Lue keskustelun säännöt.
Surettaa! Löysin ihanan ulkomaalaisen miehen mutta hän halveksii kaikkea suomalaista!
18.06.2017 |
Mikään ei kelpaa ja ole hyvin täällä. Ja mies on kotoisin Pohjois-Englannista ja aika vaatimattomista oloista. Luulisi että olisi edes vähän tyytyväinen. Ymmärrän kyllä että hänellä on raskas tilanne juuri nyt. Elää tuilla ja mun palkalla, koska ei osaa suomea eikä siksi löydä töitä. Mutta ei tämä nyt niin kamala maa ole.
Kommentit (52)
Miksi asutte Suomessa? En pahalla kysy, ihmettelen vaan. Kyllähän sun varmaan olisi helpompi löytää kielitaidon takia sosiaalista elämää ja töitä enkuista kuin hänen Suomesta.
Mulla on ulkkis mies, en voi kuvitella häntä Suomen räntäsateisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä mies sinne missä on onnellinen ja pärjää omillaan, edellyttäen ettei ole täysi luuseri muutenkin. Mikä tuossa niin ihanaa edes on, jos kerta halveksuu suurinta osaa mikä liittyy sinuun.
Ei tuollaisesta suhteesta mitään tulevaisuudessakaan tule. Toista pitää arvostaa ja toisten elinolot hyväksyä ja ymmärtää.
Jätä se sika!
Itse en viitsisi katsella tuollaista marmattajaa. Kuuntelen radiorokkia jos haluan annoksen negatiivista sontaa.
Halveksiiko sinuakin? Suomalainen kuitenkin lienet. Ja kyllä halveksija aina syitä löytää.
Harrastaako pubeja ja jalkapalloa?
Aika normisettiä. Expatteja on maailmassa kahta sorttia.
On niitä jotka ymmärtää että mikään paikka ei ole paratiisi mutta että melkein kaikki paikat on ok, ja että sen sopeutumisen ja oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää yrittää integroitua, opetella kieli ja tutustua paikallisiin. Että se uudessa maassa eläminen vaatii työtä, mutta että jos viitsii panostaa niin se on myös todella antoisaa. Tämä vaatii kuitenkin nöyryyttä, avarakatseisuutta ja tiettyä henkistä kypsyyttä.
Ja sitten on näitä joilla yleensä on alun perin joku ruusuinen haavekuva siitä minkälaista on elää ulkomailla, mutta ei kauheasti kokemusta edes matkailusta, ja sitten kun se ulkomailla eläminen ei olekaan täydellistä niin tulee romahdus ja kaikki onkin täyttä paskaa, ja on ihan ok valittaa jokaiselle vastaantulijalle siitä miten kaikki heidän kotimaassaan on silkkaa sontaa. Nämä ovat yleensä vähemmän kypsiä, naiiveja ja lopulta melko nurkkakuntaisia ihmisiä jotka kuvittelevat jotenkin ansaitsevansa parempaa kuin mihin omat rahkeet riittää.
Lisäksi on todettava, että kulttuurishokki voi iskeä kehen tahansa mutta sivistynyt (enkä tarkoita tällä kirjaviisautta vaan enemmän asennetta ja käytöstapoja) ihminen yleensä osaa pitää suuta soukemmalla ja muutenkin pääsee siitä yli melko nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla miehellä oli sama tilanne ennen kuin sai täältä töitä, mutta meni ohi. Käytännössä siis kaikki vaan vitutti, koska ei ollut töitä, perhettä tai ystäviä täällä.
Yksiössä kyhjöttäminen ja talven pimeys ei auttanut.
Mutta ei tätä kestänyt kauaa onneksi! Yksi kulttuurishokin virallisista "oireista" on se, että kaikki uudessa kotimaassa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana mies?
Ilmeisesti ulkomaalaisilla skaala on vähän eri.
Minäe ehdotoan, että mies menee takaisin sinne, mistä on tullutkin. Kaikki hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika normisettiä. Expatteja on maailmassa kahta sorttia.
