Kertokaa, millaista on asua lapsiperheenä 10+ km päässä palveluista, kouluista ym.

Maalla asuminen on parasta maailmassa. Taksi kuskaa kouluun, itse kuskataan harrastuksiin ja kavereille. Tietää missä liikkuu ja kenen kanssa. Pienemmässä koulussa pysyy kauemmin lapsena. Oppii nauttimaan luonnonrauhasta ja oppii työntekoa. Elämä on ihanaa maalla!

Ekonomi kirjoitti:

Siis tämä on naurettava keskustelu. Itse asuin koko elämäni yhden Suomen suurimman kaupungin keskustassa. Kyhnötimme koko lapsuuden betonikolossamme pelaamassa nintendoa, kun sisäpiha oli kokonaan asfaltoitu ja täynnä autoja. Ei siellä saanut ketään leikkiä ettei autot naarmuuntuneet.

Lähimpään keskustan puistoon oli pari korttelia ja koko puisto aina täynnä kuset housuissa örveltäviä juoppoja. Välittömästi kun sain mopon, niin kaikki illat ajoin 15 kilometrin päähän maaseudulle koulukavereideni luo nauttimaan maaseudusta ja hyppimään järveen. (keskustan uimahallissa ei viitsinyt edes käydä hullujen ja likaisten ihmisten takia)

Keskusta on lapselle helvetti. Sen vuoksi nyt rakennutammekin 20 kilometrin päähän keskustasta uutta älvsby taloa. Jotta kakarat eivät joudu kärsimään keskustassa, vaan saavat lapset vaikka hevosilla ja mopoilla päristellä pihalla. Sekin on fiksumpaa kuin notkua keskustan ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa.

Uskon että maaseudulla kasvaa paljon paljon paljon fiksumpia ja henkisesti terveempiä lapsia kuin keskustan rotankoloissa. Ikinä enää en keskustaan palaa ja olen kateellinen niille jotka saivat kasvaa maaseudulla. Nykyään en mistään hinnasta asuisi kerrostalossa, enkä keskustassa.

Hahaha :D Olipa hyvä provoviesti, veikkaan että joku lankeaa. "Notkua ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa" - mun lemppari. Oot hyvin onnistunut vastakkainasettelun luomisessa, maalla on terveitä harrastuksia ja kaunista luontoa, kaupungissa vain örveltäviä juoppoja ja lapset joutuvat paheiden tielle. Antaisin ihan 5/5 tälle provolle.

nykykakarat kirjoitti:

Ennenvanhaan lapset meni itse kouluun kävellen ilman vanhempia kymmeniä kilometrejä eikä mitään ongelmaa! Osa jopa hiihti pimeässä kouluun talvella eikä kukaan moittinut vanhempia!

Niin ja ennen vanhaan koulussa tuli karttakepistä sormille, jos ei osannut eikä kukaan moittinut opettajia. Onneksi ajat muuttuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan kummallinen  käsitys siitä, että jos palveluihin on matkaa vaikkapa tuo 10km niin asutaan jossain jumalan selän takana josta ei pääse pois kuin omalla autolla. Tällä suunnalla linja-autot kulkevat kerran tunnissa molempiin suuntiin ihan yöhön asti, viikonloppuisin tunnin pari pidempään.  Suurimpaan osaan harrastuksista on matkaa 20km mutta linkalla tuohon menee aikaa ehkä 45min.

Joo, ei asuta missään maalla vaan tämä on yksi kaupunginosista.

Kerran tunnissa. Vautsi vau. Onpas tosi hyvät yhteydet. Ja harrastuksiin linkalla 45min suuntaansa. Kyllä tuo minusta täyttää hyvin määritelmän "jumalan selän takana". Ja jos kauppaan on matkaa 10km niin kyllähän sinne on autolla lähdettävä, jos haluaa lapsiperheelle ruuat saada. 

Joo - tuo olisi mun painajainen. Eikä mielestäni reilua lapsia kohtaan.

Miten tämä nyt oikein epäreilua lapsia kohtaan? Linkat kulkevat ja tietenkin meillä on myös auto (joka tosin on aika vähällä käytöllä). Kaverit asuvat korkeintaan fillarimatkan päässä, harrastuksiin matkaa 10km (Vpk), 2km (jalkapallo) ja puoli kilsaa (pursiseuran purjehduskoulu). Plus tietty kalastus, lähin paikka kahdensadan metrin päässä.  Keskustassa on sitten muita harrastusmahdollisuuksia mutta meillä lapset ovat halunneet nuo yllä mainitut.

