Lue keskustelun säännöt.
Emme suostu pelkäämään vs. pitää pelätä?
16.06.2017 |
V*hervassarit toteaa että "emme suostu pelkäämään!".
Rajakit toteaa että "pitää pelätä!".
Kummat ovat oikeassa?
Kommentit (51)
Kyllä minä pelkään, en niinkään itseni puolesta vaan lapsien ja lapsenlapsien.
Maailma on muuttunut paljon omista nuoruusvuosista ja ei todellakaan parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajakithan toteaa usein tälläkin palstalla ihan suoraan että "olet tyhmä jos et pelkää", eli kyllä heidän näkökantansa on nimenomaan se, että PITÄÄ pelätä ja jos ei pelätä jo valmiiksi, niin sitten laitetaan pelkäämään, vaikka väkisin.
Huolestuttava ilmiö mielestäni, jotenkin yleistetetään omat tuntemukset koskemaan kaikkia muitakin tai ajatellaan, että ainakin niiden pitäisi koskea kaikkia muitakin, jos minä pelkään nyt tätä asia, niin miksei kaikki muutkin pelkää? Eivätkö he näe, miten uhkaava tämä asia on?
Tästä voi seurata vähän hassu dilemma, nimittäin pelkäävä ihminen voi ajautua toimimaan sen pelkonsa kohteen hyväksi, varsinkin kun terrorismista puhutaan (terrorismin tarkoitus on herättää pelkoa ja sekasortoa vihollisriveissä), hän levittelee tietoa terrorismista, suurentelee sitä, eikä anna ihmisten unohtaa terroristien olemassaoloa hetkeksikkään, hän lietsoo pelkoa ja epävarmuutta tarvittaessa jopa keksii uutisia, joiden perusteella uhka olisi konkreettinen tässä ja nyt tapahtuva.
Se on nykyajan sodankäyntiä, toki osa entisaikoijenkin sodankäyntiä, ei taistella fyysisesti asein vaan taistelu on psykologista sotaa. Sillä voidaan ihan todella murentaa vastapuolen yhteistä rintamaa ja saada vastapuoli käymään toistensa kimppuun, jolloin on helpompi hyökätä ja saavuttaa voitto, ennenkuin vihollinen kokoaa rivinsä uudelleen. Klassinen "et tiedä kuka on vihollisesi"-taktiikka.
Vierailija kirjoitti:
Rajakithan toteaa usein tälläkin palstalla ihan suoraan että "olet tyhmä jos et pelkää", eli kyllä heidän näkökantansa on nimenomaan se, että PITÄÄ pelätä ja jos ei pelätä jo valmiiksi, niin sitten laitetaan pelkäämään, vaikka väkisin.
Huolestuttava ilmiö mielestäni, jotenkin yleistetetään omat tuntemukset koskemaan kaikkia muitakin tai ajatellaan, että ainakin niiden pitäisi koskea kaikkia muitakin, jos minä pelkään nyt tätä asia, niin miksei kaikki muutkin pelkää? Eivätkö he näe, miten uhkaava tämä asia on?Tästä voi seurata vähän hassu dilemma, nimittäin pelkäävä ihminen voi ajautua toimimaan sen pelkonsa kohteen hyväksi, varsinkin kun terrorismista puhutaan (terrorismin tarkoitus on herättää pelkoa ja sekasortoa vihollisriveissä), hän levittelee tietoa terrorismista, suurentelee sitä, eikä anna ihmisten unohtaa terroristien olemassaoloa hetkeksikkään, hän lietsoo pelkoa ja epävarmuutta tarvittaessa jopa keksii uutisia, joiden perusteella uhka olisi konkreettinen tässä ja nyt tapahtuva.
Se on nykyajan sodankäyntiä, toki osa entisaikoijenkin sodankäyntiä, ei taistella fyysisesti asein vaan taistelu on psykologista sotaa. Sillä voidaan ihan todella murentaa vastapuolen yhteistä rintamaa ja saada vastapuoli käymään toistensa kimppuun, jolloin on helpompi hyökätä ja saavuttaa voitto, ennenkuin vihollinen kokoaa rivinsä uudelleen. Klassinen "et tiedä kuka on vihollisesi"-taktiikka.
Juuri näin. Jatkuvassa terrorismin pelossa elävät ja pelkoaan ympärilleen lietsovat ihmiset pelaavat suoraan terroristien pussiin. Vahvuutta on se, että pystyy pelottelusta huolimatta pitämään kiinni arvoistaan eikä sorru hätiköityyn rähinöintiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kukaan järkevä ihminen ei voi sanoa, ettei tarvitse pelätä. Maailmassa tapahtuu koko ajan pahaa, on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Aina joku osuu uhriksi. On naiivia uskotella itselleen olevansa jotenkin enemmän turvassa kuin muut. En haluaisi elää maassa, jossa esimerkiksi terrori-iskut ovat arkipäivää. Kuitenkin riskit siihen on olemassa. Pelkääminen on hengissäolon edellytys ja täysin luonnollista. Tyhmältä tuntuu toitottaa ettei saa antaa pelolle valtaa. No mieluummin niin kuin että antaa mennä vaan, en pelkää mitään ja kas henki lähti.
