Lue keskustelun säännöt.
Kannatatko ns. perinteisiä sukupuolirooleja? Jos kyllä, kuinka vahvasti ja minkä takia?
16.06.2017 |
Itse kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vastustan perinteisiä sukupuolirooleja. Olen kiinnostunut teidän mielipiteistänne. Olkaa asiallisia ja perustelkaa kantanne!
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille "sukupuoliroolit" tarkoittavat vain parisuhteen kotitöiden jakoa? Tuohan on todella rajallinen osa rooleja.
Naisen perinteinen rooli ei ollut vaan mikään kodin hengetär vaan idea oli että nainen on vähempiarvoinen kuin mies ja kykenemätön hoitamaan omia asioitaan. Nainen oli siis ensin isänsä, sitten aviomiehensä tai veljensä holhotti.
Aikaan pitkään oli niin että aviomies sai hallitakseen vaimonsa omaisuuden ja palkan jos vaimo oli töissä. Aviomies päätti myös vaimoonsa liittyvistä asioista. Ennen vuotta 1864 isä päätti esim. tyttärensä avioliitosta, tyttärellä ei ollut asiaan sanomista.Naimatonkin nainen oli isänsä (tai jonkun muun edusmiehen) holhotti ensin 25-vuotten, sitten vuoden 1898 jälkeen 21. ikävuoteensa asti.
Nainen ei voinut myöskään opiskella ylioppilaaksi, vasta 1909 valmistui ensimmäiset naiset ylioppilaiksi valtion kouluista. Sen jälkeenkin tyttöjen piti käydä keskikoulua vuosi kauemmin kuin poikien. Jos nainen halusi jatkaa opintoja yliopistossa, niin yliopiston laitoksilla oli oikeus rajoittaa naisopiskelijoiden osallistumista opetukseen. Jos nainen valmistuikin yliopistosta, niin ennakkoluulojen lisäksi oli virallisia sääntöjä, jotka estivät häntä työllistymästä virkaan tai toimimasta esim. lääkärinä. Valtion virkaankin pääsi naiset vasta vuodesta 1926.
N. 1800-luvulle nainen oli myös perijänä huonomassa asemassa kuin veljensä. Siihen asti nainen saattoi myös menettää oman omaisuutensa aviomiehensä yrityksen konkurssissa.
(jatkuu seur)
jatkuu tässä:
Äityislomia ei pitkään ollut olemassa, vasta vuonna 1917 annettiin vain muutama viikko tehdastyöntekijöille. Vuoteen 1922 aviovaimo joutui myös anomaan mieheltään lupaa solmia työsopimus. Suomessa naimisissa ollut nainen vapautui miehensä holhouksesta vasta 1930-luvulla. Siihen asti siis yliopistossa opiskellut tohtorisnainen, joka oli vaikkapa kansanedustaja, oli edelleen aviomiehensä holhouksen alainen kuin alaikäinen lapsi.
Vaikka tuon jälkeen lainsäädäntö antoi naisille enemmän oikeuksia ja tasa-arvoa niin vielä ennen 60-luvun feminismiä naisten elämä on vanhakantaisten asenteiden välillä luovimista. Esim. vielä 1960-luvun alussa nainen ei voinut mennä yksin ravintolaan, vaan häntä ei päästetty sisään ilman mies(holhoojaa). Tämä siitä huolimatta että naisten panostus maamme itsenäistymisen säilyttämiseen sota-aikana oli ollut valtava. Nuoret naisen olivat olleet sodan aikana kelvollisia toimimaan ilmavalvonnasa torjumassa Neuvostoliiton pommikoneita, mutta eivät olleetkaan vielä 1960-luvulla valmiita menemään ravintolaan yksin.
Käsitys naisista heikompana on elossa edelleen ja se on vaikuttanut vuosisatoja naisten palkkoihin. Siksihän tietyillä aloilla edelleen maksetaan heikompaa palkkaa kuin vastaavilla miesaloilla: uskotaan että nainen ei kykene työhön tai sitten että hänellä on holhoojamies joka elättää, siksi naiselle voidaan maksaa vain taskurahaa kokopäivätyöstä. Elämme edelleen näiden vanhoillisten asenteiden vaikutuksessa. VIelä pidetään naisille sopivina tehtävinä sellaisia jossa palvelemme ja hoidamme toisia. Tämä on vanha asenne jo vuosisatojen takaa.