Koulumatka linkalla yhteen suuntaan kestää vartin verran.

Mieluummin me täällä asutaan. Ei tarvitse pelätä narkkeja tai muita hämärätyyppejä, lapset voi hyvillä mielin päästää keskenään ulos.

Joo, toki maallakin on monenlaisia asuinpaikkoja. Hyvä, jos lapsenne ovat tyytyväisiä. Mä olen vaan niin onnellinen kun katson omia lapsiani täällä kantakaupungin kupeessa kerrostalossa. Kavereita ja tekemistä riittää, voivat liikkua itsenäisesti ja hyvin uskaltaa päästää koululaiset leikkimään keskenään. Ison porukan saa kokoon hetkessä ja toisaalta löytyy aina kaveri kahdenkeskiseen leikkiin. Uimahalli, maauimala, puistoja, skeittiramppi, koriskenttä, futiskenttä, omat harrastukset, kaikki ihan kulman takana. Kauppa 400m päässä. Elämä on niin helppoa täällä!

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuminen on parasta maailmassa. Taksi kuskaa kouluun, itse kuskataan harrastuksiin ja kavereille. Tietää missä liikkuu ja kenen kanssa. Pienemmässä koulussa pysyy kauemmin lapsena. Oppii nauttimaan luonnonrauhasta ja oppii työntekoa. Elämä on ihanaa maalla!

Eiköhän tämä ole ihan mielipidekysymys. Mä olen kyllä lapsesta asti nauttinut maalla olemisesta, mutta jotenkin aina kun palaa kaupunkiin, tulee semmonen helpottunut olo, että ihanaa päästä taas ihmisten ilmoille. Tykkään siitä kun kadulla liikkuu ihmisiä ja on eläväistä. Jotkut taas vihaavat sitä ja haluavat nimenomaan maalla sitä omaa rauhaa, ettei lähellä ole muita ihmisiä.

Jos eletään maalla joukkoliikenteen ulottumattomissa, niin hyvin todennäköisesti ainakin tytöt löytävät teini-iässä (12-vuotiaasta eteenpäin) kavereikseen niitä kirkonkylän pitkittynyttä teini-ikää eläviä kaksvitosia kolleja, joilla on autot ja ajokortit. Niiltä saa kyytiä silloin, kun vanhemmat eivät suostu tai vanhempia ei haluta kuskiksi. 

Vierailija kirjoitti:

nykykakarat kirjoitti:

Ennenvanhaan lapset meni itse kouluun kävellen ilman vanhempia kymmeniä kilometrejä eikä mitään ongelmaa! Osa jopa hiihti pimeässä kouluun talvella eikä kukaan moittinut vanhempia!

Niin ja ennen vanhaan koulussa tuli karttakepistä sormille, jos ei osannut eikä kukaan moittinut opettajia. Onneksi ajat muuttuvat

Hyvä ettei moitittu. Vain tällainen fyysinen toimenpide auttaa häiriköiviin oppilaisiin. Nykyään opettajat eivät voi oikein tehdä mitään vaan heti tulee valituksia. Kyllä loppuisi pelleilyt koulussa jos opettajat voisivat antaa keppiä taikka 3 tunnin jälkiistunto koulun jälkeen niin että puhelimet otetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Ekonomi kirjoitti:

Siis tämä on naurettava keskustelu. Itse asuin koko elämäni yhden Suomen suurimman kaupungin keskustassa. Kyhnötimme koko lapsuuden betonikolossamme pelaamassa nintendoa, kun sisäpiha oli kokonaan asfaltoitu ja täynnä autoja. Ei siellä saanut ketään leikkiä ettei autot naarmuuntuneet.

