"Tarvitseeko" 8-vuotias älypuhelinta kahden päivän mökkireissuun, meillä täysi sota päällä
Tilanne on se, että 8-vuotiaan puhelin on korjaamolla. Isosisko 11v on kuitenkin niin puhelimessaan kiinni, ettei ilman sitä halua lähteä. Hänellä on jo sen verran omia juttuja puhelimessa joita ei halua näyttää siskolleen joten puhelimen "jakaminen" ei onnistu. 8v suostuisi lähtemään, jos siskokaan ei ota puhelinta mukaan mutta tätä kun ehdotin niin painui huoneeseensa mököttämään. Ilmapiiri on nyt sellainen että ilmaa voisi veitsellä leikata ja lähtö olisi puolen päivän aikaan. Mitä tehdä? Käskeäkö vaan molemmat ilman puhelimiaan mukaan ja kestää murjotus?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, ees se isompikaan lapsi.
Meillä ei ees keskusteltaisi asiasta. Puhelin ei tule mukaan normaali tilanteessakaan ala-asteikäisillä lapsilla, piste. Jos menee suunsoitoksi niin lapsilta takavarikkoon luurit loman jälkeenkin kunnes käytös paranee.
Lapsista ei tule tehä puhelinriippuvaista ja lapsen on opittava olemaan ilman yhteyttä kavereihinsa lomalla se viikko/pari ilman kiukuttelua.
Yläasteikäisen saatan antaa ottaa puhelimen mukaan mikäli merkkejä liiasta luurissa roikkumisesta ei ilmene. Muuten jää kotiin luuri.
Miksi? Oletko sinäkin?
Kyllä olen. Ei meillä vanhemmatkaan luuria selaa mökillä. Minusta on täysin normaalia ja ihmiselle perustaito että kykenee olemaan ilman kontaktia kavereihin sen pari viikkoa. Ei ihmisen tule olla riippuvainen kavereistaan. Lomalla ollaan lomalla ja vietetään aikaa PERHEEN KANSSA, ei luurissa kiinni ja puhuta koko ajan kaverin kanssa.
Anteeksi nyt, mutta minun on todella vaikea uskoa, että juuri kukaan aikuinen jättäisi puhelimensa viikon tai parin reissun ajaksi kotiin, tai (hätätilanteen varalta mukaan otettaessa) pitäisi puhelimen koko ajan suljettuna eikä katsoisi missään vaiheessa, onko kukaan yrittänyt ottaa yhteyttä. On myös aika huolestuttava ajatusmalli, että joko se puhelin on koko ajan kädessä tai sitten se on vähintään viikon kokonaan hyllyllä. Miten olisi, jos itselleen ja lapsille yrittäisi opettaa kohtuukäyttöä myös puhelinten suhteen?
Miksi oletat ettei puhelin ole aikuisella mukana? Kun se yläasteikäinenkin saa sen luurin meillä mukana jos osaa olla kohtuukäyttäjä ;) Se on siis vanhmmilla mukana, ja silla saatetaan soittaakin jos jonnekin on asiaa. Esimerkiksi ikääntyeille vanhemmillemme soitamme sääännöllisesti.
Pointti oli että luurilla ei hengailla mökillä ollessa netissä/höpötellä kavereitten kanssa. Ja nimenomaan lapsia opetetaan meillä kohtuukäyttöön niin että pikkulapset, jotka ei puhelinta tarvitse mökillä (= ei tartte soittaa meille vanhemmille tms) ei puhelinta mukaan ota. Lasten on täysin terveellistä oppia olemaan myös kavereista pieniä aikoja erossa. Ei ole mitenkään haitallista lapselle että lomalla vietetään aikaa perheen kanssa eikä roikuta luurissa ja viestitellä kavereille aamusta iltaan kuten moni muu tuntuu lastensa sallivat tehä...
Kun lapsi kasvaa, hänelle tulee kehitysvaihe jossa kaverit alkaa olla tärkeämpiä kuin vanhemmat jne. Siksi sen ikäisen sallitaan ottavan puhelin mukaan, jos sitä osa nätisti käyttää eikä homma ole aamusta iltana sillä roikkumista.