Vielä 1950-luvulla virat varattiin miehille ja aviovaimon tehtävä oli tukea miehen uraa. Vaimo joutui siis anelemaan rahaa mieheltään, koska mies hoiti hänenkin rahansa ja päätti mitä niillä tehdään. Monet ammatit olivat vielä naisilta suljettuja ihan viime vuosikymmeniin, esim. nainen ei mun kouluaikana päässyt vielä lentäjäksi. Ja yhä vuoteen 1994(!) aviomies omisti myös vaimonsa kehon ja sai "käyttää" sitä seksuaalisesti milloin halusi --- naisella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pahan raiskauksen jäliltä tehdä pahoinpitelysyyte, jos uskalsi.
Tässä oli vähän esimerkkiä oikeista perinteisistä naisen rooleista.
Eli tämä on se arvomaailma, jota kannatat, jos kannatat "perinteisiä arvoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kumpaakaan. Kannatan sellaista mallia, jota ei olla vielä nähty, jossa miehellä olisi ihmisarvo joka ei perustu hänestä saatuun hyötyyn.
Naiset? Ihan sama.
En tiedä mutta jos seksiä ajattelen niin en minä ainakaan itseäni naiseksi tuntisi minkään ylikunnioittavan kynnysmattomiehen kanssa, jollaisia nykyään näkee paljon etenkin mediassa. Kai sitten kannatan perinteisiä rooleja.
Osalla tuntuu menevän nyt sekaisin henkilökohtaiset mieltymykset ja sukupuoliroolit.
Kyse ei ole siitä, saako nainen tykätä ruuanlaitosta ja olla hoitovapaalla. Totta kai saa. Ja se ei tee hänestä edes mitenkään "perinteistä" välttämättä. Minäkin tykkään ruualaitosta ja olin hoitovapaalla, ja olen feministi ja akateeminen uraihminen. SAA valita vapaasti ja ns. "Perinteiset naistentyöt" eivät ole sen huonompia kuin "perinteiset miestentyötkään". Tasa-Arvo EI tarkoita sitä, että kaikkien pitää tehdä samoja asioita. Vaan että asiat ovat samanarvoisia ja valinta on vapaa sukupuolesta riippumatta.
Rooliajattelussa kyse on siitä, pitääkö naisen hoitaa nuo jutut, vaikkei yhtään kiinnostaisi, koska miehen mielestä ne on "naisten hommia", muu yhteiskunta olettaa naisen niitä tekevän (tai muuten hänessä on jotain vikaa, ei ole "naisellinen") ja nainen itsekin potee huonoa omaatuntoa ja itsetuntoa jos ei ole ruuanlaitosta ja lapsista kiinnostunut.
Minusta on aika tyhmää - anteeksi vaan - jos joku kannattaa tuollaisia ulkoapäin määriteltyjä pakkoja. Ne ovat kahlitsevia molemmille sukupuolille, ei siis pelkästään naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltei kaikki AV-mammat kannattavat perinteisiä sukupuolirooleja kun on kyse deittailusta, se on tullut tällä palstalla selväksi. Miehen on maksettava naisen seurasta, edes sen kahvikupin verran.
Melkein samaan hengenvetoon sitten toteavat kannattavansa tasa-arvoa. Nämä meidän valehtelevat AV-mammat.
Ai että, onpa vaikea valinta. Oletanko, että mies maksaa treffeillä kahden euron kahvikupillisen vai oletanko, että minä teen koko parisuhteen ajan eli jopa 50 vuoden ajan kaikki kotityöt. Joo, en vaan mitenkään pysty päättämään. Taidan sittenkin maksaa omat kahvini ja mies saa hoitaa kotitöistä oman osuutensa.
Oikea valinta!
