Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, millaista on asua lapsiperheenä 10+ km päässä palveluista, kouluista ym.
18.06.2017 |
Oma rauha houkuttelee, kun on sattunut kohdalle niin ihmeellisiä naapureita sekä kerrostalossa että nukkumalähiössä okt:ssa.
Tuntuu, että ainoa vaihtoehto rauhallisen asumisen takaamiseksi on oma talo kaukana kaupungista ja muista ihmisistä. Naapureihin mielellään useiden satojen metrien väli.
Mutta miten tuo onnistuu lasten kanssa? Pitääkö koululaisia kuskata koko ajan, entä koulumatkat? Miten lapset edes viihtyvät kun kaverit ei ole heti naapurissa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Onko turvallinen koulureitti? Säilyykö lapsen koulu ja kaverit? Itse en muuttaisi.
Kokemukset kiinnostaa edelleen AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me asumme maalla, tosin ala-aste kyläkoulu on alle 1km päässä, mutta siis 3 hehtaaria maata, naapureita ei ole kyllä liki. Lähin kauppa on 14km päässä. Uimaranta ja ladut vieressä.
2 toimivaa autoa kyllä tarvii...
en mistään hinnasta asuisi muualla.
Oma rauha on sen verran arvokasta.
Oletko ap itse töissä, entä miehesi? Työajat ja koulujen/harrastusten ajat tekevät arjestasi helposti autorallin.
Tämä on varmasti hyvin vahvasti makukysymys. Me muutimme maalle, koska halusimme remppavapaan uuden talon kohtuuhinnalla - meillä paljon lapsia joten tilaakin tarvitaan. Olen itse kaupungista kotoisin, mies maalta. Meni siinä aikansa, sanotaan vuosi-pari, ennenkuin totuin, mutta nyt - en vaihtaisi mihinkään! Suorastaan rakastan tätä rauhaa ja hiljaisuutta, on tilaa kanoille ja lampaille ja lapsille pihaa temmeltää. Oikein ahdistaa käydä kylässä jollain tiiviistirakennetulla alueella - siellä missä ennen niin hyvin viihdyin. Joku cityihminen taas varmaan ahdistuu meillä käydessään, joten mielipiteitä on monia :)
Lapsille meillä on kaveria jo ihan sisaruksissakin, mutta kyllä niitä lapsia asuu maallakin! Ei tarvitse kymmentä kilometriä ajella kavereille, ihan parin kilometrin säteellä asuu paljon ikätovereita. Lähimpään kauppaan meiltä kuitenkin 18 km, joten siellä käydään töistä tullessa. Lapset pääsee kouluun koulubussilla. Itse suosittelen todella lämpimästi <3 muista kuitenkin, että talvella maalla on PIMEÄÄ. Katuvaloja ei ole eikä kaupungin valot näy lähimaillekaan. Pihavalaistukseen kannattaa panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu järjestää kyydit, mutta eivät välttämättä hae pihasta, vaan lapsi voi joutua kävelemään kyytiä odottamaan jopa 4km, eli tämän matkan voit joutua myös kuskaamaan, jos matkalla ei ole esim. katuvaloja.
Harrastuksiin järjestät tietenkin itse kyydit.
Lumityöt ja teiden kunnossa pito voivat olla puutteellisia.
Kannattaa ainakin ottaa selvää ennen muuttoa kuka näitä hoitaa.
Lapsille varmasti pahin on kaveripiirin vaihtuminen, olisiko mahdollista muuttaa niin että vanha koulu säilyisi.
Naapureita on aina, vaikka etäisyys olisi mikä, ja millaiset välit heihin tulee on arvoitus. Joten muuton ei automaattisesti tarkoita "rauhaa".
Auto tai usein kaksi on tarpeen.
4, lisää että autorallia tulee kun lasten harrastukset on kyllä eri kaupungissa, mutta samaan syssyyn käyn kaupassa, lenkillä koiran kanssa, otan koiran joskus mukaan ja toimitan monia asioita siinä samalla kun lapset harrastaa.