Lähimpään keskustan puistoon oli pari korttelia ja koko puisto aina täynnä kuset housuissa örveltäviä juoppoja. Välittömästi kun sain mopon, niin kaikki illat ajoin 15 kilometrin päähän maaseudulle koulukavereideni luo nauttimaan maaseudusta ja hyppimään järveen. (keskustan uimahallissa ei viitsinyt edes käydä hullujen ja likaisten ihmisten takia)

Keskusta on lapselle helvetti. Sen vuoksi nyt rakennutammekin 20 kilometrin päähän keskustasta uutta älvsby taloa. Jotta kakarat eivät joudu kärsimään keskustassa, vaan saavat lapset vaikka hevosilla ja mopoilla päristellä pihalla. Sekin on fiksumpaa kuin notkua keskustan ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa.

Uskon että maaseudulla kasvaa paljon paljon paljon fiksumpia ja henkisesti terveempiä lapsia kuin keskustan rotankoloissa. Ikinä enää en keskustaan palaa ja olen kateellinen niille jotka saivat kasvaa maaseudulla. Nykyään en mistään hinnasta asuisi kerrostalossa, enkä keskustassa.

Hahaha :D Olipa hyvä provoviesti, veikkaan että joku lankeaa. "Notkua ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa" - mun lemppari. Oot hyvin onnistunut vastakkainasettelun luomisessa, maalla on terveitä harrastuksia ja kaunista luontoa, kaupungissa vain örveltäviä juoppoja ja lapset joutuvat paheiden tielle. Antaisin ihan 5/5 tälle provolle.

Ei todellakaan ollut mikään provo. Lisäksi ärsytti suunnattomasti se ainainen naapureiden riehunta. Vaikka asuimme "arvokerrostalossa", niin silti naapurin eläkeläisopettaja pimpotti päivät pienoa, viereisen pariskunnan teinipoika riehui ja huusi kun päätön, jonkun koira haukkui, yms yms. Oli aivan järkyttävää. Onneksi nyt lähin naapuri on 500 metrin päässä asuva vanhempi leskimies, joka ajaa ilmaiseksi meidän pihamme lumityöt. ( Veimme kyllä hänelle suuren joulukorin + s-ryhmän 50€ lahjakortin, vaikka ei meinannut niitä millään ottaa vastaan)

Ikinä en palaa keskustaan, enkä kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan kummallinen  käsitys siitä, että jos palveluihin on matkaa vaikkapa tuo 10km niin asutaan jossain jumalan selän takana josta ei pääse pois kuin omalla autolla. Tällä suunnalla linja-autot kulkevat kerran tunnissa molempiin suuntiin ihan yöhön asti, viikonloppuisin tunnin pari pidempään.  Suurimpaan osaan harrastuksista on matkaa 20km mutta linkalla tuohon menee aikaa ehkä 45min.

Joo, ei asuta missään maalla vaan tämä on yksi kaupunginosista.

Kerran tunnissa. Vautsi vau. Onpas tosi hyvät yhteydet. Ja harrastuksiin linkalla 45min suuntaansa. Kyllä tuo minusta täyttää hyvin määritelmän "jumalan selän takana". Ja jos kauppaan on matkaa 10km niin kyllähän sinne on autolla lähdettävä, jos haluaa lapsiperheelle ruuat saada. 

Joo - tuo olisi mun painajainen. Eikä mielestäni reilua lapsia kohtaan.

Miten tämä nyt oikein epäreilua lapsia kohtaan? Linkat kulkevat ja tietenkin meillä on myös auto (joka tosin on aika vähällä käytöllä). Kaverit asuvat korkeintaan fillarimatkan päässä, harrastuksiin matkaa 10km (Vpk), 2km (jalkapallo) ja puoli kilsaa (pursiseuran purjehduskoulu). Plus tietty kalastus, lähin paikka kahdensadan metrin päässä.  Keskustassa on sitten muita harrastusmahdollisuuksia mutta meillä lapset ovat halunneet nuo yllä mainitut.

Koulumatka linkalla yhteen suuntaan kestää vartin verran.

Mieluummin me täällä asutaan. Ei tarvitse pelätä narkkeja tai muita hämärätyyppejä, lapset voi hyvillä mielin päästää keskenään ulos.

Niin kuinka usein ne linkat kulkevat? Käytätkö itse niitä, vai pistätkö vaan lapset käyttämään ja itse huristelet autolla mihin haluat milloin haluat? Isäni asuu maalla ja voin sanoa että kyllä se oli perseestä, kun jos halusi vaikka kaupassa käydä, joutui aina mankumaan kyytiä ja jos isälle ei juuri silloin sopinut niin voi voi. Ja pyöräillä ei tietenkään saanut, eihän maalla ole pyöräteitä/jalkakäytäviä, ja kuka hullu laittaa lapsensa yksin pyöräilemään isolle tielle jossa kulkee paljon rekkoja, se on vaarallista.

