Vauvakuume vaivaa - taas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti ja hoivavietti ovat kyllä ihan normaaleja, hormonaalisia ilmiöitä. Nykyisin on niin vieraannuttu normaalista hormonitoiminnasta, että luonnollisista asioista tehdään hirveitä ilmiöitä.

On normaalia ja luonnollista, ei sitä kukaan kiistä. Mutta holtittomassa lisääntymisessä voimavaroistaan välittämättä on äärettömän typerää. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, että äippä vaan tehtailee lisää muksuja hormonihuuruissaan, eikä tule sitten lopulta kuitenkaan huolehtimaan asiallisesti jo niistä syntyneistä isommista lapsista. Joissain suurperheissä kaikista lapsista huolehtiminen onnistuu, mutta valitettavasti on liian monta esimerkkiä siitä, ettei homma vaan ole hanskassa, kun vauvoja vaan tehdään, mutta isommat lapset jää paitsioon. Ei pidä tehdä lapsia yli oman jaksamisen ja puitteiden.

Tähän stereotypian olen itse törmännyt monta kertaa. Ihmiset luulevat, että nelilapsisessa perheessä ei ehditä auttaa isompia lapsia läksyissä, leikkiä pienempien kanssa tai viedä lapsia mihinkään harrastuksiin. Itse olen kesäisin ottanut perheen jatkoksi vielä lasten kavereitakin, kun niiden vanhemmat on töissä ja kesähoitoa vaikea järjestää. Olin 7 vuotta yhteen menoon kotona. Ja kaikki lapset saivat riittämiin huomiota, huolenpitoa ja yhteisiä retkiä. Kerhoonkin vein, ja muskariin, eikä vauvaa kohtaan tuntemani rakkaus ole muilta pois. Onhan ne isommatkin lapset edelleen minun omiani! Kun palasin töihin 7 vuoden tauon jälkeen, siinä vaiheessa vasta arkena oli välillä pakko ostaa eineksiä pöytään ja pidemmät pyörä- ja uintiretket jäi väliin. Neljännen lapsen kohdalla oli koko perheelle oikeasti kiva asia, kun äiti lopetti työnteon ja palasi jälleen kotiin. Ehdin taas tehdä retkiä toisten lasten kanssa, nauttia vauvasta ja saattaa koulunsa aloittaneen lapsen aamuisin koululle ja mennä aluksi iltapäivällä vastaan koulun jälkeen. En mitenkään koe, että kukaan lapsista olisi pahastunut siitä, että äiti on paljon kotona ja ehtii tehdä asioita yhdessä. Olisin ollut paljon vähemmän läsnä, jos olisin ollut töissä kaikki vuodet, olipa lapsia yksi tai neljä.

Nyt sun luetun ymmärtäminen takkuaa. Siinä ei väitetty, että kaikki suurperheet eivät kykene huolehtimaan kaikista lapsista, vaan puhuttiin useista. Joillain on asiat kunnossa, joillain ei.

No niin se on kaikkien perheiden kohdalla. Joillain on asiat kunnossa, joillain ei.

Pakkoajatteluun on saatavilla apua.

Sinua voisi ihan oikeasti hyödyttää käydä psykologilla juttelemassa siitä, miten omiin ajatuksiin kannattaa suhtautua, miten niihin ei tarvitse lähteä mukaan vaan niitä voi tarkkailla vähän etäänpää. Jos kaipaat itseapua, suosittelen hakusanaksi hyvksymis- ja omistautumisterapiaa. Joustava mieli on perusteos, jota on suositeltu tällä palstalla ennenkin.

Tsemppiä! Intrusiivisten ajatusten kanssa oleminen ei ole aina helppoa, mutta kun sen taidon oppii, olo on VAPAA.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo vielä ikinä ollut vauvakuumetta ja oon jo 36.

Ei kaikilla naisilla sitä ole, joillakin ei koko elämän aikana. Ei kaikilla ole edes seksuaaliviettiä. Henkilö voi olla aseksuaali.

Mulla oli pitkään vauvakuumetta. Onhan se mahtava tunne kun joku pieni tarvii sua elääkseen. Sä oot jollekin tärkeintä maailmassa. Se tyydytys mikä tulee kun saat vauvan rauhottumaan yms. Pikkuhiljaa kun lapsi itsenäistyy ei vanhempi saakaan samanlaista tyydytystä siitä.

Mä tajusin että mun vauvakuumeeni oli omien sisäisten tarpeiden tyydytyksen puutetta. Halusin olla vaan jollekin maailman tärkein. Oon yh ja meinasin mennä hedelmöityshoitoihin että saisin vauvan. Onneks tajusin asian ajoissa. Sun pitää itse välittää itsestäsi eikä hankkia vauvaa siihen tarkoitukseen

Hae onnistuisen tunteita muualta. Esimerkiksi voisit keskittyä niiden jo olemassa olevien lasten kehittämiseen. Opeta heitä ja saata heitä tiedon äärelle. Tarjoa heille uusia kokemuksia.

Sitten tietenkin kaikkea muuta, joka ei liity lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Laita nyt se tulppa jo pilluun herran jumala. 

Eikö lähde? 

Kun on päiväkodissa töissä niin vapaalla haluaa vaan eroon kaikista kakruista.

Kuulkaas kun vauvat ja lapset vaan on jonkun mielestä ihania. Minä halusin ison perheen ja paljon lapsia. Tiesin sen jo nuorena, ehkä 13-14-vuotiaana, kun hormonitoiminta käynnistyi, vaikka olen ainut lapsi ja vaikka sekä isäni että äitini olivat ainoita lapsia. Äitini eläessään joskus sanoi, että hän ei ymmärrä vauvakuumetta, lapsi joko päätetään tehdä tai sitten ei. Eli hänellä ei varmaan eläessään ollut vauvakuumetta. Minulla voisi olla ilman keskenmenoja nyt 7 lasta. Luonto päätti jättää lapsiluvun pienemmäksi.

Vauvat onkin aivan ihania. Ei kukaan muuten lapsia tekisi, jos ei tätä ns. Vauvakuumetta olisi. Murrosikäiset nimittäin ovat erittäin rasittavia: itsekeskeisiä, koko ajan vihaisia, valehtelevia, epäreiluja, huutavia tai mököttäviä, toisaalta epävarmoja ja toisaalta kaiken tietäviä. Neljä lasta menee perheessä ihan kevyesti, mutta neljän murrosikäisen saaminen täysipäisinä pesästä ulos on ihan eri juttu.

En ymmärrä ap:ta, koska itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Nähtävästi voimakas biologinen vietti?! Itse haaveilen mahdollisesta lapsesta (ihmisestä), mutta se ei ole mulle mikään pakkomielle.