Lue keskustelun säännöt.
Saako olla vähän pettynyt hääpäivänä...?
17.06.2017 |
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, aviossa siitä 17 vuotta. Ostin miehelleni "etukäteishäälahjaksi" uuden tabletin (sai sen siis pari viikkoa sitten, kun vanha oli hajonnut jo joku aika sitten, enkä jaksanut kuunnella sitä "marinaa"), kerroin, että tässä hääpäivälahjasi etukäteen, kun varmaan on sille käyttöä. Mies oli todella ilahtunut.
Tänään on sitten hääpäivämme. Mies oli todennäköisesti unohtanut koko jutun, kun juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa lähti käymään jossain. Oli ostanut mulle ruusukimpun ja huikkasi, että toi mulle myös jäätelöä...joo, jäätelöä. :D Tiedän, että se oli tässä, eli muuta lahjaa ei todellakaan ole odotettavissa. Saanko olla vähän pettynyt???
Ja joo, hyvä mies ja isä on, mutta nää vaimon muistamisjutut eivät oikein onnistu yleensä. Eivät lähellekään. On puhuttukin asiasta, mutta yleensä aina menee jotenkin näin. Tiedän kyllä, että arvostaa minua, siitä ei ole kyse. Ei vaan jostain syystä hanskaa näitä juttuja. Taidan vaan tyytyä kohtalooni näiltä osin. Omat pojat opetan toimimaan toisin, vaikka vaikeaa se voi olla, kun eivät sitä oppia kotona "näe".
Kommentit (60)
En ole koskaan ymmärtänyt materialisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei. Me ollaan oltu naimisissa kohta 19v eikä tosiaan joka vuosi muisteta toisiamme noin isosti. Just jäätelö olis ihan passeli muistaminen. Yleensä tehdään yhdessä jotain, vaikka joku pieni matka tai syödään ulkona tms. Mielestäni epäreslistista odotella yllätystä tässä vaiheessa liittoa.
Mies ei vain ole niin paljon lahjojen perään kuin sinä haluaisit hänen olevan. Itsekään en välitä lahjojen hankkimisesta. Ehkä hän ei ajatellut tablettia varsinaisena lahjana hänelle, vaan ennemminkin yhteiseksi hankinnaksenne.
Häälahjat?
Eikös ne häälahjat ostaneet vieraat jo häissä? On se kun aikuiset ihmiset pitäs toisilleen lahjoja ostella. Laatuaikaa silloin vietetään eikä mitään lahjoja :D Nauraa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juu, voitte olla oikeassa, että on vähän tyhmää olla pettynyt.
Ja piti lukea etukäteishääpäivälahja, ei häälahja.
Tabletista sen verran, että se on pelkästään mieheni käytössä. Se on siis ihan oikeasti hänelle hankittu, ei yhteiseksi.
Ap
Maistuuhan se jätelö nyt paremmalta kuin tabletti ;) Molemmat saitte lahjat! Ainoa erotus oli lahjan rahallinen arvo. Mikä LAHJA se on jos oletat saavasi saman arvoisen lahjan takaisin? Osta ens vuonna itsellesi lahja niin ei mee rahat hukkaan. Olisit sanonut miehelle että odotat yhtäkallista lahjaa takaisin kuin mitä itse ostit. Ehkäpä miehelläsi ei ollut niin paljoa rahaa käyttää turhuuteen kun ei ollut myöskään rahaa ostaa itselleen uutta tablettiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt materialisteja.
En minäkään, eikä ilmeisesti ap:n mieskään - vielä tuossakaan vaiheessa liittoa. Siinä mielessä on ihan ymmärrettävää olla pettynyt.
Itsehän olisin aivan hurmattu kukista ja jäätelöstä, ajattelisin että wau, tuo mies todella tuntee minut! Joku tabletti olisi tosi outo lahja. Kylmä. Vähän ehkä nolostuisin.
Mä olen päättänyt jo vuosia sitten, että en odota mieheltä muistamisia enkä muista häntä. Liittyy siihen kun mieheni ilmoitti että hän nyt vaan on semmoinen niin minä vastasin että voin minäkin ruveta semmoiseksi. Mies oli ekat pari vuotta kovin hämmästynyt kun en muistanut hänen päiviään millään lailla; oli moiseen yksipuolisuuteen ilmeisesti edellisessä suhteessaan tottunut että hän saa jotain toiselta vaikka ei itse muista toisen päiviä. Mutta lie sitten sopeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on huomenna 17. hääpäivä enkä odota yhtään mitään. Itse ostin lahjan ja annan sen ilomielin. En usko, että mies sen enempää huomioi tai muistaa. Mutta tuo toisinaan kahvit sänkyyn, kun tietää että tykkään siitä. Ei ole niin väliä, vaikka ei sitten ihan merkkipäivälle sattuisikaan. Tuo joskus myös kukkia, kun oikein siltä kohtaa tuntuu. Ja toisinaan saan lahjoja.