Hyvin olet myös demonisoinut kaupungit, että kun siellä on niitä narkkeja ja hämärätyyppejä. Eiköhän ne vakkarinarkit ja hämärätyypit löydy ihan jokaisesta pikku pikku kyläpahasestakin. Ja tervetuloa katsomaan vaan esim. jotain Espoon lintukotolähiöitä, ei ole paljoa narkkeja näkynyt. Kaupungissa on lisäksi se hyvä puoli, että jos lapset ovat keskenään ulkona ja sattuvat kohtaamaan uhkaavan narkin/hämärätyypin, lähellä on todennäköisesti aina ohikulkijoita, joilta pyytää apua. Siellä maalla kun jossain keskellä ei-mitään kohtaa hämärätyypin, niin apu voi olla jossain kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekonomi kirjoitti:

Siis tämä on naurettava keskustelu. Itse asuin koko elämäni yhden Suomen suurimman kaupungin keskustassa. Kyhnötimme koko lapsuuden betonikolossamme pelaamassa nintendoa, kun sisäpiha oli kokonaan asfaltoitu ja täynnä autoja. Ei siellä saanut ketään leikkiä ettei autot naarmuuntuneet.

Lähimpään keskustan puistoon oli pari korttelia ja koko puisto aina täynnä kuset housuissa örveltäviä juoppoja. Välittömästi kun sain mopon, niin kaikki illat ajoin 15 kilometrin päähän maaseudulle koulukavereideni luo nauttimaan maaseudusta ja hyppimään järveen. (keskustan uimahallissa ei viitsinyt edes käydä hullujen ja likaisten ihmisten takia)

Keskusta on lapselle helvetti. Sen vuoksi nyt rakennutammekin 20 kilometrin päähän keskustasta uutta älvsby taloa. Jotta kakarat eivät joudu kärsimään keskustassa, vaan saavat lapset vaikka hevosilla ja mopoilla päristellä pihalla. Sekin on fiksumpaa kuin notkua keskustan ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa.

Uskon että maaseudulla kasvaa paljon paljon paljon fiksumpia ja henkisesti terveempiä lapsia kuin keskustan rotankoloissa. Ikinä enää en keskustaan palaa ja olen kateellinen niille jotka saivat kasvaa maaseudulla. Nykyään en mistään hinnasta asuisi kerrostalossa, enkä keskustassa.

Hahaha :D Olipa hyvä provoviesti, veikkaan että joku lankeaa. "Notkua ostareilla varastelemassa, maistelemassa viinaa ja polttamassa tupakkaa" - mun lemppari. Oot hyvin onnistunut vastakkainasettelun luomisessa, maalla on terveitä harrastuksia ja kaunista luontoa, kaupungissa vain örveltäviä juoppoja ja lapset joutuvat paheiden tielle. Antaisin ihan 5/5 tälle provolle.

Ei todellakaan ollut mikään provo. Lisäksi ärsytti suunnattomasti se ainainen naapureiden riehunta. Vaikka asuimme "arvokerrostalossa", niin silti naapurin eläkeläisopettaja pimpotti päivät pienoa, viereisen pariskunnan teinipoika riehui ja huusi kun päätön, jonkun koira haukkui, yms yms. Oli aivan järkyttävää. Onneksi nyt lähin naapuri on 500 metrin päässä asuva vanhempi leskimies, joka ajaa ilmaiseksi meidän pihamme lumityöt. ( Veimme kyllä hänelle suuren joulukorin + s-ryhmän 50€ lahjakortin, vaikka ei meinannut niitä millään ottaa vastaan)

Ikinä en palaa keskustaan, enkä kerrostaloon.

No jos olit ihan tosissasi tuon viestisi kanssa, en viitsi edes vastata sun "argumentteihin". Sulla taitaa olla jotain älyllisiä puutteita, jos et ymmärrä, että

1) sekä maalla että kaupungissa asumisessa on hyviä ja huonoja puolia

2) ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, toiset tykkäävät siitä että on naapureita ja palvelut lähellä, toiset kaipaavat omaa rauhaa

3) sinun kokemuksesi kaupungissa asumisesta ei ole ainoa oikea

4) kaupunkeja on erilaisia ja kaupunkien sisällä on erilaisia kaupunginosia.

