy toiselle puolet halvemmalla. Nauttii muutenkin ihan peittelemättä jos kuulee esimerkiksi minun terveysongelmistani sanoen :"Ai, ei mulla vaan koskaan ole tuollaista ollut!" ja hyväntahtoinen nauru päälle. Lisäksi vielä jos antaa lahjaksi jonkin raaputusarvan, soittaa kohta "hädissään" perään että ethän voittanut päävoittoa :D Viimeksi tosin sain vähän isomman voiton ja ilmoitin hänelle että voi huokaista helpotuksesta, oli vain euron voitto. Näistä saa aina päivän parhaat naurut.
Olette aika erikoinen perhe...
Mä lopetin lahjoittamisen siinä vaiheessa, kun ihmiset sopi ajankohtaa jolloin tulevat hakemaan ja sitten ei ketään tulekkaan, eikä edes ilmoiteta. ITSE sai laittaa viestiä perään, että oletko tulossa. Ensin varataan ja sitten tehdään noin.
Meilläkin iso kirjoituspöytä odotteli ETEISESSÄ hakijaa 4 päivää, koska kaksi hakijaa teki täydelliset oharit, eivät vastanneet enää edes viesteihin. Olisi vain ollut niin paljon helpompaa pistää palasiksi ja roskiin. Onneksi lopulta meni todella tarvitsevalle.
En vain tajua, että miten voi joku tehdä tuolleen henkilölle, joka on antamassa hänelle ilmaiseksi tavaraa. Lahjoittaja on itse tästä tavarasta jotain joskus maksanut. En ikinä kehtais tehdä noin. Kerran olen ilmaisen tavaran hakenut ja näin jo heti paikanpäällä, että ihan roskiskamaa on, otin kuitenkin kyytiin ja kippasin matkalla roskiin. En olis ikinä kehdannut sanoa, että ei kiitos, liian huonokuntoinen. Vaikka ei tuokaan kovin fiksua ole, että ihan roskiskamaa lahjoitetaan, kunhan joku hakee pois, ettei itse tarvitse nähdä vaivaa ja viedä roskiin/kaatopaikalle. Ehkä se oli heidän mielestä vielä käyttökelpoinen. Kyse oli pinnasängystä joka heilui ja keikkui joka suuntaan, ruuvit vain pyöri paikoillaan, itse huonosti maalattu ja pohjakin jollain omalla viritelmällä kiinni. Patjakin tuli mukana, yltä päältä pissassa. En olis kyllä vauvaa tuohon uskaltanut laittaa nukkumaan.
Facen lahjoitetaan ryhmissä suurinosa vain varailee "koska ilmaiseksi saa", miettimättä ensin, että saako haettua tavaraa edes tai onko se itselle niin tärkeä, että muistaa tulla hakemaan. Sitten jos ilmoituskeen laittaa, että ekalle menee, en varaile ja haettava heti, niin tulee noottia ylläpidolta, että kyllä nyt seuraavaan päivään pitäisi pystyä varailemaan tms skeidaa.
