Harmittaa, kun olen niin typerä
Olen nyt jotenkin havahtunut omaan tyhmyyteeni, mulle on aina ollut vaikeaa oppia matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Eilen tein Mensan testin, josta sain luvattoman huonon tuloksen, en pärjännyt edes prosenttilaskuissa ja kertotaulujen opiskelu oli yhtä tuskaa. Samoin käsityöt, olen aina ollut kömpelö enkä osannut käyttää edes ompelukonetta oikein kuudennella luokalla. Olen tietenkin saanut kuulla tästä sekä sukulaisilta että ystäviltä, kuinka typerä olen. Olen ajatellut usein, ettei musta tule koskaan mitään kunnollista, en voi koskaan tehdä elämälläni mitään merkittävää enkä luultavasti saa edes opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Olen myös sosiaalisesti kömpelö, ujo, hiljainen ja huono puhumaan. Mulla ei ole kuin muutama kaveri, joita en nää muualla kuin koulussa. Tunnen oloni toivottomaksi ja haluaisin vain löytää jonkun selityksen tälle tyhmyydelle. Kai oltaisiin huomattu, jos olisin autistinen tai heikkolahjainen? Mitä mun pitäisi tehdä? Kaipaan apua.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jättäisin rakkaan harrastukseni? Kyllä minä kykenen kriittiseen ajatteluun, älä huoli. Kyllä minä osaan tavallisen duunariperheen lapsena erottaa ne harhamaailmat todellisuudesta.
Ap
Et olisi täällä valittamassa tyhmyyttäsi jos erottaisin tosi asiat harhoista.
Luulo ei ole tiedon väärti....koskaan.
Otsikko on nyt huonosti muotoiltu, mutta myöhemmissä viesteissä kerroin tuntevani itseni typeräksi, 22.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on nyt huonosti muotoiltu, mutta myöhemmissä viesteissä kerroin tuntevani itseni typeräksi, 22.
Ap
Otsikko ei ollut millään tavallahuonosti muotoiltu...luulet vain.
Sinun iässäsi maailma pyöriii oman navan ympärillä...niinkuin mullakin muutama vuosi takaperin. mutta luulot ovat karisseet matkan varrella, toivottavasti sinustakin koska luulot tuovat mukanaan kärsimyksiä ja tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat kypsältä ikäiseksesi.
Eikä vaikuta, ellei ylikypsältä.
Olen kyllä itse kokenut aina olevani ehkä enemmän jäljessä henkisesti. Tunnen itseni yksinäiseksi ja jollain tavalla erilaiseksi kuin muut. En ole koskaan seurustellut, ollut bileissä, juonut, kokeillut päihteitä etc. Tuntuu, että en ole vielä valmis mihinkään sellaiseen, toisaalta naurattaa kaikki ne draamailut exien kanssa, pidän niitä jollain tavalla huvittavana, mutta toisaalta kadehdin ja tiedän sen olevan normaalia ja hyvää harjoitusta tulevaisuudessa ''oikeisiin'' suhteisiin. Kai mulla on jotain ongelmia itsetunnon kanssa, mene ja tiedä. Ehkä tarvitsen jotain keskusteluapua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin havahtunut omaan tyhmyyteeni, mulle on aina ollut vaikeaa oppia matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Eilen tein Mensan testin, josta sain luvattoman huonon tuloksen, en pärjännyt edes prosenttilaskuissa ja kertotaulujen opiskelu oli yhtä tuskaa. Samoin käsityöt, olen aina ollut kömpelö enkä osannut käyttää edes ompelukonetta oikein kuudennella luokalla. Olen tietenkin saanut kuulla tästä sekä sukulaisilta että ystäviltä, kuinka typerä olen. Olen ajatellut usein, ettei musta tule koskaan mitään kunnollista, en voi koskaan tehdä elämälläni mitään merkittävää enkä luultavasti saa edes opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Olen myös sosiaalisesti kömpelö, ujo, hiljainen ja huono puhumaan. Mulla ei ole kuin muutama kaveri, joita en nää muualla kuin koulussa. Tunnen oloni toivottomaksi ja haluaisin vain löytää jonkun selityksen tälle tyhmyydelle. Kai oltaisiin huomattu, jos olisin autistinen tai heikkolahjainen? Mitä mun pitäisi tehdä? Kaipaan apua.
Mä olin ihan samanlainen lapsena. Hidas kehittyjä.
Laskeminen onnistuu nyt paremmin, mitään mensantestejä en edes viitsi tehdä...tunnen nimittäin 2 testin tehnyttä ja molemmat äärimmäisen narskuja ja ilkeitä.
Laskemisen opin vasta kunnolla töissä. Ja alennusmyynneissä, kun piti päässä laskea alennus, onko varaa ostaa jotain.
Sitten iskivät alitajuntaan eläimet, historia, kasvit, kielet ja matkustaminen.