Maalla on outoa porukkaa ja kytätään enemmän kuin kaupungissa. Sitä pidetään perään katsomisena että naapurit tietää mihin aikaan on auto kulkenut sivutiellä. Eli maalla kaikki tietää kaikkien asiat joten jos omaa rauhaa haluat saat mennä aika syvälle korpeen.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuminen on parasta maailmassa. Taksi kuskaa kouluun, itse kuskataan harrastuksiin ja kavereille. Tietää missä liikkuu ja kenen kanssa. Pienemmässä koulussa pysyy kauemmin lapsena. Oppii nauttimaan luonnonrauhasta ja oppii työntekoa. Elämä on ihanaa maalla!

Voisin kertoa mun sukulaistytöstä, joka asuu maalla. Siis oikeasti maalla, jossain 15km päässä n. 5000 asukkaan kylän keskustasta maatilalla. Käynyt pientä kyläkoulua. Hän on nyt 13-vuotias. On meikannut useita vuosia, polttaa tupakkaa, on juonut alkoholia ja ollut humalassa, notkuu kaiket päivät kylällä kavereiden kanssa, jotka ovat jopa useita vuosia vanhempia ja osa muilta paikkakunnilta, jopa satojen kilometrien päästä (ovat tutustuneet netissä, instagramissa tjms). Kaveripiirinsä on samanlainen.

Itse olen asunut koko elämäni Helsingissä rauhallisella asuinalueella. En halunnut notkua kaupungilla yömyöhään, vietin paljon aikaa kotona, alkoholia maistoin ensimmäisen kerran joskus lukiossa, en ole koskaan polttanut tupakkaa. Minulla oli muutama kaveri samasta koulusta, joiden kanssa esim. kävimme rannalla ja puistoissa. Vanhempani tunsivat kaikki kaverini.

Että se siitä "maalla tietää missä liikkuu ja kenen kanssa ja pysyy pitempään lapsena". Rasittavia tälläiset stereotypiat että kun maalla on jotenkin "turvallisempaa", kun väitteelle ei tosiasiassa ole mitään perusteita.

Asuin maalla koko lapsuuteni ennen kuin muutin omaan kotiin. Kavereita oli aina, sekä naapurustosta että koulun kautta tulleita. Alakouluun oli 5 km matkaa yläasteelle ja lukioon 15. Taksit ja bussit kulki ja myös ylemmillä luokilla oli muita maalaisia, joiden kanssa luontevasti ystävystyttiin. Tuohon aikaan kulkivat myös kauppa-auto ja kirjastoauto, joita ahkerasti käytettiin. Lisäksi meillä oli kyläkauppa ja esim. luistelu/pelikenttä. Olimme paljon ulkona ja ainakin minä nautin todella paljon ympäristön tuomasta vapaudesta. Voin olla kiitollinen vanhemmilleni hyvin valitusta kotipaikasta. Nyt vien omaa tyttöäni minulle tärkeiksi tulleisiin kotipaikan paikkoihin. Tulipas nostalginen olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jumalan selän takana kasvaneen lapsen näkökulmasta: Jouduin viettämään lapsuuteni maalla, 10km lähimpään isompaan kylään. Kyllähän se ala-asteella meni, mutta yläasteikäisenä aivan perseestä. Mihinkään ei pääse ilman autoa, joten lapset ovat täysin vanhempien kyyditsemisen varassa. Linja-autopysäkille matkaa melkein 2km ja linja-autot kulkivat muutaman tunnin välein, joten julkisillakaan ei päässyt liikkumaan. Toisin kun siellä kylän keskustassa olevat, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikka piipahtaa jossain ihmisten ilmoilla hetkeksi, vaan matkat kylälle piti suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, että kuka kuskaa. Kun 16-vuotiaana pääsin muuttamaan kotoa pois, päätin, etten ikinä altistaisi omia lapsiani siihen, että muuttaa niin kauas, että kaikki eläminen keskittyy siihen omaan pikku pitäjään. Olen siitä asti asunut kaupunkien keskustoissa enkä vaihtaisi tätä mistään pois. Nytkin ahdistaa käydä lapsuudenkodissani juuri sen takia, että sieltä sosiaaliseen ympäristöön pääseminen vaatii aikaa ja auton. Kun ei voi vain lähteä extempore mihinkään.

