Lue keskustelun säännöt.
Kävin lihavuusleikkauksessa
16.06.2017 |
Nyt ongelmana on se, että maha hyväksyy vain terveellistä ruokaa pieninä annoksina. Kyläily on sietämätöntä koska kahvi närästää ja leipomukset pistävät sekä oksettamaan että mahan sekaisin. Kaikista helpointa olisi jos vain voisin sanoa käyneeni leikkauksessa ja haluavani juoda vettä. Tiedän ettei se onnistu koska aiemminkin laihdutuskuureillani emännät sanoivat ettei se haittaa jos kylässä syö suolaista ja makeaa.
Kuinka te ratkaisisitte tämän kinkkisen tilanteen? En jaksa enää kertaakaan oksentaa vaahtoa, limaa ja leipomuksia tienposkessa tai kyläpaikan vessassa.
Muuten olen voinut todella hyvin leikkauksen jälkeen ja ruokailu sujuu hyvin niin kauan kuin saan itse päättää syömisistäni. Ainoa harmittava asia on se, ettei maha siedä tulisia mausteita eikä valkosipulia. Muuten en kadu mitään.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
No, ihmiset eivät halua että muuttuisin miksikään. Olen kuulemma ihan hyvä tällaisena.
Eivät tietenkään halua koska silloinhan heidän pitäisi ihan oikeasti tutustua sinuun ihmisenä. Nyt voit olla heille vaikkapa "se pullukkaressu" tai jotain vielä vähemmän mairittelevaa. Koulutetutkin ihmiset pitävät herkästi ylipainoista ihmistä laiskana, elämänhallintakyvyttömänä ja voivatpa pitää myös tyhmempänä kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan valitse joku vaiva, googleta oireet, että saat pitävän tarinan. Ja lääkäri, muista korostaa, että lääkärin määräys tämä dieetti. Kyllä mielellään maistaisit, mutta kun lääkäri kielsi. Pitäähän se paikkansakin, eikö leikatuilla ole joku dieetti.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan valitse joku vaiva, googleta oireet, että saat pitävän tarinan. Ja lääkäri, muista korostaa, että lääkärin määräys tämä dieetti. Kyllä mielellään maistaisit, mutta kun lääkäri kielsi. Pitäähän se paikkansakin, eikö leikatuilla ole joku dieetti.
En löytänyt googlettamisen jälkeen mitään sopivaa vaivaa. Keliakiaa sairastavalle siskollenikin tyrkytetään ja tuputetaan gluteenipitoista pullaa jne koska muka ihan hieman voi toki ottaa :( .
Yritän sanoa topakasti että nyt ei mahdu kun maha on täynnä. Enhän minä oikeastaan valehtele silloin.
Suomessa hössötetään aivan liikaa tarjoilujen vuoksi. Onhan täälläkin ollut ketjuja, joissa on haukuttu todella vuolaasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät ota joka ikistä leivonnaista jota tyrkytetään.
Hieman pitäisi kunnioittaa sen toisenkin ihmisen itsemääräämisoikeutta ja antaa toisen päättää mitä ottaa vaiko ottaako yhtään mitään. Ei kai syömisten vuoksi kyläillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanon kyläillessä usein, että söin/ join just kotona ja nyt ei jaksa ottaa. Sillä saa pahimman tyrkytyksen loppumaan
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut että alunperinkin syömisongelmasi syy olisi siellä lapsuusympäristössä, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, jossa sinulla ei ole oikeutta omaan persoonaan ja päätöksiin ja jossa joudut koko ajan miettimään kuinka piilottaisit itsesi jottei sinua vastaan hyökätä? Jatkat nyt sitä samaa käytöstä, kun tunnet että muiden tunteet ovat tärkeämpiä kuin oma terveytesi. Et saa olla oma itsesi tai sinut voidaan hylätä.