Eri ikäisille vaan on eri säännöt, ihan luonnollista. Rajoja on oltaa, ja pienillä lapsilla rajat on tiukempia - teinien kanssa niitä sitten hiljalleen löysätään, niin puhelimen suhteen kuin vaikka kotiintuloajoissa...
riippumaton kirjoitti:
Vastaus otsikon kysymykseen: ei tarvitse. Ei myöskään isompi lapsi. Jos mökillä ollaan vain pari päivää, aikuiset voisivat näyttää esimerkkiä ja olla ilman puhelinta itsekin. Jos tarvitsee soittaa ambulanssia, niin sitten ehkä.
Tulee mieleen vanha mainos, jossa mies istui veneessä puhuen lankapuhelimeen "meillä on puhelin.." Mitenhän ihmiset pärjäsivät ennen kun ei ollut kännyköitä.. varmaan TODELLA huonosti..
Ainakin tavaraa kannettiin mukana enemmän. Minulla ja sisaruksillani oli mökkireissuilla jokaisella omat korvalappustereot ja kasetteja, kirjoja, lehtiä, useita pelikoneita (niitä pattereilla toimivia mukana kannettavia, mm. pokeri), kirjoja ja vaikka mitä. Meillä tavaraa oli repullinen, nykyään suunnilleen sama ja paljon enemmän mahtuu yhteen laitteeseen. Formaatti on muuttunut, mutta sisältö on periaatteessa sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, ees se isompikaan lapsi.
Meillä ei ees keskusteltaisi asiasta. Puhelin ei tule mukaan normaali tilanteessakaan ala-asteikäisillä lapsilla, piste. Jos menee suunsoitoksi niin lapsilta takavarikkoon luurit loman jälkeenkin kunnes käytös paranee.
Lapsista ei tule tehä puhelinriippuvaista ja lapsen on opittava olemaan ilman yhteyttä kavereihinsa lomalla se viikko/pari ilman kiukuttelua.
Yläasteikäisen saatan antaa ottaa puhelimen mukaan mikäli merkkejä liiasta luurissa roikkumisesta ei ilmene. Muuten jää kotiin luuri.
Miksi? Oletko sinäkin?
Kyllä olen. Ei meillä vanhemmatkaan luuria selaa mökillä. Minusta on täysin normaalia ja ihmiselle perustaito että kykenee olemaan ilman kontaktia kavereihin sen pari viikkoa. Ei ihmisen tule olla riippuvainen kavereistaan. Lomalla ollaan lomalla ja vietetään aikaa PERHEEN KANSSA, ei luurissa kiinni ja puhuta koko ajan kaverin kanssa.
Anteeksi nyt, mutta minun on todella vaikea uskoa, että juuri kukaan aikuinen jättäisi puhelimensa viikon tai parin reissun ajaksi kotiin, tai (hätätilanteen varalta mukaan otettaessa) pitäisi puhelimen koko ajan suljettuna eikä katsoisi missään vaiheessa, onko kukaan yrittänyt ottaa yhteyttä. On myös aika huolestuttava ajatusmalli, että joko se puhelin on koko ajan kädessä tai sitten se on vähintään viikon kokonaan hyllyllä. Miten olisi, jos itselleen ja lapsille yrittäisi opettaa kohtuukäyttöä myös puhelinten suhteen?
Miksi oletat ettei puhelin ole aikuisella mukana? Kun se yläasteikäinenkin saa sen luurin meillä mukana jos osaa olla kohtuukäyttäjä ;) Se on siis vanhmmilla mukana, ja silla saatetaan soittaakin jos jonnekin on asiaa. Esimerkiksi ikääntyeille vanhemmillemme soitamme sääännöllisesti.
Pointti oli että luurilla ei hengailla mökillä ollessa netissä/höpötellä kavereitten kanssa. Ja nimenomaan lapsia opetetaan meillä kohtuukäyttöön niin että pikkulapset, jotka ei puhelinta tarvitse mökillä (= ei tartte soittaa meille vanhemmille tms) ei puhelinta mukaan ota. Lasten on täysin terveellistä oppia olemaan myös kavereista pieniä aikoja erossa. Ei ole mitenkään haitallista lapselle että lomalla vietetään aikaa perheen kanssa eikä roikuta luurissa ja viestitellä kavereille aamusta iltaan kuten moni muu tuntuu lastensa sallivat tehä...
Kun lapsi kasvaa, hänelle tulee kehitysvaihe jossa kaverit alkaa olla tärkeämpiä kuin vanhemmat jne. Siksi sen ikäisen sallitaan ottavan puhelin mukaan, jos sitä osa nätisti käyttää eikä homma ole aamusta iltana sillä roikkumista.