Kyllä tuollaisella asenteella maalla onkin helvettiä.

Itse olen kotoisin paikasta, josta kauppaan ja yläasteelle 20km, ala-asteelle 6km. Parhaan ystävän luo oli yläasteella noin 50km. Hyvin onnistui kyläilyt. Yökylään vaan vuorotellen. Oli se silti ilon ja riemun päivä kun sai mopokortin ja huristella skootterilla ystävien luo. Mutta oppipahan organisoimaan asiat järkevästi.

Extempore on meiltä aina lähdetty milloin mihinkin, teatteriin, retkille, lomille yms. Puolisonkin löysin toiselta puolelta Suomea, ja kyllä sinnekin pääsin. Joskus pappa kuskasi rautatieasemalle 40km kun muuta kyytiä ei löytynyt.

Asuimme miehen kanssa ytimessä monta vuotta, mutta ei vaan ollut meidän juttu. Nyt malla, eikä vaihdettaisi pois mistään hinnasta. Lapsia odotellessa :)

Asenteella? Ei se ole lapsen ASENTEESTA kiinni jos ei saa kyytiä eikä lähimaillakaan ole yhtään kaveria. Hyvä jos sulla on onnistunut mutta kaikilla ei ole. Itse olin jo muutenkin ihan riittävän yksinäinen, asuinpaikka vaan pahensi asiaa

Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni maalla 15 kilometrin päässä keskustasta. Koulubussi kulki aamulla ja iltapäivällä, muuten ei julkisia. Maalla oli muuten ihanaa asua, sai olla rauhassa ja luonnon keskellä, uida ja touhuta ulkona, mutta se keskustaan kulkeminen oli ihan tuskaa. Vanhempani vieläpä olivat todella aktiivisia kuljettamaan meitä lapsia ympäriinsä vain jos pyysimme, mutta oli tosi ärsyttävää teininä, kun ei vain voinut jäädä vaikkapa koulun jälkeen keskustaan ilman, että selvitti monelta vanhemmat voisivat sitten hakea.

Harrastukset myös joskus loppuivat aikaisemmin kuin piti, jolloin piti jäädä joskus odottamaan vaikkapa puoleksi tunniksi harrastustiloihin, jos vanhemmat olivat omissa harrastuksissaan. Joskus harrastusohjajaat joutuivat jäämään odottamaan myös, koska heidän piti laittaa ovet lukkoon, eivätkä iljenneet laittaa lasta ulos pakkaseen odottamaan :D Tutuiksi tulivat myös naapurit, kun hekin joutuivat välillä kyyditsemään vaikka minne!

Lukiossa oli vielä pahempaa, koska koulu saattoi alkaaa vasta puolenpäivän aikaan ja silti oli pakko mennä joko vanhempien kyydillä kahdeksaksi tai yhdeksäksi. Meidän lukiossa ei myöskään ollut tapana mennä esimerkiksi opiskelemaan etukäteen, joten koin aina asian noloksi jos jouduin notkumaan lukiolla yksinään. Bileistä isi haki aina aamuyöllä :) Kortin sain sitten lukion tokavuonna, mutta bileiden jälkeen piti aina olla joku yöpaikka kavereiden luota, kun ei tietenkään voinut kotiin ajaa, jos olin juonut.

Toisaalta koen kyllä säästyneeni kaikilta pahuuksilta, kun aina piti mennä vanhempien kyydillä kotiin aikaisin illalla :D En käynyt missään poikien luona kylässäkään, kun ei pystynyt vanhemmille sanomaan, että haluisin mennä Pertin luo kahville voitko heittää. Vanhemmat varmasti tiesi aina paljon paremmin missä olin, verrattuna kavereideni vanhempiin.

Maalla on ihanaa, eikä mulle ole mitään traumoja jäänyt. Teininä kaikki oli vaan aina niin noloa :D ja kyllä nykyäänkin vihaan kyytien kyselemistä ja menen vaikka suoraan taksilla sitten, jos en julkisilla pääse johonkin.