Nyt kun vielä saisit kaikki AV-mammat tajuamaan tuonkin asian. Tai siis myöntämään, kaikkihan oikeasti tajuavat ettei voi olla tasa-arvoa, jos toisen on maksettava toisen seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän mennään sosiaaliluokissa alaspäin, sitä enemmän perinteisiä sukupuolirooleja alkaa esiintyä. Syitä voi miettiä. Elämää on ilmeisesti helpompi jäsentää kun "ohjeet" on tavallaan annettu valmiiksi. Esimerkiksi työväenluokassa on keskiluokkaa huomattavasti ahtaammat rajat, joiden mukaan jäsenten on elettävä. Jos siellä ottaa liikoja "vapauksia" rooleista, joutuu naurunalaiseksi ja mieheys/naiseus kyseenalaistetaan. Miehen on osattava tehdä autoon liittyvät hommat ja naisen on osattava leipoa pullaa. Jos mies ei osaa tehdä autolleen mitään, mutta osaa leipoa pullaa ja naisella sama, mutta päinvastoin, aletaan herkästi vittuilemaan, vaikka loogisesti ajateltunahan tavoite ja tulos on ihan sama. Semmoista se on.
Tajuaakohan muuten keskiluokkaiset ja koulutetut ihmiset sitä, miten ahdasta ja vittumaisten normien sävyttämää elämä täällä alemmissa sosiaaliluokissa voi henkisesti olla? Vai pitävätkö automaattisesti kaikkia samanlaisina juntteina, eikä kiinnosta? Esimerkiksi feministejä kuvittelisi kiinnostavan, miten duunarinaisia kohdellaan. Se meno on välillä todella alentavaa ja seksististä. Mutta en ole kuullut että kukaan puolustaisi tai edes valistaisi näitä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Tältä osin kannatan:
- miehellä pitää olla kortti ja kaara
- pitää olla pelottomampi kuin minä. En kestä mitään hiirulaisia.Tältä osin en kannata:
- siivous ja pyykkäys on naisten hommaa!1!1
- miehet eivät itke!1!1!
- jne.
Se omistaako joku auton, tai onko ollut varaa,halua tai kiinnostusta sijoittaa johonkin aivan törkeän kalliiseen ajokorttiin, on asia jolla ei ole mitään tekemistä minkään ns. perinteisten sukupuoliroolien kanssa.
Mitä niihin autoilun perinteisiin tulee, niin esim. vielä 1950-luvun Suomessa vain todella hyvin harvoilla tavallisilla tehtaantyöläisillä oli varaa pitää omaa autoa.
Kuvissa tehtaiden pyörätelineet olivat aina täynnä,hankittiin mopedeja tai ostettiin vaikkapa 'Jawa'-merkkinen moottoripyörä (huom.ja se oli kylläkin silloin ihmisillä pelkästään: kulkuväline auton puutteessa ).
Paperikoneenhoitajan,tai metallimiehen auto saattoi olla joku IFA, Wartburg, (yleensä käytettynä hankittu) VW, tai uusi Skoda.
Autoja oli yleensäkin vain niillä jo perheellisillä työntekijöillä .
Auto eri todellakaan ollut mikään 'itsestäänselvyys' siihen aikaan Suomessa, linja-autovuorot kulkivat aina bussit täynnä matkustajia.
Autoistuminen Suomessa alkoi siis hyvin pikkuhiljaa ja pääsi vauhtiin oikeastaan vasta 1960-luvulla,joten mistään kovin pitkistä 'autoilun perinteistä' ei täällä voida puhua.
Muutos nykyiseen liikennemäärään on tapahtunut oikeastaan vain yhden tai kahden sukupolven aikana
Itse voit tietysti asettaa sen oman auton ja ajokortin ehdoksi ihanneaviomiehellesi, avopuolisollesi tai mahdollisille seurustelukumppaneillesi, mutta et kenellekään muille.
Jos sinun tekee mieli autoa,niin hanki itsellesi se ajokortti ja osta oma auto.