On niitä jotka ymmärtää että mikään paikka ei ole paratiisi mutta että melkein kaikki paikat on ok, ja että sen sopeutumisen ja oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää yrittää integroitua, opetella kieli ja tutustua paikallisiin. Että se uudessa maassa eläminen vaatii työtä, mutta että jos viitsii panostaa niin se on myös todella antoisaa. Tämä vaatii kuitenkin nöyryyttä, avarakatseisuutta ja tiettyä henkistä kypsyyttä.
Ja sitten on näitä joilla yleensä on alun perin joku ruusuinen haavekuva siitä minkälaista on elää ulkomailla, mutta ei kauheasti kokemusta edes matkailusta, ja sitten kun se ulkomailla eläminen ei olekaan täydellistä niin tulee romahdus ja kaikki onkin täyttä paskaa, ja on ihan ok valittaa jokaiselle vastaantulijalle siitä miten kaikki heidän kotimaassaan on silkkaa sontaa. Nämä ovat yleensä vähemmän kypsiä, naiiveja ja lopulta melko nurkkakuntaisia ihmisiä jotka kuvittelevat jotenkin ansaitsevansa parempaa kuin mihin omat rahkeet riittää.
Lisäksi on todettava, että kulttuurishokki voi iskeä kehen tahansa mutta sivistynyt (enkä tarkoita tällä kirjaviisautta vaan enemmän asennetta ja käytöstapoja) ihminen yleensä osaa pitää suuta soukemmalla ja muutenkin pääsee siitä yli melko nopeasti.
Mun mies tuli vaimonsa kanssa tänne aikanaan. Mies halusi oppia maan ja jäädä. Vaimo oli tuota negatiivista sorttia. Kaikki oli p****aa ja mies oli sika kun toi hänet tänne kärsimään jne. Erohan siitä tuli, muija lähti takaisin. Mies on nyt Suomen kansalainen, aviossa, lapset ja omaisuus täällä.
En koskisi pitkällä tikullakaan tuollaiseen mieheen, nyt järki käteen ja mies ulos.
Mikä ihmeen alemmuuskompleksi kaikilla suomalaisilla naisilla on, kaikki jotka on ulkomailta on jotain kiiltävää kultaa.
mies vaihtoon ja äkkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika normisettiä. Expatteja on maailmassa kahta sorttia.
On niitä jotka ymmärtää että mikään paikka ei ole paratiisi mutta että melkein kaikki paikat on ok, ja että sen sopeutumisen ja oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää yrittää integroitua, opetella kieli ja tutustua paikallisiin. Että se uudessa maassa eläminen vaatii työtä, mutta että jos viitsii panostaa niin se on myös todella antoisaa. Tämä vaatii kuitenkin nöyryyttä, avarakatseisuutta ja tiettyä henkistä kypsyyttä.
Ja sitten on näitä joilla yleensä on alun perin joku ruusuinen haavekuva siitä minkälaista on elää ulkomailla, mutta ei kauheasti kokemusta edes matkailusta, ja sitten kun se ulkomailla eläminen ei olekaan täydellistä niin tulee romahdus ja kaikki onkin täyttä paskaa, ja on ihan ok valittaa jokaiselle vastaantulijalle siitä miten kaikki heidän kotimaassaan on silkkaa sontaa. Nämä ovat yleensä vähemmän kypsiä, naiiveja ja lopulta melko nurkkakuntaisia ihmisiä jotka kuvittelevat jotenkin ansaitsevansa parempaa kuin mihin omat rahkeet riittää.
Lisäksi on todettava, että kulttuurishokki voi iskeä kehen tahansa mutta sivistynyt (enkä tarkoita tällä kirjaviisautta vaan enemmän asennetta ja käytöstapoja) ihminen yleensä osaa pitää suuta soukemmalla ja muutenkin pääsee siitä yli melko nopeasti.
Mun mies tuli vaimonsa kanssa tänne aikanaan. Mies halusi oppia maan ja jäädä. Vaimo oli tuota negatiivista sorttia. Kaikki oli p****aa ja mies oli sika kun toi hänet tänne kärsimään jne. Erohan siitä tuli, muija lähti takaisin. Mies on nyt Suomen kansalainen, aviossa, lapset ja omaisuus täällä.