Mutta tuota aapeen kaverin ajatusmaailmaa en ymmärrä, että kukaan muu ei saa hyötyä hänen tavarastaan, itse nimenomaan haluaisin, että joku hyötyy, mutta se nyt vain on niin kamalan vaikeaa kun ihmiset on mitä on. Ehkä faceryhmät on tehneet tämän tavaran vastaanottamisen helpoksi eikä siitä tule enää niin köyhän leimaa, koska siellä ei ole pelkästään köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se kateus siitä että joku osaa tienata poisannetulla tavaralla. Siskoni on vähän samanlainen. Yritti myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kauppa kävi huonosti. Tarjouduin ostamaan osan tavaroista sillä hinnalla mitä oli hinnoitellut. Ei kelvannut, tiesi kyllä että minä saan ne myytyä paremmalla hinnalla kun olen sisukkaampi ja pitkäpinnaisempi. Mieluummin antaa lahjoituksena pois tai heittää roskiin kuin huolii minulta sen saman summan jonka olisi saanut kirppikselläkin jos joku ventovieras olisi ostanut. Selvennykseksi vielä; minä olen pitkäaikaistyötön asuntovelkainen ja hän hyvätuloinen :D Viimeksi tosin lahjoitti (omasta tahdostaan) mulle jotain lasten pikkuleluja ja sain osan myytyä pois heti ja voin kuvitella miten kiehuu nyt kateuksissaan kun sain vajaat kolme euroa rahaa :D Usein hän pyytää jostain huonekalusta jotain tuplahintaa kun minulle tarjoaa ja jos en osta niin myy toiselle puolet halvemmalla. Nauttii muutenkin ihan peittelemättä jos kuulee esimerkiksi minun terveysongelmistani sanoen :"Ai, ei mulla vaan koskaan ole tuollaista ollut!" ja hyväntahtoinen nauru päälle. Lisäksi vielä jos antaa lahjaksi jonkin raaputusarvan, soittaa kohta "hädissään" perään että ethän voittanut päävoittoa :D Viimeksi tosin sain vähän isomman voiton ja ilmoitin hänelle että voi huokaista helpotuksesta, oli vain euron voitto. Näistä saa aina päivän parhaat naurut.
Olette aika erikoinen perhe...
Ollaanko? Millä tavalla? Siskoani pidän kyllä erikoisena, siis erikoisen kateellisena. Itse myyn tavaroita maksaakseni laskuni, kun ei ole elättäjää :) En myisi jos olisi työtä ja säännöllistä tuloa. Taivasalla on kylmä, myös kesällä.
Mun edesmennyt enoni oli ihan samanlainen.
Tilas vaihtolavan pihalle kun muuttivat isosta omakotitalosta kerrostalo kaksioon.
Muutaman vuoden vanhoista nahkasohvista viilsi istuin tyynyt ja rikkoi laatikostot yms jotta kukaan ei vaan voisi mitenkään hyötyä niistä :-\
Sinne meni 40-50- luvun huonekaluja, ihan arvokkaita sellaisia, rikottuina kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun edesmennyt enoni oli ihan samanlainen.
Tilas vaihtolavan pihalle kun muuttivat isosta omakotitalosta kerrostalo kaksioon.
Muutaman vuoden vanhoista nahkasohvista viilsi istuin tyynyt ja rikkoi laatikostot yms jotta kukaan ei vaan voisi mitenkään hyötyä niistä :-\
Sinne meni 40-50- luvun huonekaluja, ihan arvokkaita sellaisia, rikottuina kaatopaikalle.
Miehet nyt on näin typeriä, kumma ettei tuikannut kaikkea tuleen kuten yleensä kuulee miesten tekevän. Miksi siis MIKSI eivät myy, vaikka eurolla kappale, en ymmärrä tuollaista ajatuksenjuoksua. Laiskuuttako vain vai tyhmyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se kateus siitä että joku osaa tienata poisannetulla tavaralla. Siskoni on vähän samanlainen. Yritti myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kauppa kävi huonosti. Tarjouduin ostamaan osan tavaroista sillä hinnalla mitä oli hinnoitellut. Ei kelvannut, tiesi kyllä että minä saan ne myytyä paremmalla hinnalla kun olen sisukkaampi ja pitkäpinnaisempi. Mieluummin antaa lahjoituksena pois tai heittää roskiin kuin huolii minulta sen saman summan jonka olisi saanut kirppikselläkin jos joku ventovieras olisi ostanut. Selvennykseksi vielä; minä olen pitkäaikaistyötön asuntovelkainen ja hän hyvätuloinen :D Viimeksi tosin lahjoitti (omasta tahdostaan) mulle jotain lasten pikkuleluja ja sain osan myytyä pois heti ja voin kuvitella miten kiehuu nyt kateuksissaan kun sain vajaat kolme euroa rahaa :D Usein hän pyytää jostain huonekalusta jotain tuplahintaa kun minulle tarjoaa ja jos en osta niin myy toiselle puolet halvemmalla. Nauttii muutenkin ihan peittelemättä jos kuulee esimerkiksi minun terveysongelmistani sanoen :"Ai, ei mulla vaan koskaan ole tuollaista ollut!" ja hyväntahtoinen nauru päälle. Lisäksi vielä jos antaa lahjaksi jonkin raaputusarvan, soittaa kohta "hädissään" perään että ethän voittanut päävoittoa :D Viimeksi tosin sain vähän isomman voiton ja ilmoitin hänelle että voi huokaista helpotuksesta, oli vain euron voitto. Näistä saa aina päivän parhaat naurut.