Sitten et ole riippuvainen enää kenenkään autokyydeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta roolileikit ovat kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologiaan vetoaminen on nykyisin aika suurta sivistymättömyyttä. Hyvin tiedetään että monilla sukupuoleen liittyvillä uskomuksilla ei ole biologista pohjaa vaan ne ovat historiallisia ja sosio-kulttuurisia. Miksi muka mies biologisesti olisi kiinnostuneempi autoista? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mikä sinun selityksesi sille on, että suurin osa autokorjaamojen työntekijöistä on miehiä? Jos kyse ei ole biologisesta taipumuksesta, niin mistä sitten?
Tässä pitää varmaan määritellä sana "kannattaa".
Itse toteutan omassa elämässäni melko pitkälle perinteisiä rooleja ja uskon että sukupuolirooleilla on tietty evolutiivinen ja biologinen perusta, esimerkiksi naisen suurempi vastuu lapsista ja miehen ja naisen roolit parisuhteessa. Mutta en kuitenkaan koe että minulla on mitään oikeutta puuttua kenenkään muun ihmisen elämään sukupuoliroolien suhteen sen enempää kuin minkään muunkaan suhteen, ammatinvalinnan tai harrastusten tai minkä tahansa.
En kannata esimerkiksi ajatusta että lainsäädäntö perustuisi perinteisiin sukupuolirooleihin. Toisaalta en myöskään kannata sitä, että ns. lopputulosten tasa-arvo on ainoa tasa-arvoinen tilanne sukupuoliroolien suhteen. Jos esimerkiksi tilastot sanovat että suurin osa naisista tekee tietyn valinnan, niin tästä ei voi suoraan päätellä että valinta johtuu patriarkaatista ja naiset "oikeasti" haluaisivat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan ok, mutta en suostu olemaan perheen elättäjä. Nainen saa puolestani stressata töistänsä ihan yhtä paljon, kuin minäkin omistani.
Pelkkää kotiäitiä en kyllä kelpuuttaisi millään.-M
Eli kannatat perinteistä työnjakoa, kunhan nainen käy myös töissä siihen päälle?
En minä mitään piikaa tarvitse.
Kotiäitiys oli 50 luvulla hiukan eri asia, kuin nykyään. Nykyään pyykkikone pesee pyykit ja tiskikone astiat. Roomba pitää perussiisteyden, niin että puolen tunnin imurointi/pintojen pyyhkiminen kerran viikossa riittää ja loput kotityöt/järjestyksen ylläpito menee muun arjen lomassa molemmilta aikuisilta kunhan ei eletä niin kuin siat pellossa.Lapsien hankkiminen on minusta taas järjetöntä jos niiden kanssa ei halua viettää aikaa ja elää arjessa mukana. Mitä iloa niistä muuten olisi? Ja harva nyt nykyaikana mitään kymmenpäistä lapsikatrasta hankkiikaan.
Rehellisesti sanottuna en kyllä näe nykyaikana perinteiselle naisenroolille oikein mitään virkaa. Muutaman tunnin työ viikossa ja lopun aikaa roikkumassa av-palstalla ja nalkuttamassa kun elämä on niin tylsää?
Mieluummin otan tämän nykyisen kolmetonnia kuussa verojen jälkeen lisää perheen elintasoon.
Sen sijaan naisellisesti käyttäytyvä ja pukeutuva nainen on ehdottomuus. Niin kaappihomo en sentään ole, että haluaisin jonkun sinisellä siilitukalla varustetun telaketjufemakon elämänkumppaniksi.
Koska ainoat vaihtoehdot naisten "sukupuoliroolit" -luokituksessa ovatkin joko Disney-prinsessa tai sinisiilitukkainen "telaketjufemakko".
Jostain syystä alkuperäinen vastaukseni poistettiin. Sanoinkohan asiat ehkä liian suoraan. Tässä sievistelty versio:
Ihan samantasoisella logiikalla valitsin vaihtoehtoni, kuin eräs keskustelukumppanimme, jonka mielestä perinteiset sukupuoliroolit on sitä että vaimoa saa raiskailla jos huvittaa.
Tarkennuksena vielä tähän mainitsemaani naisellisuuteen:
Kukaan normaali heteromies ei halua suhteeseen sellaisen tyypillisen telaketjufeministin kanssa, niin että koko yhteiselo on yhtä valtataistelua, nalkutusta ja sen jankutuksen kuuntelemista miten valkoinen lihaasyövä heteromies on syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen.