Koko aika ei tarvi kaupassa käydä, meillä on aina kaappi täynnä eikä ikinä ole kahvi tai maito loppunut kun kaikkea on paljon siksi juuri ettei tule sellasta, että oho, ei oo aamukahvimaitoa!!
Lapset rakastaa luontoa ja eläimiä, niitä meillä myös on.
Vaatekaupat ja muut on kuitenkin noin 30min ajomatkan päässä ja isoon cityyn ajaa noin 45-50min.
Kaupungissa on kiva käydä mutta omaa tilaa ja rauhaa ei voita mikään! Lapset nauttii kun ei ole koskaan ruuhkaa uimarannoillakaan kesällä. kaveireita kuitenkin lähellä ja pyörällä pääsee ja maalla vanhem´mat kuskaa muidenkin lapsia välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perseestä. Haluaisin niin takas kaupunkiin mutta ei. Kaikkialle pitkä matka. Aina autolla . Tää ei vaan toimi ja olen niin onneton.
Tämä jumalan selän takana kasvaneen lapsen näkökulmasta: Jouduin viettämään lapsuuteni maalla, 10km lähimpään isompaan kylään. Kyllähän se ala-asteella meni, mutta yläasteikäisenä aivan perseestä. Mihinkään ei pääse ilman autoa, joten lapset ovat täysin vanhempien kyyditsemisen varassa. Linja-autopysäkille matkaa melkein 2km ja linja-autot kulkivat muutaman tunnin välein, joten julkisillakaan ei päässyt liikkumaan. Toisin kun siellä kylän keskustassa olevat, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikka piipahtaa jossain ihmisten ilmoilla hetkeksi, vaan matkat kylälle piti suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, että kuka kuskaa. Kun 16-vuotiaana pääsin muuttamaan kotoa pois, päätin, etten ikinä altistaisi omia lapsiani siihen, että muuttaa niin kauas, että kaikki eläminen keskittyy siihen omaan pikku pitäjään. Olen siitä asti asunut kaupunkien keskustoissa enkä vaihtaisi tätä mistään pois. Nytkin ahdistaa käydä lapsuudenkodissani juuri sen takia, että sieltä sosiaaliseen ympäristöön pääseminen vaatii aikaa ja auton. Kun ei voi vain lähteä extempore mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhaa kyllä löytää niin että on turvalliset kevyenliikenteenväylät ja kohtuullisesti toimiva julkinen liikenne.
En lasten kanssa muuttaisi mihinkään valaisemattoman kapean soratien varteen, josta ei kulje busseja.
Asuin itse joskus lapsena varmaa parivuotta jossai ihan kuusessa kaverit kaukana ei linja-autoja muutenkin kaikki kaukana! Koulukin oli joku onneton kyläkoulu jossa oli joku kolmekymmentä oppilasta vain. Oli tosi yksinäistä kun äiti oli vielä töissä kun pääsin taksilla kotiin. Se oli ihan perseestä. En muuttaisi!
oon aika surkee kirjottamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, lisää myös että valitsimme paikan tarkoin, ala-aste siis alle 1km päässä, lapset pääsee itse, ja ylä-asteen bussi ottaa kyytiin postilaatikolta, eli noin 100m päästä talosta.
Tyttö jos haluaa jäädä kaupungille, pääsee sitten jomman kumman kyydillä kotiin kun tullaan töistä tai asioilta.