En minä ole muita paremmin turvassa, en vain pelkää. Lukemattomat vaarat uhkaavat minua päivittäin, myös omassa kodissani, enkä silti pelkää. Ihmiset on evoluution saatossa rakentuneet psyykkisesti sellaisiksi, etteivät aktiivisesti pelkää vaikka uhka olisi hyvinkin todellinen. Luuletko että sitä olisi selvitty kaikenmaailman petojen keskellä, jos oliskin jääty luoliin tutisemaan, kun ulkona saattaa odottaa sapelihammastiikeri tai luolaleijona? No ei. Ei ne luonnoneläimetkään PELKÄÄ kuin vasta sitten kun on syytä pelätä, varovaisia ne tietenkin silti ovat ja tarkkailevat ympäristöään, mutta saattavat juoda vaikka samasta lammikosta petojen kanssa jos pedot eivät osoita käyvänsä päälle --> pedotkaan eivät aina tapa.
Niin, en minäkään ole linnoittautunut kotiini. En kuitenkaan matkusta lomallani esimerkiksi Lontooseen. En mene massatapahtumiin. Olen varuillani - mielestäni varuillaan olo on pelkoa sekin, vaikka ihminen ei tutisisi pelosta.
Minä voisin matkustaa lontooseen ja käyn kyllä massatapahtumissakin ihan normaalisti.
10 vuoden päästä, kun mitään terrori-iskua ei ole Suomessa vieläkään tapahtunut, voin sitten muistella niitä ihania massa-tapahtumia, siinä missä sinä voit muistella sitä, kun pelkäsit terrori-iskuja etkä sen vuoksi osallistunut massatapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä, poliittisista terr ori-iskuista esimerkkinä ei saanut mainita palestiinalaisten aktiviteetteja Münchenin kesäolympialaisissa 1972. Tyypit ottivat panttivangeikseen 11 israelilaista urheilijaa ja murhasi heistä 10.
Ihme & kumma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisyys, että mikään terroristi-isku sattuisi omalle kohdalle, on tosiaan häviävän pieni. Itse en kyllä jaksa pelätä mitään.
Mutta minusta se oman pelottomuuden jatkuva korostaminen kuitenkin on vähän välinpitämätöntä niitä kohtaan, jotka ovat oikeasti saaneet kärsiä näiden iskujen takia.
Minulle jäi vähän paha maku suuhun siitä, kun Manchesterin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen brittituttavani tuntuivat kerskailevan sillä, kuka välittää vähiten. Tyyliin "Eihän tuollainen terrori-isku missään tunnu, EVVK!"
Joo, hän tuskin tarkoitti, etteikö uhrien omaisista tuntuisi kauhealta. Vaan että ei se tunnu maan elämänmenossa. Aika ymmärrettävä asenne, ja asianosaisilta ok. Meidän on sivusta oikeastaan vähän turha moralisoida.
Ymmärrettävä asenne?? Noinko suhtaudut ihmisen hätään ja kärsimykseen itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin matkustaa lontooseen ja käyn kyllä massatapahtumissakin ihan normaalisti.
10 vuoden päästä, kun mitään terrori-iskua ei ole Suomessa vieläkään tapahtunut, voin sitten muistella niitä ihania massa-tapahtumia, siinä missä sinä voit muistella sitä, kun pelkäsit terrori-iskuja etkä sen vuoksi osallistunut massatapahtumiin.
Mä en edes muista jotain 10 vuoden takaisia massatapahtumia. En saa niistä niin paljon nautintoa, että kokisin menettäväni jotain kun en niissä käy.
Pelkään / en pelkää -keskustelu on aika turhaa. Pelko on tunne, se joko on tai ei ole, mutta se ei vaikuta siihen mitä todella tapahtuu.
Liikenneonnettomuuksiin varaudutaan liikennesäännöillä ja autojen turvalaitteilla.
1980-luvulta lähtien lentokoneterroristeihin on varauduttu lentoturvallisuusmääräyksien kiristämisellä.
Nyt on mielestäni vain viisasta kiristää turvatoimia ja varautua tämän hetken terrorismiin, joka sattuu olemaan islamistista. Yksi mahdollinen turvatoimi on tiukentaa maahan pääsyn ehtoja. Minusta siinä ei ole kyse pelosta eikä rasismista. Henkilökohtaisella tasolla voi esim. vältellä massatapahtumia.