Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olenko ainoa, jonka mielestä rakkaus ei ole se juttu, mikä aloittaa parisuhteen?
16.06.2017 |
Ajattelen, että jos ihmisestä löytyisi itselle sopivat luonteenpiirteet ja arvot, niin voisin mennä naimisiin, mutta mitään erityistä huumaa en tarvitse. Rakkaus syntyy vuosikymmenten saatossa sitten.
Kommentit (32)
Enpä ihmettele että pettämistä on niin paljon kun mennään järkisyistä yhteen. Sitten tulee se huuma jonkun muun kanssa ja kohautetaan olkia, " minkä sitä tunteilleen voi".
En voisi kuvitella parisuhdetta muutoin kuin rakastumisen ja fyysisen vetovoiman kanssa.
Näillä menty saman miehen kanssa jo 30 vuotta ja edelleen mm seksiä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele että pettämistä on niin paljon kun mennään järkisyistä yhteen. Sitten tulee se huuma jonkun muun kanssa ja kohautetaan olkia, " minkä sitä tunteilleen voi".
En voisi kuvitella parisuhdetta muutoin kuin rakastumisen ja fyysisen vetovoiman kanssa.
Näillä menty saman miehen kanssa jo 30 vuotta ja edelleen mm seksiä riittää.
Mun käsityksen mukaan huuman perässämenijät hairahtuu vieraisiin helpommin, pettäen kumppaniaan, kuin järkisyistä etenevät. He eroavat ennen kuin pettävät.
Ja eikö aika monille käy niin, että he eroavat, kun tunteet laimenevat, kun toisessa ei ole mitään muuta mihin sitoutua. Mutta sen allekirjoitan, että varmasti mielekkäämpää ja helpompaa pysyä yhdessä, jos on kokenut myös alkuhuuman toiseen, kuin että ei ole. Jos toinen on muutenkin sopiva.
Länsimainen rakkauteen pohjautuva avioliitto on itseasiassa maailmanlaajuisesti ja historian valossa se poikkeuksellinen vaihtoehto. Järjestetty avioliitto on ollut normi ja on edelleen monin paikoin maailmaa. Valtaosa on onnellisia liittoja kun vanhemmat haluaa lapselleen mahdollisimman hyvän puolison.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 22v, josta naimisissa kohta 19v. Meille elämässä on tärkeää samantyyppiset asiat, näkemyksemme raha-asioissa on riittävän yhteneväiset, kunnioitamme toisiamme ja itselleni on tärkeää, että voin olla puolisostani ylpeä. Lisäksi rakastamme toisiamme syvästi. Ihmisiä on monenlaisia, mutta minun on vaikea nähdä itseäni pitkässä liitossa, josta puuttuisi kipinä ja rakkaus. Vuosien varrella on ollut niin raskaita aikoja (pienet lapset, mun kolmuvuorotyö, talon rakennus, taloudelliset murheet jne.), että ilman vahvaa tunnesidettä olis heittänyt rukkaset naulaan jo kauan sitten. Rankkoina aikoina puolisoiden tulee tukea toisiaan ja kun on riittävän rankkaa, ei pelkkä arvojen jakaminen ja kunnioitus riitä, väitän. Mutta tietty joku voi kokea toisinkin ja mikäs minä olen sanomaan, minkälainen liitto on oikea. Itselleni on osunut onni saada olla yhdessä rakastamani miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Länsimainen rakkauteen pohjautuva avioliitto on itseasiassa maailmanlaajuisesti ja historian valossa se poikkeuksellinen vaihtoehto. Järjestetty avioliitto on ollut normi ja on edelleen monin paikoin maailmaa. Valtaosa on onnellisia liittoja kun vanhemmat haluaa lapselleen mahdollisimman hyvän puolison.
Kyllä itseäkin pitää ajatella. Ja tätä ei sitten kuulu ymmärtää niin, että vain itseä pitää ajatella, mutta aika harva löytäisi ketään, jos kaikki nämä palikat natsaisivat :/
En siis ymmärrä kyllä naisiakaan, jotka ei yhtään mieti miehen laatua isänä, vaan ajattelee, että mä ryhdyn sit yhäriks, jos ei tää suju. Ei ole reilua lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on syöpä.
Oikea rakkaus syntyy vuosien yhdessä olosta ja kunnioittamisesta.
Aloittaja on aivan oikeassa. Useimmin seksuaalisuus vetää ihmisiä yhteen ja perheen perustaminen.
Ns. rakastuminen ei välttämättä todista mitään. Ihminen voi rakastua ja usein rakastuukin aivan "kelvottomaan" henkilöön. Hän kutsuu sitä rakastumiseksi ja kärsii suhteessa.
Kyllä rakastumisessakin pitää olla ymmärrys mukana. Joku luulee pystyvänsä muuttamaan alkoholistia tai narkkaria tai muuta luonnevikaista. Kun rakastumisen ja seksin huuma heikkenee huomaan olevansa sidottu ja onneton suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että jos ihmisestä löytyisi itselle sopivat luonteenpiirteet ja arvot, niin voisin mennä naimisiin, mutta mitään erityistä huumaa en tarvitse. Rakkaus syntyy vuosikymmenten saatossa sitten.
Mä oon tällainen kans, mut mä olenkin tavismies eli en saa niitä naisia joiden kanssa kokisin huumaa, eli on tyydyttävä sitten edes jotenkuten siedettävään. Ihan hyvään elämään sitä silti saa mahdollisuudet... ;)
Miljardi kiinalaista ei voi olla väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ihmettele että pettämistä on niin paljon kun mennään järkisyistä yhteen. Sitten tulee se huuma jonkun muun kanssa ja kohautetaan olkia, " minkä sitä tunteilleen voi".
En voisi kuvitella parisuhdetta muutoin kuin rakastumisen ja fyysisen vetovoiman kanssa.
Näillä menty saman miehen kanssa jo 30 vuotta ja edelleen mm seksiä riittää.Mun käsityksen mukaan huuman perässämenijät hairahtuu vieraisiin helpommin, pettäen kumppaniaan, kuin järkisyistä etenevät. He eroavat ennen kuin pettävät.
Ja eikö aika monille käy niin, että he eroavat, kun tunteet laimenevat, kun toisessa ei ole mitään muuta mihin sitoutua. Mutta sen allekirjoitan, että varmasti mielekkäämpää ja helpompaa pysyä yhdessä, jos on kokenut myös alkuhuuman toiseen, kuin että ei ole. Jos toinen on muutenkin sopiva.
Sinun käsitys on oikeassa, tällä palstalla sitä vaan vierastetaan, kun enemmän täällä käy eronneita, sinkkuja, kuin onnellisessa pitkässä liitossa olevia.
Rakastuminen on tunne, rakkaus on valinta.
No one falls in love by choice, it is by chance.
No one stays in love by chance, it is by work.
And no one falls out of love by chance, it is by choice.
Alue: Aihe vapaa
Huuma ei ole rakkautta. Mutta ihanaa se on.
Olisi outoa edes etsiä niitä sopivia arvoja ja yhteen sopimista ilman alun kipinää ja huumaa.