Eri ikäisille vaan on eri säännöt, ihan luonnollista. Rajoja on oltaa, ja pienillä lapsilla rajat on tiukempia - teinien kanssa niitä sitten hiljalleen löysätään, niin puhelimen suhteen kuin vaikka kotiintuloajoissa...
Juuri tätä ajoin takaa. Oletat, että jos lapsi saa ottaa puhelimen mukaan, hän roikkuu luurissa aamusta iltaan.
No ap, lähdittekö mökille? Menittekö Gigantin kautta? Onko perheen sotatila lientynyt? Mitä lapset puuhaavat nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, ees se isompikaan lapsi.
Meillä ei ees keskusteltaisi asiasta. Puhelin ei tule mukaan normaali tilanteessakaan ala-asteikäisillä lapsilla, piste. Jos menee suunsoitoksi niin lapsilta takavarikkoon luurit loman jälkeenkin kunnes käytös paranee.
Lapsista ei tule tehä puhelinriippuvaista ja lapsen on opittava olemaan ilman yhteyttä kavereihinsa lomalla se viikko/pari ilman kiukuttelua.
Yläasteikäisen saatan antaa ottaa puhelimen mukaan mikäli merkkejä liiasta luurissa roikkumisesta ei ilmene. Muuten jää kotiin luuri.
Miksi? Oletko sinäkin?
Kyllä olen. Ei meillä vanhemmatkaan luuria selaa mökillä. Minusta on täysin normaalia ja ihmiselle perustaito että kykenee olemaan ilman kontaktia kavereihin sen pari viikkoa. Ei ihmisen tule olla riippuvainen kavereistaan. Lomalla ollaan lomalla ja vietetään aikaa PERHEEN KANSSA, ei luurissa kiinni ja puhuta koko ajan kaverin kanssa.
Anteeksi nyt, mutta minun on todella vaikea uskoa, että juuri kukaan aikuinen jättäisi puhelimensa viikon tai parin reissun ajaksi kotiin, tai (hätätilanteen varalta mukaan otettaessa) pitäisi puhelimen koko ajan suljettuna eikä katsoisi missään vaiheessa, onko kukaan yrittänyt ottaa yhteyttä. On myös aika huolestuttava ajatusmalli, että joko se puhelin on koko ajan kädessä tai sitten se on vähintään viikon kokonaan hyllyllä. Miten olisi, jos itselleen ja lapsille yrittäisi opettaa kohtuukäyttöä myös puhelinten suhteen?
Miksi oletat ettei puhelin ole aikuisella mukana? Kun se yläasteikäinenkin saa sen luurin meillä mukana jos osaa olla kohtuukäyttäjä ;) Se on siis vanhmmilla mukana, ja silla saatetaan soittaakin jos jonnekin on asiaa. Esimerkiksi ikääntyeille vanhemmillemme soitamme sääännöllisesti.
Pointti oli että luurilla ei hengailla mökillä ollessa netissä/höpötellä kavereitten kanssa. Ja nimenomaan lapsia opetetaan meillä kohtuukäyttöön niin että pikkulapset, jotka ei puhelinta tarvitse mökillä (= ei tartte soittaa meille vanhemmille tms) ei puhelinta mukaan ota. Lasten on täysin terveellistä oppia olemaan myös kavereista pieniä aikoja erossa. Ei ole mitenkään haitallista lapselle että lomalla vietetään aikaa perheen kanssa eikä roikuta luurissa ja viestitellä kavereille aamusta iltaan kuten moni muu tuntuu lastensa sallivat tehä...
Kun lapsi kasvaa, hänelle tulee kehitysvaihe jossa kaverit alkaa olla tärkeämpiä kuin vanhemmat jne. Siksi sen ikäisen sallitaan ottavan puhelin mukaan, jos sitä osa nätisti käyttää eikä homma ole aamusta iltana sillä roikkumista.
Eri ikäisille vaan on eri säännöt, ihan luonnollista. Rajoja on oltaa, ja pienillä lapsilla rajat on tiukempia - teinien kanssa niitä sitten hiljalleen löysätään, niin puhelimen suhteen kuin vaikka kotiintuloajoissa...
