Ystävä hajottaa ennemmin tavaransa, jotka aikoo heittää pois, kuin antaisi tarvitseville

Hyvä ystäväni on varakas ja ostaa ehkä vähän enemmän kuin keskimääräisessä perheessä. Siivoaa säännöllisesti ja joka kerta tulee kirppistavaraa n muovipussillinen.

Teemme vaihtokaupat. Antaa minulle tavarat ja minä mm olen heillä lapsenvahtina.

Minulla on liukuva työaika, joten tämän viikon menen aamulla hakemaan lapset ja vien heidät bussiasemalle, josta lähtee bussi leirille.

Tämän jälkeen menen töihin. Iltapäivällä haen heidät samasta paikkaa ja menemme heille.

Tehdään ruoka, katetaan pöytä ja vanhemmat tulevat viim klo 18.

To vanhemmat jäävät lomalle.

Kirppistavarat menevät lähes kaikki itsepalvelukirppikselle, jonka omistaja hakee ne kotoani väh 2 x vuodessa ja veloittaa -50%.

Rahat käytetään jouluun ja lomarahastoon.

Tässä yhtälössä kaikki voittaa.

Kyllä mä ymmärrän jollain tasolla ystävääsi. Itse joskus yritin päästä eroon tavarasta ihan pilkkahinnalla, aina sai vaan arvostelua ja mikä vaiva siinä oli. Myin esim puisen lasten kiikkutuolin joka oli priimakunnossa yhtä naarmua lukuunottamatta 3 eurolla. Se naarmu oli kuvattu edestä ja takaa myynti-ilmossa ja siitä oli sanallinen maininta. No eikö ostaja nillitä siitäkin, kuulemma korkeintaan leikkimökkiin kelpaa moinen hökötys. Kyllä suututti kuunnella kun tapaamista oli säädetty ja väännetty viikkotolkulla. Upouudella Audilla vielä kurvaili ja niin edelleen.

No, jokainen joka on joskus nettiirppiksillä tms myynyt jotain kyllä tietää mikä vaiva siinä on. Mä en enää jaksa. Ja jos joku sanoo että kelpaa vaikka lasten vanhat lelut tai vaatteet, laitat säilöön niin ne on siellä vielä 3 vuoden päästäkin.

Mä laitan suosiolla lajitteluun nykyään kaikki. Joitakin priimajuttuja olen antanut päiväkotiin joko tarjottavaksi niitä tarvitsevalle tai varavaatteeksi.

Mä tiedän että tämäkin on tyhmää mutta tilaa ei ole säilyttää tavaroita odottaen että aika tavaran kaupitsee.

Saat sitä mitä annat. Pätenyt ainakin omassa elämässäni.