Olette aika erikoinen perhe...
Ollaanko? Millä tavalla? Siskoani pidän kyllä erikoisena, siis erikoisen kateellisena. Itse myyn tavaroita maksaakseni laskuni, kun ei ole elättäjää :) En myisi jos olisi työtä ja säännöllistä tuloa. Taivasalla on kylmä, myös kesällä.
Naureskelette ilkeästi toinen toisillenne. Mulla on kaksi siskoa, vaikea ymmärtää tuommoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimin itse täsmälleen samalla tavoin. Olen heittänyt säkkikaupalla hyvää tavaraa roskiin, koska en voi viedä niitä kierrätykseen. En voi sietää ajatusta, että joku ulkomaalainen pummi hyötyisi jotakin minun hyväkuntoisista, käyttämättäjääneistä tavaroista tai vaatteista. Joskus on tehnyt vähän pahaa kipata niitä taloyhtiön roskikseen, mutta kierrätykseen en vie. Ne on sentään maksaneet minulle aika lailla ja että joku saisi ne puoli-ilmaiseksi, no way. Kaikkein arvokkaimmat kamat olet myynyt fb:n kirppiksillä.
Kyllä kauppojen biojätteet menevät käsittelyyn pakkauksineen päivineen. Riippuu tietysti varmasti käsittelylaitoksestakin, mutta muovi ja muu hajoamaton aines seulotaan myöhemmässä vaiheessa pois.
Yksityisen sektorin puhtaampi biojäte käsitellään eri menetelmällä.
En minäkään jaksa tota lahjoittamisrumbaa, varaillaan ja lupaillaan että tullaan hakemaan - eikä tulla. Kun ilmaiseksi olet antamassa niin luulisi että hakisi mahdollisimman nopeasti eikä kyselisi jokaista pientä yksityiskohtaa tavarasta ja vaatisi kuvia joka kulmasta ja sitten vielä tekee oharit. Törkeimmät eivät edes tajua sitä kun kirjoittaa että vain nouto, niin eka kysymys on "onnistuuko tuonti".
Vien nykyään tavarat yleensä itse kierrätyskeskuksiin tai keräyslaatikoihin, ja taloyhtiön roskalavalle - josta sen saa toki hakea jos kokee tavaran siistiksi mutta enää en siihen av, yv, hv, mitat, mietin, varaan yms. rumbaan lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se kateus siitä että joku osaa tienata poisannetulla tavaralla. Siskoni on vähän samanlainen. Yritti myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kauppa kävi huonosti. Tarjouduin ostamaan osan tavaroista sillä hinnalla mitä oli hinnoitellut. Ei kelvannut, tiesi kyllä että minä saan ne myytyä paremmalla hinnalla kun olen sisukkaampi ja pitkäpinnaisempi. Mieluummin antaa lahjoituksena pois tai heittää roskiin kuin huolii minulta sen saman summan jonka olisi saanut kirppikselläkin jos joku ventovieras olisi ostanut. Selvennykseksi vielä; minä olen pitkäaikaistyötön asuntovelkainen ja hän hyvätuloinen :D Viimeksi tosin lahjoitti (omasta tahdostaan) mulle jotain lasten pikkuleluja ja sain osan myytyä pois heti ja voin kuvitella miten kiehuu nyt kateuksissaan kun sain vajaat kolme euroa rahaa :D Usein hän pyytää jostain huonekalusta jotain tuplahintaa kun minulle tarjoaa ja jos en osta niin myy toiselle puolet halvemmalla. Nauttii muutenkin ihan peittelemättä jos kuulee esimerkiksi minun terveysongelmistani sanoen :"Ai, ei mulla vaan koskaan ole tuollaista ollut!" ja hyväntahtoinen nauru päälle. Lisäksi vielä jos antaa lahjaksi jonkin raaputusarvan, soittaa kohta "hädissään" perään että ethän voittanut päävoittoa :D Viimeksi tosin sain vähän isomman voiton ja ilmoitin hänelle että voi huokaista helpotuksesta, oli vain euron voitto. Näistä saa aina päivän parhaat naurut.