Juuri tätä ajoin takaa. Oletat, että jos lapsi saa ottaa puhelimen mukaan, hän roikkuu luurissa aamusta iltaan.
Noh pahoittelut tästä oletuksesta, joka tuntuu monella lasten luokkakavereista pitävän paikkansa.
Meillä nyt vaan on tapana että mökille ei luureja oteta js akko ei ole ja pienillä lapsilla luurit meillä on tarkoitettu pääasiassa siihen että vanhempiin saa yhteyttä kun ollaan töissä/jne. joten pakkoa ei ole.Tottakai ajan tapaan ne lapset viestittelee tavallisesti välillä kavereilleenkin, mutta lomilla puhelin jätetään reissujen ajaksi pienten lasten kohalla kotiin. Kukin perhe tyylillään. Kun lasten kaverit roikkuu puhelimessa alituisen, on helpointa jättää se oman lapsen puhelin kotiin ettei lapsella tule houkutusta jatkuvasti olla vastaamassa kavereilleen ja roikkua sillä puhelimella. Varmistetaan lomarauha ja opetetaan lasta siihen ettei aina tarvitse olla saatavilla.
Olen varmaan huono vanhempi, mutta pitkillä automatkoilla annan lasten mieluummin katsoa vaikka piirrettyä tabletilta kuin kuuntelen viiden minuutin välein "ollaanko jo perillä, ollaanko kohta perillä, koska ollaan perillä" -kyselyä.
Anna molemmille mielummin kirjat kouraan automatkan ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan huono vanhempi, mutta pitkillä automatkoilla annan lasten mieluummin katsoa vaikka piirrettyä tabletilta kuin kuuntelen viiden minuutin välein "ollaanko jo perillä, ollaanko kohta perillä, koska ollaan perillä" -kyselyä.
Lasten iästä riippuen, värityskirja, pelikortit, "kuka saa eniten punaisia autoja" peli yms.
Monikin antaa lasten käyttää älylaitteita juuri pitkillä automatkoilla tms., mutta olisikin mielenkiintoista päästä näkemään kuinka eri tavoin lapset suhtautuvat ympäristöönsä, maisemien vaihtumiseen, odottamiseen, tylsyyteen, perille pääsemiseen. Ennen näitä laitteita oli pakko sopeutua ja seurata ympärillä vaihtuvaa maisemaa ja tapahtumia, kun ei muutakaan ollut. Kyllähän virikkeiden laadulla on merkitystä. Käsittääkseni lasten levottomuus, keskittymis- ja käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Olisiko elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen lääke tähän?
Ap on siis huolissaan siitä, että pitää kestää lapsen murjottaminen, jos ei saa kännyä käyttöönsä, mutta ei vaikuta olevan lainkaan huolestunut lastensa puhelinriippuvuudesta. Tuo avausviesti on niin selkeä osoitus puhelinaddiktiosta kuin olla ja voi, mutta se ei näytä huolettavan ladten äitiä. Jos viestin puhelin-sanan tilalle laittaa jonkun muun, selkeämmin riippuvuudeksi mielletyn aineen tai asian, pointti on helpommin havaittavissa.
Ehkä olisi syytä vaan opetella ja sietää se lapsen murjotus (vieroitusoire puhelimesta) tai sitten antaa vaan homman jatkua ja hakea uusi luuri addiktille.
Tosta puhelinriippuvuudesta on mm. semmoinen seuraus, että vähitellen kaikki oikeasti ympärillä oleva elämä ja ihmiset jäävät kokonaan sivuseikaksi, koska kukaan ei mitään näe eikä huomaa, kun elämän luullan olevan olemassa vain päivityksinä. Surkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse koskaan katsonut mitä se 11-vuotias tekee siellä netissä? Whatsupissa? You tubessa? Saattaa olla äidillekin yllätys mitä sieltä löytyy, jos lapsi noin suojelee taustaansa. Jos 8-vuotias pikkusisar pelaisi sillä hetken, niin eihän se tarkoita että saa samalla mennä lukemaan kaikki whatsap viestit. Nyt on kyllä jollain vanhemmalla pasmat sekaisin. Annat lasten tyrannisoida, ja kuvailet tilannetta "täysi sota päällä". Eihän tuossa tarvitse muuta kuin komentaa lapset autoon ja sanoa niille napakasti että nyt ollaan hiljaa! Nuo tytöt tulevat kusettamaan sua vielä täysin 6-0, kun ovat vähän isompia, sulla ei ole mitään otetta niihin.