Vasta kun kerrot miten menee tällä naisella nyt, me voidaan tehdä päätös kumpi oli oikeassa. Jos tällä naisella on nyt Lontoossa asunto ja pankkiiri mies ja lomat ollaan Karibialla ja omalla huvilalla Saint Tropezissa niin tiedät itsekkin että vaimo oli ihan oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika normisettiä. Expatteja on maailmassa kahta sorttia.
On niitä jotka ymmärtää että mikään paikka ei ole paratiisi mutta että melkein kaikki paikat on ok, ja että sen sopeutumisen ja oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää yrittää integroitua, opetella kieli ja tutustua paikallisiin. Että se uudessa maassa eläminen vaatii työtä, mutta että jos viitsii panostaa niin se on myös todella antoisaa. Tämä vaatii kuitenkin nöyryyttä, avarakatseisuutta ja tiettyä henkistä kypsyyttä.
Ja sitten on näitä joilla yleensä on alun perin joku ruusuinen haavekuva siitä minkälaista on elää ulkomailla, mutta ei kauheasti kokemusta edes matkailusta, ja sitten kun se ulkomailla eläminen ei olekaan täydellistä niin tulee romahdus ja kaikki onkin täyttä paskaa, ja on ihan ok valittaa jokaiselle vastaantulijalle siitä miten kaikki heidän kotimaassaan on silkkaa sontaa. Nämä ovat yleensä vähemmän kypsiä, naiiveja ja lopulta melko nurkkakuntaisia ihmisiä jotka kuvittelevat jotenkin ansaitsevansa parempaa kuin mihin omat rahkeet riittää.
Lisäksi on todettava, että kulttuurishokki voi iskeä kehen tahansa mutta sivistynyt (enkä tarkoita tällä kirjaviisautta vaan enemmän asennetta ja käytöstapoja) ihminen yleensä osaa pitää suuta soukemmalla ja muutenkin pääsee siitä yli melko nopeasti.
Mun mies tuli vaimonsa kanssa tänne aikanaan. Mies halusi oppia maan ja jäädä. Vaimo oli tuota negatiivista sorttia. Kaikki oli p****aa ja mies oli sika kun toi hänet tänne kärsimään jne. Erohan siitä tuli, muija lähti takaisin. Mies on nyt Suomen kansalainen, aviossa, lapset ja omaisuus täällä.
Vasta kun kerrot miten menee tällä naisella nyt, me voidaan tehdä päätös kumpi oli oikeassa. Jos tällä naisella on nyt Lontoossa asunto ja pankkiiri mies ja lomat ollaan Karibialla ja omalla huvilalla Saint Tropezissa niin tiedät itsekkin että vaimo oli ihan oikeassa.
Elelee pienellä palkalla ilman perhettä ameriikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä kuulostaa unelmamieheltä. Aivan ihanalle
Ette sitten koskaan ole kuullut kulttuurishokista? Ulkomaille muuttaessa on hyvin yleistä kokea vaihe kun kaikki ottaa päähän. Yleensä se menee ohi.
Anna kun arvaan...ei ole edes viitsinyt opiskella paikallista kieltä "mitta kuulu kukkuluuru"-tasoa pidemmälle?
Hyvä alku elinikäiselle suhteelle.
Olen ollut pohjois-englantilaisen miehen kanssa naimisissa 15 vuotta. Hän on aina tykännyt Suomesta sata kertaa enemmän kuin Englannista, joskus mielestäni täysin perusteettomasti.
Ollaan asuttu myös Englannissa, ja moni asia on siellä paremmin, mutta jos tykkää introverteista ihmisistä ja puhtaasta luonnosta, Suomea on vaikea voittaa.
Niin kuin mitä esimerkiksi? Onhan se totta, että Suomessa on elämä aika nihkeätä, mutta mikä tässä erityisesti mättää?
Rahat kyllä kelpaa