Eikä liioin lyhyttukkaisen ja karvaisen kaljamahan kanssa, jonka kanssa rakkauden fyysinen osoittaminen tuo lähinnä mieleen lemmenleikit _Ron_ Jeremyn kanssa.
Olikohan nyt tarpeeksi #kivapuhetta tämä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiaan vetoaminen on nykyisin aika suurta sivistymättömyyttä. Hyvin tiedetään että monilla sukupuoleen liittyvillä uskomuksilla ei ole biologista pohjaa vaan ne ovat historiallisia ja sosio-kulttuurisia. Miksi muka mies biologisesti olisi kiinnostuneempi autoista? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mikä sinun selityksesi sille on, että suurin osa autokorjaamojen työntekijöistä on miehiä? Jos kyse ei ole biologisesta taipumuksesta, niin mistä sitten?
Miten tuo sitten selittää sen,että suurin osa miehistä ei kuitenkaan ole niitä autokorjaamojen työntekijöitä ?
Tai sen,etteivät miesten 'biologiset taipumukset' saaneet ketään heistä keksimään autoja jo esim. 1700-.luvun alkupuolella ?
Oliko ihminen 'biologisilta taipumuksiltaan' silloin niin erilainen.
Silloin varmaan kaikki miehet osasivat ratsastaa.
Nykyisin taas ratsastus esim. Suomessa on lähinnä tyttöjen ja naisten harrastus.
Hevonenhan on (toisin kuin auto) biologinen olento.
Onko sen biologinen vetovoima siis muuttanut suuntaansa ratsastajansa sukupuolen suhteen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti vastustan ihmisten survomista mihnkään muottiin, eli kannatan sukupuolisensitiivisyyttä. Jos joku kokee olonsa hyväksi ns. perinteisessä sukupuoliroolissa, niin hyvä hänelle. Toisten kurkusta tällaisia ei pidä kuitenkaan työntää alas, ei edes omien lasten. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat nämä "perinteiset roolit" joista puhutte? Mikä maa, mikä alue, mikä yhteiskuntaluokka, mikä uskonto, mikä aikakausi?
Sukupuoliroolit ovat aina olleet eri piireissä aina erilaisia ja ovat muuttuneet ajan kuluessa. Ei ole olemassa mitään absoluuttisia "perinteisiä rooleja".
Jos "perinteisellä" ajattelee vaikka omaa lapsuuden kotiaan, niin olen 50-vuotias ja mun vanhemmat kävivät kummatkin töissä ja tekivät kotitöitä. Se on sitten mulle ne "perinteiset roolit".
Biologiaan vetoaminen on nykyisin aika suurta sivistymättömyyttä. Hyvin tiedetään että monilla sukupuoleen liittyvillä uskomuksilla ei ole biologista pohjaa vaan ne ovat historiallisia ja sosio-kulttuurisia. Miksi muka mies biologisesti olisi kiinnostuneempi autoista? Eihän siinä ole mitään järkeä.
No esim vauvan hoito on naiselle biologisesti luontaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Osalla tuntuu menevän nyt sekaisin henkilökohtaiset mieltymykset ja sukupuoliroolit.
Kyse ei ole siitä, saako nainen tykätä ruuanlaitosta ja olla hoitovapaalla. Totta kai saa. Ja se ei tee hänestä edes mitenkään "perinteistä" välttämättä. Minäkin tykkään ruualaitosta ja olin hoitovapaalla, ja olen feministi ja akateeminen uraihminen. SAA valita vapaasti ja ns. "Perinteiset naistentyöt" eivät ole sen huonompia kuin "perinteiset miestentyötkään". Tasa-Arvo EI tarkoita sitä, että kaikkien pitää tehdä samoja asioita. Vaan että asiat ovat samanarvoisia ja valinta on vapaa sukupuolesta riippumatta.