Tuskin siellä nyt mitään kummempaa ole. Isosisko on vaan esiteini jolla on omat jutut kaverien kanssa eikä halua pikkusiskon niitä nuuskivan. Ihan normaali kaikkea nolona pitävä teini. Olis niin kauhean noloa jos se sisko lukis vaikka whatsapp viestejä. Niin noloa.
Mulla on 12v. tyttö ja varjelee puhelintaan. Tiedän kuitenkin mitä tyttö touhuaa (mulla on salasanat ym. ja voin tarvittaessa tsekata puhelimen ym.) eikä siellä mitään kovin salaista ole. Mutta kun kaikki on niin noloa. Ihan tavallisetkin asiat :)
riippumaton kirjoitti:
Monikin antaa lasten käyttää älylaitteita juuri pitkillä automatkoilla tms., mutta olisikin mielenkiintoista päästä näkemään kuinka eri tavoin lapset suhtautuvat ympäristöönsä, maisemien vaihtumiseen, odottamiseen, tylsyyteen, perille pääsemiseen. Ennen näitä laitteita oli pakko sopeutua ja seurata ympärillä vaihtuvaa maisemaa ja tapahtumia, kun ei muutakaan ollut. Kyllähän virikkeiden laadulla on merkitystä. Käsittääkseni lasten levottomuus, keskittymis- ja käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Olisiko elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen lääke tähän?
Olisi. On muuten aika tylyä, kun kännyyn uppoutuneet lapset eivät tiedä, missä se mökki sijaitsee, koska ikkunoista katselu on tylsää, paikkakuntia ei hahmoteta ollenkaan, maisemat on tylsiä jos niitä katselee muuten kuin kännystä, mikään puu tai kasvi ei ole tuttu, pelätään hyttysiä jne.
Ihan kuin elämä kännykässä olisi jotain täysin muuta kuin todellinen elämä. Ja vanhemmat senkun tukevat tuollaista lapsuutta. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan huono vanhempi, mutta pitkillä automatkoilla annan lasten mieluummin katsoa vaikka piirrettyä tabletilta kuin kuuntelen viiden minuutin välein "ollaanko jo perillä, ollaanko kohta perillä, koska ollaan perillä" -kyselyä.
Lasten iästä riippuen, värityskirja, pelikortit, "kuka saa eniten punaisia autoja" peli yms.
Ja nämä toimii myös kun ajetaan pimeässä?
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan huono vanhempi, mutta pitkillä automatkoilla annan lasten mieluummin katsoa vaikka piirrettyä tabletilta kuin kuuntelen viiden minuutin välein "ollaanko jo perillä, ollaanko kohta perillä, koska ollaan perillä" -kyselyä.
Meillä sama juttu. On ajettu Hki-Rovaniemi väliä ja vanhin on istunut keskellä läppäri sylissään ja siitä ovat kaikki kolme katsoneet piirrettyä. Siitä huolimatta ovat ehtineet huomaamaan myös tien vieressä/tiellä olleet porot. Niin, olemme käyneet samalla reissulla myös Kainuussa ja nämä porot on nähty Rovaniemi-Ranua-Pudasjärvi- väleillä. Kemin tiellä ei ole nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, ees se isompikaan lapsi.
Meillä ei ees keskusteltaisi asiasta. Puhelin ei tule mukaan normaali tilanteessakaan ala-asteikäisillä lapsilla, piste. Jos menee suunsoitoksi niin lapsilta takavarikkoon luurit loman jälkeenkin kunnes käytös paranee.
Lapsista ei tule tehä puhelinriippuvaista ja lapsen on opittava olemaan ilman yhteyttä kavereihinsa lomalla se viikko/pari ilman kiukuttelua.
Yläasteikäisen saatan antaa ottaa puhelimen mukaan mikäli merkkejä liiasta luurissa roikkumisesta ei ilmene. Muuten jää kotiin luuri.
Miksi? Oletko sinäkin?
Kyllä olen. Ei meillä vanhemmatkaan luuria selaa mökillä. Minusta on täysin normaalia ja ihmiselle perustaito että kykenee olemaan ilman kontaktia kavereihin sen pari viikkoa. Ei ihmisen tule olla riippuvainen kavereistaan. Lomalla ollaan lomalla ja vietetään aikaa PERHEEN KANSSA, ei luurissa kiinni ja puhuta koko ajan kaverin kanssa.