Kai sitä pettynyt saa olla. Mitä olisit halunnut? Onko vuosien aikana asiasta juteltu?
Meillä oli juuri 20. Hääpäivä. Vein miehen 10 kilsan lenkille ja lapset oli sillä aikaa valmistanut ruuan. Illalla avattiin skumppa, saunottiin.. Kumpikin yhteistä aikaa ja myös muksujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole lahjan rahallisesta arvosta. Vaikka tuo viesti nro 9 on selkeästi piikki minulle, niin viestissä on kuitenkin sellainen pointti, jonka jaan, eli jos / kun toista muistaa, niin ajatus lähtee siitä muistettavasta. Eli tarkoitushan on ilahduttaa sitä toista ihmistä. Siitä syystä minä ostin miehelleni tuon tabletin. Tiesin, että juuri tässä hetkessä se ilahduttaa häntä.
Joku kysyi, mitä minä olisin halunnut. Meillä on esimerkiksi ollut puhetta yhdestä kirjasta, jonka haluaisin / joka on hankintalistalla. Eli olisin halunnut vaikka sen. Tai yhteiset leffaliput mulle ja hänelle paikalliseen leffateatteriin (emme ole pitkään aikaan leffassa olleet, siitäkin ollut puhetta). Litran jäätelöpurkki kesken dieettiä sen sijaan ei ihan maaliin osu.
Ero minun ja mieheni välillä on siinä, että minä kuuntelen miestäni tältä osin aika herkällä korvalla, siksi lahjan osto ei yleensä tuota vaikeuksia. Mies taas ei selkeästikään osaa kuunnella minua samalla tavoin. Raha ei tosiaan tässä ole se ratkaiseva asia, eli lahjan arvo ei ole se pointti, vaan se, että hankinta olisi tehty minua ajatellen.
Mutta joo, en pui tätä nyt enää tämän enempää, kun ei tässä nyt tarkoitus ole jäädä mihinkään itsesääliin piehtaroimaan.
Ap
En ymmärrä, miksi olet pettynyt, kun mies kuitenkin muisti hääpäivänne ja toi ruusuja.
Miehille lahjan ostaminen on usein hankalampaa, kuin meille naisille, tykkäämmehän kai muutenkin shoppailla.
Jos et olisi saanut mitään, ymmärtäisin pettymyksesi.
Meillä minä yleensä varaan ja järjestän matkan miehen synttäreinä, meidän hääpäivänä ym, mies sanookin aina, että hänellä on kurja olo, kun aina minä järkkään matkoja ja hän ei koskaan.
Pääsenhän minäkin sinne matkalle mukaan.
Näin se vaan menee, että se järkkää, jolta se paremmin sujuu, eikä minua harmita yhtään.
Minä saan häneltä pääsääntöisesti merkkipäivinä myös kukkia ja olen oikein tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole lahjan rahallisesta arvosta. Vaikka tuo viesti nro 9 on selkeästi piikki minulle, niin viestissä on kuitenkin sellainen pointti, jonka jaan, eli jos / kun toista muistaa, niin ajatus lähtee siitä muistettavasta. Eli tarkoitushan on ilahduttaa sitä toista ihmistä. Siitä syystä minä ostin miehelleni tuon tabletin. Tiesin, että juuri tässä hetkessä se ilahduttaa häntä.
Ero minun ja mieheni välillä on siinä, että minä kuuntelen miestäni tältä osin aika herkällä korvalla, siksi lahjan osto ei yleensä tuota vaikeuksia. Mies taas ei selkeästikään osaa kuunnella minua samalla tavoin. Raha ei tosiaan tässä ole se ratkaiseva asia, eli lahjan arvo ei ole se pointti, vaan se, että hankinta olisi tehty minua ajatellen.
Ap
Hei ap, nro 9 tässä, nappasit asian ytimen! Juurikin tuota yritin sanoa. Oli turhan inhottava sävy tuossa viestissäni kyllä, olet oikeassa. Pahoittelen. Fiksusti osaat analysoida tuota teidän erilaisuutta asian suhteen. Se on kyllä tosi hyvä. Ehkä itsekin välillä syyllistyn siihen että ei tajua huomioida, kuinka ihmiset ovat erilaisia. Loukkaantuu turhaan jostain sellaisesta mitä puoliso ei ole tarkoittanut ollenkaan pahalla.
Minulla on varmaan maailman paras vaimo: Se ei ole laisinkaan merkkipäivähullu.