Ei kaikki paikat maalla ole soratien varressa kyllä maalla kulkee bussit, riippuu vähä mihin korpeen sitä itsensä tunkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos lapset ovat kasvaneet kaupungissa niin sanon huono asia, kun eivät ole tottuneet kävelemiseen/pyöräilemiseen välttämättä joten kuskaamisia tulisi paljon. Ja jos tarttis kauppaan mennä ni on se kauheeta räpiköidä useita kilometrejä. Itse asuin kaupungissa varttuneena loppu teini iän pikkukaupungissa ja rehellisesti yhtä helvettiä ku äitilläni ei ollut autoa eikä ajokorttia niin joutui aina laittamaan kaupassa käynnit isälle. (Kauppa oli siis yli 6km päässä joten talvella etenki oli aika nou nou)
yläasteikäisenä hän lapset saavat sitten jo mopokortit ja mopon tai mopoauton käyttöön Mikä Helpottaa kuskaus rumbaa huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä jumalan selän takana kasvaneen lapsen näkökulmasta: Jouduin viettämään lapsuuteni maalla, 10km lähimpään isompaan kylään. Kyllähän se ala-asteella meni, mutta yläasteikäisenä aivan perseestä. Mihinkään ei pääse ilman autoa, joten lapset ovat täysin vanhempien kyyditsemisen varassa. Linja-autopysäkille matkaa melkein 2km ja linja-autot kulkivat muutaman tunnin välein, joten julkisillakaan ei päässyt liikkumaan. Toisin kun siellä kylän keskustassa olevat, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikka piipahtaa jossain ihmisten ilmoilla hetkeksi, vaan matkat kylälle piti suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, että kuka kuskaa. Kun 16-vuotiaana pääsin muuttamaan kotoa pois, päätin, etten ikinä altistaisi omia lapsiani siihen, että muuttaa niin kauas, että kaikki eläminen keskittyy siihen omaan pikku pitäjään. Olen siitä asti asunut kaupunkien keskustoissa enkä vaihtaisi tätä mistään pois. Nytkin ahdistaa käydä lapsuudenkodissani juuri sen takia, että sieltä sosiaaliseen ympäristöön pääseminen vaatii aikaa ja auton. Kun ei voi vain lähteä extempore mihinkään.
Kyllä tuollaisella asenteella maalla onkin helvettiä.
Itse olen kotoisin paikasta, josta kauppaan ja yläasteelle 20km, ala-asteelle 6km. Parhaan ystävän luo oli yläasteella noin 50km. Hyvin onnistui kyläilyt. Yökylään vaan vuorotellen. Oli se silti ilon ja riemun päivä kun sai mopokortin ja huristella skootterilla ystävien luo. Mutta oppipahan organisoimaan asiat järkevästi.
Extempore on meiltä aina lähdetty milloin mihinkin, teatteriin, retkille, lomille yms. Puolisonkin löysin toiselta puolelta Suomea, ja kyllä sinnekin pääsin. Joskus pappa kuskasi rautatieasemalle 40km kun muuta kyytiä ei löytynyt.
Asuimme miehen kanssa ytimessä monta vuotta, mutta ei vaan ollut meidän juttu. Nyt malla, eikä vaihdettaisi pois mistään hinnasta. Lapsia odotellessa :)
Koululaiset liikkuvat linkalla (niin kouluun kuin harrastuksiinkin).
En ikinä muuttaisi täältä pois. Asutaan kerrostalossa meren vieressä ja vaikka matkaa onkin kymmenen kilsaa niin lääkäriin, apteekkiin kuin kauppaankin, toimiva julkinen liikenne pelastaa (meillä ei ole autoa).
Nojoo, en vain keksi mitään negatiivista sanottavaa.
Ihanaa ja v*ttumaista.
Kaikki muu on täydellistä, helppoa ja rauhallista paitsi talvella pitkät matkat huonossa kelissä, en tosin vaihtaisi tätä asuinpaikkaa lähemmäs kaupunkia mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Koululaiset liikkuvat linkalla (niin kouluun kuin harrastuksiinkin).
En ikinä muuttaisi täältä pois. Asutaan kerrostalossa meren vieressä ja vaikka matkaa onkin kymmenen kilsaa niin lääkäriin, apteekkiin kuin kauppaankin, toimiva julkinen liikenne pelastaa (meillä ei ole autoa).
Nojoo, en vain keksi mitään negatiivista sanottavaa.
Niin ja lisään vielä että keskustaan on matkaa 20km eli ei sekään lähellä ole. Emme vain osaa pitää välimatkaa minään kun ollaan totuttu.
Alue: Aihe vapaa
Onko turvallinen koulureitti? Säilyykö lapsen koulu ja kaverit? Itse en muuttaisi.