Anteeksi nyt, mutta minun on todella vaikea uskoa, että juuri kukaan aikuinen jättäisi puhelimensa viikon tai parin reissun ajaksi kotiin, tai (hätätilanteen varalta mukaan otettaessa) pitäisi puhelimen koko ajan suljettuna eikä katsoisi missään vaiheessa, onko kukaan yrittänyt ottaa yhteyttä. On myös aika huolestuttava ajatusmalli, että joko se puhelin on koko ajan kädessä tai sitten se on vähintään viikon kokonaan hyllyllä. Miten olisi, jos itselleen ja lapsille yrittäisi opettaa kohtuukäyttöä myös puhelinten suhteen?
- No, minä en käytä puhelinta lomareissulla ollessani, ellei jollain omaisella ole hätä. Olen ilmoittanut ystävilleni että olen reissussa ja tavattavissa taas sen jälkeen. Tunnen ihmisiä jotka toimivat samoin. Kieltämättä ahdistaa ja ärsyttää jos mukana oleva tarvitsee vahtia puhelintaan. Silloin ei tartuta hetkeen, vaan puhelimeen :)
riippumaton kirjoitti:
Monikin antaa lasten käyttää älylaitteita juuri pitkillä automatkoilla tms., mutta olisikin mielenkiintoista päästä näkemään kuinka eri tavoin lapset suhtautuvat ympäristöönsä, maisemien vaihtumiseen, odottamiseen, tylsyyteen, perille pääsemiseen. Ennen näitä laitteita oli pakko sopeutua ja seurata ympärillä vaihtuvaa maisemaa ja tapahtumia, kun ei muutakaan ollut. Kyllähän virikkeiden laadulla on merkitystä. Käsittääkseni lasten levottomuus, keskittymis- ja käytöshäiriöt ovat lisääntyneet. Olisiko elämän hidastaminen ja yksinkertaistaminen lääke tähän?
Onhan sitä ennenkin muutakin ollut kuin maisemien katselu. Musiikin kuuntelu, lukeminen, piirtäminen, pelaaminen, you know? Virikkeiden laadulla tietysti on väliä, mutta mitä väliä sillä oikeasti on tuleeko sama virike älylaitteesta vai jostain muusta välineestä? Onko esimerkiksi pelaaminen kehittävämpää, jos siirtelee nappuloita laudalla vs. älypuhelimella pelattavat pelit?
Ei kumpikaan ota ja sillä sipuli. Huutakoot ja raivotkoot ja kun vielä lisää että tulee kuukauden paussi jos tuo älämölö ei lopu. Lapsen täytyy kokea myös pettymyksiä.
8-vuotias lähtee ilman kännykkää. Mistä syystä kännykkä on huollossa? Jos itse on aiheuttanut niin ei ainakaan tarvitse mitään uutta halpaa älykännykkää tilalle. 11.v sisko saa ottaa kännykkänsä he voi vaikka katsella yhdessä siitä youtubea --> jos esim läppäriä niin se mukaan ja jaatte siskon kännykästä netin. Näin. Olen vissiin jo myöhässä mutta ei se mittää :D
Meillä rajoitetaan ruutuaikaa eikä sitä pitkillä ajomatkoillakaan ihan tolkuttomasti ole. Kuunnellaan mm. äänikirjoja, ihan virkistävää sekin, kannattaa kokeilla. Mökillä ei todellakaan olla naama ruudussa, mukana on tietenkin kirjoja ja niitä luetaan kuten kotonakin. Lisäksi mökillä keskitytään ulkoiluun ja yhdessä oloon enemmän kuin kotona, ei kai sinne menossa muuten mitään tolkkua edes olisi! Vastaavassa tilanteessa meillä ei kumpikaan ottaisi puhelinta, tottakai se toinen siitä mököttää, mutta vain hetken. Kannattaa kokeilla!
Ja kuten joku aiemmin totesikin, enemmän olisin huolissani siitä, että 11v. ei halua näyttää puhelintaan toiselle.
Niinpä. Tekisi hyvää monelle edes joskus käyttää sitä puhelinta vain puhelimena ja opetella havaitsemaan ihan sitä tässä ja nyt ympärillä olevaa elämää ihan livenä.