Ps. Me ollaan yhdessä naimisissa ja vietetään yhdessä hääpäivää sopimallamme tavalla. Se ei siis ole pelkkä vaimonmuistamis ja -yllättämispäivä.
Vierailija kirjoitti:
No juu, voitte olla oikeassa, että on vähän tyhmää olla pettynyt.
Ja piti lukea etukäteishääpäivälahja, ei häälahja.
Tabletista sen verran, että se on pelkästään mieheni käytössä. Se on siis ihan oikeasti hänelle hankittu, ei yhteiseksi.
Ap
Ei ole tyhmää olla pettynyt!!!
Voi että mua ottaa päähän nää jokaisessa vastaavassa ketjussa kirjoittelevat ankeuttajat, joiden mielestä "miehet nyt vaan on sellaisia", "en arvosta materiaa, on muuten hyvä ukko" jne.
Tää on ihan sama juttu kuin se, että äidit passaavat poikansa ja sitten toisaalla ihmettelevät, kun ukolla on niin vaikea tehdä kotihommia. Samalla tavalla naiset hyväksyvät sen jotenkin miehen luonteeseen kuuluvana piirteenä, etteivät muista merkkipäiviä, osaa ostaa lahjoja, HUOMIOI KETÄÄN MUITA KUIN ITSEÄÄN.
Pahoittelut tuosta edellisen virkkeen huutamisesta, mutta siitä on nimenomaan kyse. Naiset mahdollistavat miehen loputtoman itsekkyyden, joka ei ole millään tavalla sukupuolelle ominaista vaan ihan sama ilmiö näkyy sellaisissa naisissa, jotka kasvavat koko elämänsä siinä ilmapiirissä, että heidän ei tarvitse piitata muista (isin pikkuprinsessat vielä 50-kymppisenäkin).
AP, saat siis olla pettynyt ja sinuna kyllä huomauttaisin asiasta. Hyvää hääpäivää anyway, aika saavutus tuollainen lukema nykypäivänä!
Ymmärrän hyvin aloittajaa! Täällä samantyylinen asia; 15v päivä jonka mies pilasi itsekkyydellään!
Tiesin, että mies on huono muistamaan asioita, joten kerroin hyvissä ajoin toiveitani viikkojen varrella päivän lähestyessä; olisi mukava käydä teatterissa (en ole koskaan käynyt), tai x paikassa syömässä, eli toivoin että mies vie minut "treffeille" (emme ole koskaan käyneet!).
No, sitten töistä tullessani laitoin itseni hieman paremmaksi, odotukset korkeilla...Miehen tultua kotiin sain kukkia, pelkkiä kukkia. Ja tämän alleviivaan vielä kerran - pelkkiä kukkia :(
Kiitin kauniisti ja ilahduin kauniista kukista tietysti, mutta yritin peitellä pettymystä, ehkäpä hän myöhemmin paljastaa yllärin....?
Syötiin tavalliseen tapaan ja mies alkoi ottaa olutta. Kysyin sitten, eikö mennäkkään mihinkään? Mies sanoi että "ei jaksa kun ei ole EHTINYT suunnitella mitään, ja töissä oli niin raskas päivä". Sanoin itku kurkussa "olihan sulla monta viikkoa aikaa....?" Mies sanoi "sait kukkia!"
Sanoi sitten vielä vähättelevästi "ethän sinäkään tehnyt mitään tämän päivän eteen"? (olin siivonnut ja ostanut hänelle lahjakortin hierojalle).
Nyt mietin mitä ihmettä?? Aiemmat tasavuosipäivät ovat olleet minun suunnittelemia, nyt toivoin minäkin saavani yllätyksen? Mies ei näe tässä mitään väärää? Eikä ymmärrä pettymystäni vaikka yritin kertoa, tuntuu etten jaksa enää koko miestä, koen etten ole minkään arvoinen.....
Oliko sinulla joku vastaava tarve kuin miehelläsi? Onko teillä varaa ostaa silkasta ostamisen ilosta?
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Minulla on varmaan maailman paras vaimo: Se ei ole laisinkaan merkkipäivähullu.
Ps. Me ollaan yhdessä naimisissa ja vietetään yhdessä hääpäivää sopimallamme tavalla. Se ei siis ole pelkkä vaimonmuistamis ja -yllättämispäivä.
Ja varmaan teilläkin se päivittäinen arki merkitsee enemmän kuin kalenteriin merkattu pakkokeksiäjotainpäivä?
Saathan sinä pettynyt olla, mutta kannattaako? Ei siitä seuraa kuin itselle pahaa mieltä jos vuodesta toiseen ylläpitää epärealistisia odotuksia.