Rooliajattelussa kyse on siitä, pitääkö naisen hoitaa nuo jutut, vaikkei yhtään kiinnostaisi, koska miehen mielestä ne on "naisten hommia", muu yhteiskunta olettaa naisen niitä tekevän (tai muuten hänessä on jotain vikaa, ei ole "naisellinen") ja nainen itsekin potee huonoa omaatuntoa ja itsetuntoa jos ei ole ruuanlaitosta ja lapsista kiinnostunut.
Minusta on aika tyhmää - anteeksi vaan - jos joku kannattaa tuollaisia ulkoapäin määriteltyjä pakkoja. Ne ovat kahlitsevia molemmille sukupuolille, ei siis pelkästään naisille.
No nykyäänhän sitä valinnanvapautta yritetään rajata, koska miehille yritetään sitä pakollista kiintiötä.
Minusta ihmisiä olisi hyvä mieluummin ajatella yksilöinä kuin sukupuolensa kautta. Jos mentäisiin aina perinteisen sukupuolijaottelun mukaan, niin mies hakkaisi halkoja ja vaihtaisi auton renkaat, nainen tekisi ruokaa ja pesisi pyykit ja tiskaisi, mies kuuntelisi rockia ja nainen vaikka jotain poppia tai iskelmää, mies opiskelisi esim. insinööriksi tai asianajajaksi tai raksa-alalle ja nainen opettajaksi tai vaikka lähi-tai sairaanhoitajaksi, naisella pitempi tukka ja miehellä lyhyepi, mies tykkää tummista ja neutraalimista väreistä ja nainen pastelleista ja muista heleistä, nainen rakastaa kukkia ja mies urheilua jne.
Nykyään tuollainen ei aina päde, jos koskaan on oikeasti pätenyt. Nykyään vain ihmiset pystyvät enemmän tekemään sen mukaan mikä itseä kiinnostaa, ei ajattelemaan asioita sukupuolesta käsin ja se on minusta hyvä. Itse en haluaisi, että joutuisin tekemään asioita vain sen takia, että olen nainen. Mieluummin teen jotain sen takia, koska haluan tai että asia kiinnostaa minua enemmänkin. Jotkut mun kiinnostuksen kohteet ovat perinteisen naisellisia tai tyttömäisiä kuten kukat, kukkakuviot, korvakorut, huivit, heleät värit, popmusiikki ja iskelmä ja balladit, romanttiset elokuvat ja romaanit ja jotkut taas ei niin perinteisen naisellisia, esim. lyhyt tukka, rockmusiikki (joskus myös hevi), urheilukisojen katsominen (etenkin Olympialaiset) ja eläytyminen kisatunnelmaan (esim. jos suomi saa lätkässä maalin tai hiihdossa pääsee mitaleille huudan vaikka "jes" tai jotain muuta), toiminta,-tieteis,- ja seikkailuelokuvat, en ole supernaisellinen korkokengät ja kellohelmat -tyyppi (enemmän suosin yksinkertaisia ja rentoja vaatteita, hieman sporttisia ja casuaalimpia, mutta enemmän tai vähemmän naisellisilla tai tyttömäisillä mausteilla).
Jo lapsena mussa oli nämä kaksi puolta eli tyttömäinen ja poikamainen. Leikin barbeilla ja poneilla (lempileluja) ja prinsessaleikkejäkin, mutta samalla myös vaikka muovisilla dinosauruksilla, pikkuautoilla, Batmania ja Robinia, Ihmemies MacGyveria ja Indiana Jonesia. Pukeutuminen oli jo silloin sporttisepaa ja casuaalia sekä lisäksi ainakin kesäisin hameita ja mekkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiaan vetoaminen on nykyisin aika suurta sivistymättömyyttä. Hyvin tiedetään että monilla sukupuoleen liittyvillä uskomuksilla ei ole biologista pohjaa vaan ne ovat historiallisia ja sosio-kulttuurisia. Miksi muka mies biologisesti olisi kiinnostuneempi autoista? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mikä sinun selityksesi sille on, että suurin osa autokorjaamojen työntekijöistä on miehiä? Jos kyse ei ole biologisesta taipumuksesta, niin mistä sitten?
Miten tuo sitten selittää sen,että suurin osa miehistä ei kuitenkaan ole niitä autokorjaamojen työntekijöitä ?