Kaikilla lihavilla ei ole ahmimisongelmaa. Ei vaikka lapsuudenperheessä olisi ollut esim. insestiä ja muuta ikävää. Kannattaa muistaa, että nyt Suomessa elävät ovat suurimmalta osin nälänhätäaikojen ihmisten jälkeläisiä. Nälänhätä vei ne, joiden kroppa ei pystynyt pitämään kiinni tiukasti jokaisesta saamastaan kalorista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin kyllä leikkauksesta suoraan, kun painoni suorastaan romahti ja pienessä kylässä tulee helposti sitten juoruja senkin takia. Pelkäsin, että luulevat, jotta syöpään se on sairastunut ja lapsille olisi ollut kova paikka sellaiset puheet.
Itse ratkaisin tuon ongelman sillä, että sanoin suoraan ja otin sen, mikä tuntui hyvältä tai jätin ottamatta. Tuttavat oppivat piankin sietämään minun omalaatuisuuteni, eivätkä tuputtaneet mitään ja avoimin mielin olen pärjännyt ihan hyvin.
Minua ei närästä, kun joku meni pieleen ja sain komplikaatioina hypoglykemian ja en voi enää oksentaa. En ole tuon leikkauksen jälkeen oksentanut kertaakaan ja siitäkin on jo aikaa kohta seitsemän vuotta. Nyt on sitten varottava ruokamyrkytyksiä, joten minulla on vielä enemmän näitä asioita, joita en suuhuni laita. MInua ymmärretään ja se on hyvä, juhlissa olen sopinut jo puolison kanssa, että jos on tarjolla alkoholia ja siitä kieltäytyminen menee liian vaikeaksi, vaihdamme vain yksinkertaisesti laseja ja tyhjään otan vettä tilalle. Eli tästäkään en ole ongelmaa saanut kehitettyä. Tuo alkoholi on vain liikaa minulle ja päihdyn tosi nopeasti ja vähäisestä määrästä,joten julkisesti en naukkaile mitään ja olutta en saa edes juoda, tai mitään, missä on happoja.
Ole avoin ja huomaat, että elämäsi helpottuu kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin kyllä leikkauksesta suoraan, kun painoni suorastaan romahti ja pienessä kylässä tulee helposti sitten juoruja senkin takia. Pelkäsin, että luulevat, jotta syöpään se on sairastunut ja lapsille olisi ollut kova paikka sellaiset puheet.
Itse ratkaisin tuon ongelman sillä, että sanoin suoraan ja otin sen, mikä tuntui hyvältä tai jätin ottamatta. Tuttavat oppivat piankin sietämään minun omalaatuisuuteni, eivätkä tuputtaneet mitään ja avoimin mielin olen pärjännyt ihan hyvin.
Minua ei närästä, kun joku meni pieleen ja sain komplikaatioina hypoglykemian ja en voi enää oksentaa. En ole tuon leikkauksen jälkeen oksentanut kertaakaan ja siitäkin on jo aikaa kohta seitsemän vuotta. Nyt on sitten varottava ruokamyrkytyksiä, joten minulla on vielä enemmän näitä asioita, joita en suuhuni laita. MInua ymmärretään ja se on hyvä, juhlissa olen sopinut jo puolison kanssa, että jos on tarjolla alkoholia ja siitä kieltäytyminen menee liian vaikeaksi, vaihdamme vain yksinkertaisesti laseja ja tyhjään otan vettä tilalle. Eli tästäkään en ole ongelmaa saanut kehitettyä. Tuo alkoholi on vain liikaa minulle ja päihdyn tosi nopeasti ja vähäisestä määrästä,joten julkisesti en naukkaile mitään ja olutta en saa edes juoda, tai mitään, missä on happoja.
Ole avoin ja huomaat, että elämäsi helpottuu kummasti.
Sinulla on fiksuja tuttavia. Tärkeintä on sosiaalinen kanssakäyminen eikä suinkaan syömiskisat. Niitä on Amerikassa.
Tietenkin se nousee koska keho kuvittelee laihduttamisesta seuranneen seitsemän vuoden ajan, että oikea setting point on lähtölukema ja tekee kaikkensa saavuttaakseen sen taas. Sen lisäksi jokainen laihdutuskuuri heikentää perusaineenvaihduntaa. Ihmisen ei kannata laihduttaa kuin kerran elämässään mutta kunnolla eli hitaasti ettei lihaskatoa pääse syntymään niin paljoa koska lihas kuluttaa enemmän kuin läski.