Olette aika erikoinen perhe...
Ollaanko? Millä tavalla? Siskoani pidän kyllä erikoisena, siis erikoisen kateellisena. Itse myyn tavaroita maksaakseni laskuni, kun ei ole elättäjää :) En myisi jos olisi työtä ja säännöllistä tuloa. Taivasalla on kylmä, myös kesällä.
Naureskelette ilkeästi toinen toisillenne. Mulla on kaksi siskoa, vaikea ymmärtää tuommoista...
No, olen tuota siskoni kateutta seurannut kymmeniä vuosia, niin ei enää jaksa muuta kuin nauraa sen tempauksille, kyynistäähän se minuakin vähitellen. Ihana jos olis sisko tai kaksi joilla ei tuota taipumusta vahingoniloon ole, mutta tällä mentävä mitä on suotu :) Olen kateellinen sinulle ;)
Mitä siitä? Mäkin nakkaan kaikki tavarat huonekaluista vaatteisiin menemään, jos en niitä tartte. En ala myymään mitään, koska rahaa on ihan tarpeeksi muutenkin. Enkä anna ilmaiseksi yhtään mitään kenellekään, koska inhoan ihmisiä muutenkin.
Ainoa, mihin annan rahaa, on eläinsuojeluyhdistykset ja vien niihin ruokasäkkejä yms.
Se on se kateus siitä että joku osaa tienata poisannetulla tavaralla. Siskoni on vähän samanlainen. Yritti myydä tavaroitaan kirppiksellä ja kauppa kävi huonosti. Tarjouduin ostamaan osan tavaroista sillä hinnalla mitä oli hinnoitellut. Ei kelvannut, tiesi kyllä että minä saan ne myytyä paremmalla hinnalla kun olen sisukkaampi ja pitkäpinnaisempi. Mieluummin antaa lahjoituksena pois tai heittää roskiin kuin huolii minulta sen saman summan jonka olisi saanut kirppikselläkin jos joku ventovieras olisi ostanut. Selvennykseksi vielä; minä olen pitkäaikaistyötön asuntovelkainen ja hän hyvätuloinen :D Viimeksi tosin lahjoitti (omasta tahdostaan) mulle jotain lasten pikkuleluja ja sain osan myytyä pois heti ja voin kuvitella miten kiehuu nyt kateuksissaan kun sain vajaat kolme euroa rahaa :D Usein hän pyytää jostain huonekalusta jotain tuplahintaa kun minulle tarjoaa ja jos en osta niin myy toiselle puolet halvemmalla. Nauttii muutenkin ihan peittelemättä jos kuulee esimerkiksi minun terveysongelmistani sanoen :"Ai, ei mulla vaan koskaan ole tuollaista ollut!" ja hyväntahtoinen nauru päälle. Lisäksi vielä jos antaa lahjaksi jonkin raaputusarvan, soittaa kohta "hädissään" perään että ethän voittanut päävoittoa :D Viimeksi tosin sain vähän isomman voiton ja ilmoitin hänelle että voi huokaista helpotuksesta, oli vain euron voitto. Näistä saa aina päivän parhaat naurut.