Tai sen,etteivät miesten 'biologiset taipumukset' saaneet ketään heistä keksimään autoja jo esim. 1700-.luvun alkupuolella ?
Oliko ihminen 'biologisilta taipumuksiltaan' silloin niin erilainen.
Silloin varmaan kaikki miehet osasivat ratsastaa.
Nykyisin taas ratsastus esim. Suomessa on lähinnä tyttöjen ja naisten harrastus.
Hevonenhan on (toisin kuin auto) biologinen olento.
Onko sen biologinen vetovoima siis muuttanut suuntaansa ratsastajansa sukupuolen suhteen ?
Hevoset!! Siinäpä malliesimerkki siitä, kuinka "luontaisia" jäykät sukupuoliroolit ovat. Ennen hevoset olivat joko työhevosia tai varakkaissa piireissä myös ratsuhevosia. Niitä kuitenkin oli todella monella. Työhevoset olivat miesten omaisuutta ja reviiriä. Hyvä hevonen oli ylpeydenaihe ja miehet myös hoitivat hevosia. Ratsastaminen oli myös pääosin miesten homma ja harrastus - naisillehan oli alun perin jopa oma "naisten satula", jos nyt joku hame päällä sivuttain halusi ratsastaa. Tallirengit olivat miehiä, tietenkin. Eihän nyt nainen voinut kallisarvoista omaisuutta hoitaa.
Kuinkas nyt? Poika, joka ratsastaa, voi hyvinkin joutua kiusatuksi "tyttömäisestä" harrastuksesta. Ponit ovat "tyttöjen" leluja. Mites tässä näin kävi? Väite siitä, että jokainen yksilö ihan itse ja itsenäisesti valitsee omat kiinnostuksen kohteensa on siis paljolti puppua. Siis hyvin ohut. Totta kai ihmiseen vaikuttaa se kulttuuri missä elää. Eli kun puhutaan perinteisistä rooleista, pitäisi todellakin kysyä, että anteeksi: mitä rooleja tarkoitatkaan?
Kannatan perinteisiä rooleja, nimenomaan kotosalla. Työelämässä asia on hieman eri.
mies54v
Miksi kaikille "sukupuoliroolit" tarkoittavat vain parisuhteen kotitöiden jakoa? Tuohan on todella rajallinen osa rooleja.
Naisen perinteinen rooli ei ollut vaan mikään kodin hengetär vaan idea oli että nainen on vähempiarvoinen kuin mies ja kykenemätön hoitamaan omia asioitaan. Nainen oli siis ensin isänsä, sitten aviomiehensä tai veljensä holhotti.
Aikaan pitkään oli niin että aviomies sai hallitakseen vaimonsa omaisuuden ja palkan jos vaimo oli töissä. Aviomies päätti myös vaimoonsa liittyvistä asioista. Ennen vuotta 1864 isä päätti esim. tyttärensä avioliitosta, tyttärellä ei ollut asiaan sanomista.Naimatonkin nainen oli isänsä (tai jonkun muun edusmiehen) holhotti ensin 25-vuotten, sitten vuoden 1898 jälkeen 21. ikävuoteensa asti.
Nainen ei voinut myöskään opiskella ylioppilaaksi, vasta 1909 valmistui ensimmäiset naiset ylioppilaiksi valtion kouluista. Sen jälkeenkin tyttöjen piti käydä keskikoulua vuosi kauemmin kuin poikien. Jos nainen halusi jatkaa opintoja yliopistossa, niin yliopiston laitoksilla oli oikeus rajoittaa naisopiskelijoiden osallistumista opetukseen. Jos nainen valmistuikin yliopistosta, niin ennakkoluulojen lisäksi oli virallisia sääntöjä, jotka estivät häntä työllistymästä virkaan tai toimimasta esim. lääkärinä. Valtion virkaankin pääsi naiset vasta vuodesta 1926.
N. 1800-luvulle nainen oli myös perijänä huonomassa asemassa kuin veljensä. Siihen asti nainen saattoi myös menettää oman omaisuutensa aviomiehensä yrityksen konkurssissa.
(jatkuu seur)