Nyt pubivisassa minulla on 5 osa-aluetta jossa olen oikeasti hyvä.
Eli nyt olet ihan rauhassa...mietit MISSÄ OLET HYVÄ ja siitä se lähtee. Sun pitää tietää ensin, mistä pidät ja alat luomaan tietotaitoasi siitä.
Kun 10 vuotta on kulunut, niin mensaa et ajattele enää oleenkaan, olet tyytyväinen että ne muutamat kaverit onkin sitten tosiystäviä ja olet jo tehnyt roppakaupalla sellaista, joka tekee sut onnelliseksi.
Muulla ei oikeasti ole väliä. Elämä on niin lyhyt.
Ja ainakin ala-asteella myös luokkakaverit pitivät jollain tavalla lapsellisena, kuten varmaan olinkin. Katsoin lastenohjelmia ja leikin vielä kuudennella luokalla, mutta niin teki varmasti moni muukin, ainakin salaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä itse kokenut aina olevani ehkä enemmän jäljessä henkisesti. Tunnen itseni yksinäiseksi ja jollain tavalla erilaiseksi kuin muut. En ole koskaan seurustellut, ollut bileissä, juonut, kokeillut päihteitä etc. Tuntuu, että en ole vielä valmis mihinkään sellaiseen, toisaalta naurattaa kaikki ne draamailut exien kanssa, pidän niitä jollain tavalla huvittavana, mutta toisaalta kadehdin ja tiedän sen olevan normaalia ja hyvää harjoitusta tulevaisuudessa ''oikeisiin'' suhteisiin. Kai mulla on jotain ongelmia itsetunnon kanssa, mene ja tiedä. Ehkä tarvitsen jotain keskusteluapua.
Ap
Mieti miltä murheilta olet oikeasti välttynyt!
Mä aloitin seurustelun vasta 18 vee ja heti meni metsään....seuraava pitkä suhde onkin kestänyt päälle 20 vuotta.
Hiljaa hyvä tulee. Hosumalla ei saa aikaiseksi kuin kusipäisiä kakaroita....
"En ole koskaan ollut bileissä, juonut, kokeillut päihteitä etc. Tuntuu, että en ole vielä valmis mihinkään sellaiseen"
Toivottavasti et tule koskaan valmiiksi noihin juttuihin koska ne ovat pinnallisten ihmisten huvia.
Harhoissa elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ainakin ala-asteella myös luokkakaverit pitivät jollain tavalla lapsellisena, kuten varmaan olinkin. Katsoin lastenohjelmia ja leikin vielä kuudennella luokalla, mutta niin teki varmasti moni muukin, ainakin salaa.
Ap
Kuule, mä katson vieläkin pikkukakkosta ja piirrettyjä ja ikää on tuplat. Eikä ole muksuja.
Lapsenvahtina kun on ollut, niin on hyvä tietää mistä puhutaan :)
Lemmikkien salattu elämä oli ihan hiivatin hauska! Sen olen viimeiseksi katsonut.
Niin no, kyllähän ne lastenohjelmat ovat ihan mukavaa katseltavaa vieläkin. En koskaan käsittänyt, mitä noloa niissä oli luokkalaisten mielestä, koska kyllähän aikuisetkin niitä katsovat lastensa seurassa ja jotkut teinit ''läpällä''.
Ap
Et sinä kovin tyhmä ole, kun älyät kyseenalaistaa oman älykkyytesi. Oikeasti heikkolahjaiset harvemmin tajuavat olevansa muita yksinkertaisempia, saati että asia heitä edes kiinnostaisi.
jos sä kerran arvostat duunareita ja olet itskein duunaritaustainen niin miksi sä lukioon haluat
Kuten jo aiemmin kerroin, koen, että lukio olisi helpompi koulu minulle kuin yksikään ala amiksessa. Olen hidas ja huono käytännön töissä, eikä amiksessa ole mielestäni muutenkaan kovin kiinnostavia aloja. Haluaisin tehdä jotain sellaista työtä, josta oikeasti pidän, koska silloin olisin varmasti onnellisempi ja tyytyväisempi kuin epämiellyttävässä työssä, joka ei kiinnosta. Motiivikaan ei riittäisi. Tiedän, että nykyään töiden löytäminen on vaikeaa, mutta ainakin haaveilu yliopistosta auttaa opiskelemaan paremmin.
Ap
kaikki tuntee ittensä jotenkin erilaiseksi ja uniikiksi tuossa iässä
Mehän olemme kaikki erilaisia ja uniikkeja. :)
Ap
Hyviä puolia mussa on ainakin hyvät käytöstavat, avarakatseisuus, ystävällisyys ja se, että olen hyvä kuuntelija. Luulen, että voisin saada ystäviä helpostikin, jos en olisi niin ujo ja hiljainen. Puhuminen on aina pelottanut mua, koska se on hankalaa puhevian takia. :( Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista, piristitte päivääni.
Ap